Kiertotalous lisää työriskejä
Tuore opas neuvoo, mitä riskejä liittyy vaikkapa biokaasulaitoksella työskentelemiseen ja muihin kiertotalouden töihin.
Jos ennen vanhaan jätteet vain kipattiin kaatopaikalle ja ajettiin jyrällä päältä, nyt kiertotalouteen on syntynyt ja syntymässä monia uusia töitä ja työmenetelmiä, joihin voi liittyä työntekijän kannalta monenlaisia työturvallisuuden riskitekijöitä.
Kiertotalouden yksi tavoite on jalostaa jätteistä uusioraaka-aineita takaisin teollisuuden käyttöön. Myös orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto edellyttää, että jätteet on ohjattava kaatopaikan sijasta muuhun käsittelyyn. Jalostustarvetta lisäävät myös kasvaneet kierrätystavoitteet.
Tämä tarkoittaa sitä, että jätteitä on käsiteltävä entistä enemmän: on eroteltava, lajiteltava, siirrettävä, varastoitava ja prosessoitava. Kun uusioraaka-aineista valmistetaan uusia tuotteita, haitalliset aineet eivät saisi siirtyä uudestaan kiertoon.
Työterveyslaitos (TTL) on juuri julkaissut kansainvälisestikin ainutlaatuisen oppaan Kiertotalouden työperäiset altistumisriskit. Opas kertoo erityisesti materiaalien kiertoon liittyvistä, työntekijöihin kohdistuvista terveydellisistä uhkista ja riskitekijöistä. Mukana ovat niin biologiset, kemialliset kuin fysikaalisetkin riskit ja tapaturmavaarat.
Edelläkävijän oltava kartalla
Opas listaa työterveyden ja -turvallisuuden kannalta olennaisimmat työvaihteet materiaali- ja prosessikohtaisesti jaoteltuna. Opas tuo myös esille alalla käytössä olevat riskien hallinta- ja torjuntakeinot ja antaa neuvoja riskien tunnistamiseen ja tiedostamiseen.
Kaivostoiminta on rajattu oppaasta pois sen erityislaatuisen luonteen vuoksi. Opas ei myöskään käsittele kiertotalouden aineettomia työmuotoja kuten jakamistaloutta tai lainaustoimintaa.
Oppaan ovat koonneet Työterveyslaitoksen tutkijat Sirpa Laitinen, Reetaleena Rissanen ja Tiina Santonen. Työtä on auttanut jätehuolto- ja kiertotalousalan toimijoista koottu ohjausryhmä.
Sirpa Laitinen kertoo, että työ sai alkunsa viime vuonna sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolta, kun Suomen hallitus nosti bio- ja kiertotalouden erääksi Suomen kärkihankkeista.
”Jos Suomesta halutaan näiden alojen edelläkävijä, se edellyttää, että myös työsuojelussa ja työturvallisuudessa tiedostetaan työn tekemiseen liittyvät riskit”, Laitinen perustelee.
Materiaalien kierrot eivät saisi aiheuttaa riskejä ihmisille tai ympäristölle. Tärkeimmät keinot haitallisten aineiden riskien hallintaan ovat raaka-aineiden sisällön tunteminen, hyvä tuotesuunnittelu, vaarallisten aineiden välttäminen uusissa tuotteissa ja tuotteen kemikaalitiedon siirtyminen tuotteen mukana. Lisäksi tarvitaan turvallisia keräys-, lajittelu- ja prosessointitapoja ja materiaalien asianmukaista käsittelyä.
Ensimmäinen opas
Kiertotaloudesta ei aiemmin ole Suomessa tai tiettävästi maailmallakaan julkaistu työturvallisuusopasta. Kiertotaloudelle ei ole omaa toimialaluokitusta, koska kiertotalous läpileikkaa hyvin monia toimialoja. Tämä vaikeuttaa tiedon kokoamista. Laitisen mukaan ei ole olemassa kattavaa arviota, kuinka paljon kiertotalousalalla tapahtuu työntekijöiden altistumisia tai sairastumisia.
Toimialakohtaista tietoa toki on. Esimerkiksi jätehuollosta on julkaistu työturvallisuusselvityksiä jo 1990-luvulta saakka. Vaikkapa metalliromua paljon käsittelevät työntekijät on myös voitu ilmoittaa altistumisrekisteriin, jolloin on voitu seurata veri- ja virtsanäyttein alumiini- tai lyijyarvoja.
”Kiertotalouteen liittyvät riskit ovat yleismaailmallisia. Riskitekijöistä on jo paljon tietoa, mutta toki tiedoissa on aukkojakin, kun työ muuttaa muotoaan ja syntyy uusia materiaalien käsittelyteknologioita”, Laitinen sanoo.
Suomessa kiertotaloudessa suuria odotuksia liittyy varsinkin biomassojen kiertoon, jonne odotetaan syntyvän paljon uusia työpaikkoja. Myös muovien kierrätys on lisääntymässä. Purkujätteiden kierrätyksen lisäämiselle tulee lainsäädännöstä paljon paineita. Näiden kaikkien töiden työturvallisuusriskeistä tarvittaisiin lisää tietoa.
Tuhkien ja kuonien käsittely ja esimerkiksi metallien talteenotto niistä lisääntyvät. Sähkö- ja elektroniikkaromua on kierrätetty kansainvälisten kumppanien avulla jo kauan, mutta nyt Suomi pyrkii luomaan kotimaista käsittelyketjua ja arvometallien talteenottoa.
Sekalaisen yhdyskuntajätteen laitosmaisen käsittelyn ja lajittelun odotetaan lisääntyvän, siksi sekin on TTL:n oppaassa mukana. Suositus on, ettei lajittelua tehtäisi käsin vaan mieluummin automaation avulla laitteilla, koneilla ja roboteilla.
Biologiset riskit tunnetaan huonosti
Laitisen mukaan fysikaaliset vaaratekijät on yleensä helppo tunnistaa ja poistaa. Eniten ammattitauteja aiheuttaa tällä hetkellä melu. Tapaturmavaarat kuten liukastumiset, nyrjähdykset ja raajojen satuttamiset ovat valitettavan yleisiä melkein alalla kuin alalla.
Myös kemiallisia riskejä tunnistetaan jatkuvasti paremmin. Materiaaleissa voi kuitenkin olla pieniä määriä aineita, joiden vaikutukset voivat olla hyvinkin haitallisia, jos niille altistuu jatkuvasti. Esimerkiksi muoveissa olevia palonestoaineita ja muita POP-yhdisteitä ei pysty aistinvaraisesti havaitsemaan. Myös muovien ftalaatit ovat haitallisia.
”Työterveyslaitoksen Simo Portaan tutkimus vuodelta 2016 on osoittanut, että ftalaateille altistuminen on Suomessa vähäistä sekä muovituotteiden valmistuksessa että rakennuspurkutöissä”, Laitinen sanoo.
Biologiset vaaratekijät tunnetaan usein huonosti. Ne liittyvät etenkin biomassojen käsittelyyn. Kun raaka-aine alkaa hajota, ilmaantuu bakteereita ja hometta. Lisäksi massassa voi olla eläinperäisistä tuotteista peräisin olevia taudinaiheuttajia.
”Biologiset vaaratekijät voivat aiheuttaa astman jopa monen vuoden viiveellä. Ei aina osata ajatella, että se olisi työstä johtuvaa. Jatkuvat flunssan tai vatsataudin sairastelut eivät välttämättä tule näkyviin tilastoihin. Lievästi oireilevat saattavat siirtyä nopeasti muihin hommiin. Siksi tieto vaaratekijöistä tai niiltä suojautumisesta ei välttämättä kulje”, Laitinen pelkää.
Hän korostaa riskien tunnistamisen ja työntekijöiden osaamisen merkitystä. Tietävätkö työpaikalla kaikki, mitä vaaroja työhön liittyy ja miten niitä voi ennaltaehkäistä? Entä osaavatko kaikki toimia oikein?
Suojautumiskeinot voi jakaa teknisiin ja henkilökohtaisiin. Laitinen pitää teknisiä keinoja ensisijaisina.
”Teknisiä keinoja ovat esimerkiksi ilmanvaihtojärjestelmät, kohdepoisto ja pölynhallinta. Jos ei teknisiä ratkaisuja pystytä tekemään, voiko uhkan estää henkilökohtaisilla suojavarusteilla kuten suojavaatetuksella ja käsineillä?”
Riskit tietoon demovaiheessa
Laitinen kertoo, että varsinkin suurissa yrityksissä riskit tiedostetaan ja niitä hallitaan jo hyvin.
”Cleantech-yritykset ovat kuitenkin usein pieniä start-uppeja. Työtä tehdään yleisissä hallitiloissa tai jonkin oppilaitoksen laboratoriossa. Silloin ei välttämättä ole osattu ajatella työturvallisuutta tai sitä, millaisia riskejä materiaalien työstämiseen ja kokeilemiseen liittyy.”
Toisaalta juuri koetoimintavaihe on hyvä tilaisuus kiinnittää riskeihin huomiota, jotta ne voidaan eliminoida myös suuren mittaluokan toiminnassa.
Laitisen mukaan kiertotaloudessa on tärkeintä ajatella jo tuotesuunnitteluvaiheessa esimerkiksi turvallisia materiaali- ja raaka-ainevalintoja. Näin työntekijöille ei synny haittaa eivätkä pahimmat riskit lähde kiertämään eteenpäin.
Hän toivoo, että esimerkiksi tuotteen kemikaalitieto kiertäisi tuotteen mukana elinkaaren loppuvaiheeseen saakka. Uusiotuotteillekin voisi olla tarpeen tehdä helposti ymmärrettävä käyttö- ja kierrätysohje.
Työturvallisuustietoa kiertotalousalalta
• Kiertotalouden työperäiset altistumisriskit -opas ja muuta työturvallisuustietoa:
Purkutyö on riskihommaa
Työterveyslaitoksen (TTL) vanhempi tutkija Sirpa Laitinen ei pidä kiertotaloutta erityisen riskialttiina, mutta poikkeuksiakin on. Esimerkiksi rakennusten purkutyö on TTL:n vaarallisimpien töiden listalla.
”Purkutyömailla ja purkujätteen käsittelyssä ovat läsnä kaikki mahdolliset riskit”, Laitinen summaa.
Tapaturmavaara purkutyömailla on iso. Fysikaalisista vaaratekijöistä läsnä ovat ainakin melu ja tärinä. Biologisina riskeinä purkutalosta voi pöllähtää hometta ja bakteereita, kemiallisina riskeinä rakenteissa saattaa olla asbestia, kyllästettyä puutavaraa ja syöpävaarallista kvartsia. Eristevillat ja kuidut ärsyttävät hengitysteitä ja limakalvoja. Lastulevyissä voi olla formaldehydiä.
Riskeiltä suojautumista vaikeuttaa, ettei purkaja aina tiedä, mitä materiaaleja hän joutuu käsittelemään. Joka kohteessa pitäisi aina tehdä haitta-ainekartoitus, mutta vanhoissa rakennuksissa voi paljastua kerroksia, joihin näytteenotto ei ole yltänyt.
”Purkutyöstä tarvitaan lisää tutkimusta, miten työntekijöiden altistumista voi välttää”, Laitinen korostaa, mutta listaa muutamia keinoja:
Lajittelun pitäisi tapahtua koneellisesti, ei käsin. Koneen ohjaamoon on saatava suodatettua, puhdasta ilmaa, eikä ilmastointia voi hoitaa avaamalla vain ikkunaa. Jos purkutyömaalla tai lajittelulaitoksessa ei voi työskennellä koneen sisällä, on ehdottomasti käytettävä henkilösuojaimia.
Sähkö- ja elektroniikkaromun sekä muovien käsittelyyn liittyy paljon riskejä. Saksalaistutkimuksen mukaan muovit kontaminoituvat herkästi mikrobeilla, etenkin, jos muovipakkauksissa on orgaanisia jäämiä. Bakteerit ja homesienet voivat altistaa työntekijöitä käsittelyketjun alkupäässä lajitteluvaiheessa. Yleensä Suomessa käsittely tapahtuu onneksi koneellisesti.
Varsinkin rakennus- ja elektroniikkajätteen muoveissa voi olla ftalaatteja ja palonsuoja-aineita kuten eliöihin pysyvästi kertyviä POP-yhdisteitä. Sähkölaitteiden kierrätyksessä voi vapautua lyijyä, elohopeaa, kadmiumia ja nikkeliä.
Lajittelun ja murskauksen pölynpoistojärjestelmien on oltava kunnossa. Yksi riskienhallintakeino on yrittää teknisin toimenpitein hallita aineiden leviämistä ilmaan. Esimerkiksi murskaimella on oltava huuva tai kohdepoisto tai vaihe on eristettävä muusta työtilasta. Työpisteiden siivous on tärkeää. Työntekijöiden kannattaa käyttää käsineitä ja välttää ihokosketusta. Työntekijöiden altistumista kannattaa seurata biomonitoroinnilla.
Biokaasulaitos on työntekijöiden näkökulmasta suhteellisen työturvallinen prosessi verrattuna biojätteen kompostointilaitoksiin, kertoo Sirpa Laitinen. Yleensä se on suljettu prosessi, jossa työntekijät eivät altistu merkittäville määrille vaaratekijöitä.
Biomassojen vastaanottoon ja varastointiin liittyy kuitenkin aina biologisia vaaratekijöitä: Biomassassa voi olla bakteereita, viruksia, homesieniä, loisia ja niiden tuottamia toksisia yhdisteitä.
”Biomassaa ei missään nimessä sovi käsin koskettaa. Omasta hygieniasta pitää huolehtia ja puhdistautua aina ennen syömistä ja työpäivän jälkeen. Biomassan läheisyydessä työskentelyssä tarvitaan henkilönsuojaimet”, Laitinen listaa.
Loppupäässä, kun mädätysjäännös jatkokäsitellään, eläin- ja ihmisperäisestä jätteestä peräisin olevat taudinaiheuttajabakteerit on yleensä saatu jo pois.
Laitosta suunnitellessa on huomioitava räjähdysvaara, joka liittyy metaani- ja vetykaasuun. Samoin on varauduttava siihen, että prosessista pääsisi purkautumaan suuria määriä haitallisia kaasuja, joista vaarallisimpia ovat hiilimonoksidi eli häkä ja rikkivety. Mahdollisia vuotoja saattaa aiheutua vastaanottotiloissa biomassan syötöstä prosessiin tai huoltotilanteissa linjaston avaamisesta.
”Vuodoissa pitoisuudet voivat olla niin korkeita, että ihminen pökertyy. Tilassa täytyisi olla joko kiinteät kaasuvaroittimet tai kannettavat henkilökohtaiset varoittimet”, Laitinen sanoo.
Tiloissa on huolehdittava siitä, että happea riittää, ja että työntekijät pääsevät tarvittaessa poistumaan nopeasti. 