Telaketju-hankkeen tavoitteena oli rakentaa Suomeen tekstiilien kiertotalouden ekosysteemi ja luoda uutta ja vahvaa teollisuutta. Ekosysteemin osia ja toimijoita ovat muun muassa kuluttajat, tekstiiliteollisuus, lajittelu, tuotesuunnittelu ja kierrätysteknologiat. Osa palasista on jo paikallaan, mutta ekosysteemin täydellinen toimiminen vaatii vielä valtavasti kehitystyötä, kokeiluja ja riskinottoa monella eri alueella.

Ekosysteemin rakentumisen vauhdittamiseksi käynnistettiin vuonna 2017 Telaketju-hanke, jonka juuret ovat TEKI- ja Tekstiili 2.0 -hankkeissa. Sitran ja Turun kaupungin rahoittamassa Tekstiili 2.0 -hankkeessa käynnistettiin poistotekstiilin keräys ja lajittelu Varsinais-Suomessa, ja Tekesin rahoittamassa TEKI-hankkeessa kehitettiin puuvillan kierrätykseen sopivaa liuotusteknologiaa sekä mallinnettiin kiertotalouden mukaista ekosysteemiä. Euroopan aluekehitysrahaston tuella oli kehitetty tekstiilikuitujen tunnistusteknologiaa Päijät-Hämeessä. Varsin pian hankkeiden aikana huomattiin, että Suomessa on valtavasti kiinnostusta kehittää tekstiilin kiertoa yhteistyössä koko elinkaaren osalta. Kehitystyötä edistämään syntyi Telaketju.

Ympäristöministeriön ja Tekesin (nyk. Business Finland) rahoittamaan Telaketju-hankkeeseen lähti mukaan yhteistyöstä ja kiertotalouden ratkaisuista kiinnostuneita toimijoita monelta eri alalta. Mukana oli niin poistotekstiilin kerääjiä ja jalostajia kuin esiprosessointia kehittäviä tahoja ja lopputuotteita hyödyntäviä yrityksiä. Kaikki Telaketju-verkostossa mukana olleet tahot ovat jakaneet saman näkemyksen yhteistyön tärkeydestä ekosysteemin luomisessa: kiertotalous toteutuu, kun sen eteen tehdään töitä yhdessä.

Investoinnit välttämättömiä

Tekstiilien kierrätys Suomessa on vähäistä, sillä Suomessa ei vielä ole suuria toimijoita, jotka tekstiilijätettä voisivat kierrättää.

Nykyisin keräystä ja lajittelua tehdään lähinnä uudelleenkäyttöön tarkoitetulle poistotekstiilille, ja laajempi tekstiilijätettä koskeva erilliskeräys käynnistyy viimeistään vuonna 2025. Tunnistus- ja lajitteluteknologioita sekä niiden yhdistelmiä on kehitettävä eteenpäin, ja näitä varten on tehtävä investointeja, jotta materiaalin riittävä volyymi ja laatu teollisia kierrätysprosesseja varten voidaan taata.

Suomessa tekstiilejä kierrätetään mekaanisesti eli kuituina kuitukangastuotteisiin. Mekaanista kierrätystä tulee jatkossa lisätä ja pyrkiä laajentamaan kuitujen käyttöä myös langanvalmistukseen ja sitä kautta sisustustuotteisiin ja jopa vaatetukseen.

Tekstiilikuitujen kierrätys niiden raaka-aineiden tasolla kemiallisilla tai sulatuksen kautta takaisin tekstiiliksi on vielä maailmallakin melko pienimuotoista. Prosesseja on kehitetty ja kehitetään myös Suomessa muun muassa puuvillan kierrätykseen sopivaksi. Synteettiset kuidut voitaisiin puolestaan kierrättää muovien mukana tai hyödyntää komposiiteiksi.

Suunnittelu ja kuluttajat mukaan

Usein tekstiilien kiertotaloudesta puhuttaessa keskustelu painottuu tekstiilien kierrätykseen materiaalina. Tekstiilien elinkaaren pidentäminen on kuitenkin yhtä tärkeää, ja tekstiilien elinkaaren kannalta tärkeät ratkaisut tehdään jo tuotesuunnittelussa.

Jotta tekstiilituotteet saadaan pysymään kierrossa tehokkaasti, pitää jo alussa ottaa huomioon niiden huollettavuus ja kierrätettävyys. Suunnittelijan pöydällä tehdään ratkaisevia päätöksiä: millaisesta materiaalista tuote tehdään, minkälaisia komponentteja, kuten nappeja tai vetoketjuja, tuotteeseen lisätään ja miten sitä huolletaan. Nämä päätökset vaikuttavat siihen, miten pitkäikäinen tuote on, miten helppoa ja houkuttelevaa sitä on uudelleenkäyttää, miten se voidaan korjata ja miten se voidaan lopulta kierrättää.

Uusien kiertotalouden liiketoimintamallien vahvistaminen myös tekstiiliteollisuudessa pakottaa osaltaan kiinnittämään huomiota tekstiilien elinkaareen. Esimerkiksi tekstiilien vuokrauspalvelut hyötyvät, mikäli tekstiilit on suunniteltu kestäväksi ja helposti huollettaviksi, sillä tulot muodostuvat tekstiilien käyttökerrasta. Suunnittelijan pitää ottaa huomioon myös se, miten esimerkiksi sama vaate voi sopia monelle eri vartalolle.

Kuluttajaviestintä on avainasemassa, sillä kysyntä ohjaa markkinoita. Tekstiiliteollisuuden ongelmista tietoinen kuluttaja osaa äänekkäästi vaatia vastuullisempaa ja läpinäkyvämpää tekstiilituotantoa. Kuluttajalla on avaimet käsissään, sillä hän tekee ostopäätöksen, huoltaa tekstiilit ja päättää, miten elinkaarensa lopussa olevat tekstiilit hävittää. Kun kuluttajalle tarjotaan tietoa tekstiilin elinkaaren eri vaiheista, on hänen mahdollisimman helppoa tehdä tekstiilien kiertotalouden kannalta oikea päätös. Sen lisäksi, että kysytään, kuka valmisti vaatteeni, on tärkeää kysyä myös, kuka kierrättää vaatteeni.

Katseet tulevaisuuteen

Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tehtävää. Vuonna 2018 voimaan astunut jätedirektiivin muutos muistutti, miten ajankohtaista työ tekstiilien kiertotalouden edistämiseksi on: Euroopan maiden on vuoteen 2025 mennessä järjestettävä tekstiilijätteiden erilliskeräys. Pelkkä kerääminen ei tee autuaaksi, joten ratkaisuja tekstiilien jatkojalostukselle on kehitettävä.

Uusi Business Finlandin rahoitukseen tähtäävä Telaketju 2 -hankekokonaisuus jatkaa tekstiilien kiertotalousekosysteemin rakentamista keskittyen erityisesti yritysten liiketoiminnan edellytysten parantamiseen. Kierrätysekosysteemin vahvistamiseen tähtäävien toimenpiteiden ja tutkimustyön lisäksi uuden hankkeen tutkimus painottuu aiempaa voimakkaammin myös uusiin kiertotalouden liiketoimintamalleihin ja vastuullisuuteen unohtamatta tuotesuunnittelun merkitystä ja vaikutusta liiketoimintamalleihin.

Haluatko olla mukana? Yrityksillä on vielä mahdollisuus liittyä mukaan Telaketjun jatkovaiheeseen tänä keväänä ottamalla yhteyttä Pirjo Heikkilään (pirjo.heikkila@vtt.fi).

www.telaketju.fi

Kirjoittajista Marketta Virta ja Henna Knuutila edustavat Turun ammattikorkeakoulua, Pirjo Heikkilä VTT:tä ja Kirsti Cura Lahden ammattikorkea­koulua.