Tulkintoja kestävästä kehityksestä

Art Agenda 2030 -näyttely kommentoi YK:n kestävän kehityksen tavoitteita. Huoli luonnosta ja ihmisestä kulutu­s­yhteiskunnan puristuksessa näkyi 17 taiteilijan tai taidekollektiivin tulkintoina.

Kuvataiteilija Marika Tomu Kaipainen oli matkalla järjestysnaiseksi nuorten ilmastomarssiin, kun hän huomasi kännykässään kuvan Katja Tukiaisen teoksesta There is a plan b. Seuratessaan 10 000 osallistujan rauhanomaista mielenosoitusta ilmaston puolesta Helsingissä Kainulainen vakuuttui Tukiaisen teoksen sanomasta.

”Ajatus muuntui mielessäni muotoon We are the plan b. Ihmiset ovat se toinen vaihtoehto, maapallon toivo.”

Kaipainen halusi luoda taiteesta ilmastomarssin kaltaisen äänitorven ympäristöasioille. Syntyi idea yhteisöllisestä näyttelystä, joka sitoutuu YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin.

Art Agenda 2030 -näyttely sai Alfred Kordelinin säätiön apurahan. Kaipainen kuratoi kutsuttujen taiteilijoiden ja anonyymin teoshaun pohjalta 17 teoksen kokonaisuuden, joka levittäytyi Helsinkiin 19.-25.10.2020.

Kauneutta roskasta

Ilmastoaktivismi on paikallistunut viime vuosina Fridays for Future -kampanjaan. Eduskuntatalon portaiden mielenosoituksissa tavanneet valokuvaaja Satu Söderholm ja graafikko Olavi Fellman päättivät yhdistää ympäristön tilaa käsittelevän ilmaisunsa. Taideryhmä Riskilän teos Planeetta on tulessa, olemmeko unessa kommentoi ilmastokriisiä.

Söderholmin syanotypialla vedostetut, sinisävyiset valokuvat kertovat ilmastolakkoilun tunnelmista. Plakaattien iskulauseet kertovat sanomasta: ”Nyt on pakko”.

”Syanotypia on historiallinen vedostusmenetelmä, joka liittää ilmastoaktivismin töissäni osaksi ympäristöliikkeen jatkumoa”, Söderholm sanoo.

Olavi Fellman pitää tällä hetkellä akuuteimpana ympäristötekona Suomessa turvetuotannon lopettamista. Pitkällä tähtäimellä maapallon voi pelastaa siirtyminen fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energialähteisiin.

Fellman kommentoi ympäristönsuojelua värikkäällä grafiikallaan, jossa mytologia ja nykyaika kohtaavat. Töissä näkyy äitimaan symboliikkaa, viisauden jumalatar Minerva sekä moderni sankaritar Greta Thurnberg.

”Naisten viisauden esiintulo on hyvä vaihe ajassamme. Tietoa ympäristön tilasta on pitkään vastustettu toksisella maskuliinisuudella”, sanoo Fellman.

Johanna Virtasen näyttelyosuus Viimeinen pisara käsittelee merien tilaa ja kulutuskritiikkiä. Virtanen on kiinnostunut hylätystä materiaalista, roskasta, josta voi löytää kauneutta. Eräs elementti ovat elektroniikkateollisuuden käytöstä poistetut komponentit, joista Virtanen kutoo metallilangalla siroja, pitsimäisiä tilateoksia.

Yllättävin kierrätysmateriaali ovat vanhat tai vähäarvoiset setelit. Virtanen muodosti kiiinalaisista juanin seteleistä viuhkamaisia kehikoita otsikolla Money talks. Maon kuvan yhteyteen hän kirjaili tyhjiä puhekuplia. Ne ovat kuin kannanotto diktatuurin sananvapauden rajoittamiseen.

”Liian helposti raha lyö yli kaikkien muiden argumenttien. Talouden jatkuvan kasvun tavoitteet pitäisi ajatella nyt uudella tavalla.”

Osuvia utopioita

Taiteilijaduo Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen saivat kymmenisen vuotta sitten kutsun tehdä osallistava taideproduktio Turun saaristoon. Yhdessä alueen asukkaiden kanssa he toteuttivat videoteoksen Archipelago Science Fiction. Se esittää tulevaisuuskuvitelmia siitä, millaista elämä Turun saaristossa voisi olla sadan vuoden kuluttua.

Videon scifi-skenaariot heijastavat saaristolaisten toiveita ja pelkoja: ilmastopakolaiset pyrkivät Utöseen, saaristo myydään kiinalaisille, tekoäly valikoi asukkaita ja luonto varataan rikkaalle eliitille. Eräs uhkakuva osoittautui nyt yllättävän ajankohtaiseksi: maapalloa koetteleva megavirus.

Vuoteen 2111 ajoitetussa kuvitelmassa viruspandemia on tuhonnut 98 prosenttia maapallon väestöstä. Muutaman sadan selviytyjän heimoyhteisö jatkaa eloaan eräällä saarista. Kapitalismi on kaadettu, mutta taistelu heimon vallasta on käynnissä.

”Videon teko oli luova, orgaaninen prosessi. Ympäristöhuoli nousi kollektiivisesta alitajunnasta”, kertoo Tellervo Kochta-Kalleinen.

Art Agenda 2030 -näyttelyn ilmaisumuodot ovat moninaiset aina biotaiteesta rituaalirunouteen, nykytanssiin ja virtuaaliselle niitylle.

Teoksiin voi tutustua nettisivustolla www.agenda-art-2030.com

Lue jutun pidempi versio Uusiouutisten nettisivuilta www.uusiouutiset.fi

Metalleja kestävästi

Tutkimus etenee sähkö- ja elektroniikkaromun sisältämien kriittisten arvometallien kierrätysteknologioissa.

Jyväskylän yliopiston kemian laitos on ottanut käyttöön hydrometallurgisen pilottilaitteiston, jolla se pääsee mallintamaan erilaisia teknologioita elektroniikkajätteen prosessointiin.

Tutkijatohtori Siiri Perämäki kertoi Kokkola Material Week -tapahtumassa marraskuussa, että pilottilaitoksessa on noin 15 reaktoria. Jokaisessa voi käsitellä jätemateriaaleja 10 litran tilavuudessa. Reaktorit ovat modulaarisia.

”Aloitamme tutkimukset piirilevyillä. Siirrymme sitten magneetteihin ja NiMH-akkuihin”, Perämäki sanoo.

Magneeteissa on muun muassa neodyymiä, jolle on kasvava kysyntä vihreän teknologian laitteissa ja kuluttajaelektroniikassa.

”On arvioitu, että jopa puolet tarvittavasta neodyymistä voisi saada talteen uusioraaka-aineena. Jätteen kierrätyksellä on valtavasti potentiaalia”, Perämäki korostaa.

Elektroniikkaromussa on myös muita kriittisiä metalleja kuten praseodyymiä, palladiumia, lantaniumia ja ceriumia, joiden saatavuuteen liittyy riskejä. Romusta voisi ottaa talteen myös nikkeliä ja kobolttia.

Kemian laitos tutkii uusia, ympäristöystävällisempiä kierrätysteknologioita näiden metallien talteenottoon.

Metallinjalostuksesta hiilineutraalia

Sen lisäksi, että uusilla teknologioilla saadaan talteen sähköromussa olevia kierrätysmetalleja entistä tehokkaammin, kehitys etenee myös neitseellisissä metalleissa: Suomessa jalostetaan pian metallia pienin kasvihuonekaasupäästöin.

Metallien jalostuksen yritykset ovat nimittäin käynnistämässä isoa yhteisprojektia. Tarkoitus on muuttaa metallinjalostuksen prosessiketjut kokonaan hiilineutraaleiksi.

Ala pyrkii globaaliin johtoasemaan sähkön ja vedyn hyödyntämisessä metallien tuotannossa sekä hiilineutraalien prosessi-innovaatioiden osaajana.

Hanke liittyy Teknologiateollisuuden laajaan hiilineutraalisuuden tiekarttaan. Siinä on linjattu, että ala tavoittelee vuotuisten kuuden miljoonan tonnin kasvihuonekaasupäästöjensä vähennystä. Päästöjä on tarkoitus vähentää 38 prosenttia vuoteen 2035 mennessä ja 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Pioneeriksi

Jos teknologiateollisuus onnistuu vähentämään päästöjään teknologisin ratkaisuin, vuonna 2050 sektori tuottaisi yhteensä enää miljoona tonnia päästöjä.

Metallinjalostus muodostaa teknologiateollisuuden päästöistä suurimman osuuden.

”Tavoitteen saavuttamiseksi on tehtävä isot investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen. Totesimme, että tähän tarvitaan yhteisprojekti, johon kaikki Suomen metallinjalostajat tulevat mukaan”, kertoo Oulun yliopiston professori Timo Fabritius.

Hän puhui hankkeesta Kokkola Material Week -tapahtumassa. Tapahtuma pidettiin nyt kahdeksatta kertaa, tänä vuonna kokonaan etäyhteyksin.

Syyskuussa 15 kumppania – 10 teollisuustoimijaa ja viisi tutkimuslaitosta – jätti Business Finlandille hakemuksen yhteishankkeesta nimeltä TOCANEM. Nimi tulee sanoista Towards Carbon Neutral Metals, kohti hiilineutraalia metallinjalostusta.

Hanke koskee koko metallinjalostuksen ekosysteemiä. Se koskettaa myös yli 40 alihankintaverkoston toimijaa. Mukana ovat myös alkupään raaka-aine- ja teknologiatoimittajat sekä loppupään jatkokehittäjät kuten akkumetallien valmistajat.

Hankebudjetiksi on arvioitu 18 miljoonaa euroa.

Metallinjalostus pystyisi vähentämään päästöjään siirtymällä teräksen valmistuksessa uusiin pelkistimiin kuten vetyyn ja biohiileen. Prosessipäästöt saadaan vähenemään sähköistämällä prosesseja. Ala voi myös tehdä energiatehokkuusparannuksia.

Kiertotalous on yksi hankkeen työpaketeista.

”Ei ole yhtä ratkaisua, vaan tarvitaan useita. Globaali edelläkävijyys voidaan saavuttaa pioneerisilla hiilineutraaliteknologioilla ja poikkiteollisella ekosysteeminäkökulmalla”, Fabritius sanoo.

Muita teknologia-alan tutkimushankkeita ovat akkujen kierrätyksen ja vastuullisuuden BATCircle 2.0 sekä FOSSA-hanke, jossa SSAB kehittää HYBRIT-teknologiaa fossiilivapaaseen terästuotantoon.

Lisäksi kaksivuotinen, metallinvalmistuksen kiertotaloutta tutkinut SYMMET-hanke kertoi juuri tuloksistaan.

Pakkaus on yhä vastuullisempi

Pakkaajat tähtäävät kestävään, vastuulliseen ja kierrätettävään pakkaukseen. Samalla pakkauksen ja sen jätehuollon kustannukset nousevat.

Miksi kurkku pitää pakata muoviin?

Ympäristötietoinen kuluttaja saattaa kyseenalaistaa kotimaisten vihannesten muovikääreet. Muovipakkaus ei kuitenkaan ole kurkun ympärillä turhaan.

”Muovi parantaa kurkun hyllyikää lähes kahdella viikolla”, sanoo Suomen Pakkausyhdistys ry:n toimitusjohtaja Antro Säilä.

”Elintarviketeollisuudelle pakkaus on aina kustannus. Pakkaus on välttämätön hyvä, ei välttämätön paha”, hän summaa.

Säilän mukaan hyvä pakkaus suojaa tuotetta ympäristöltä ja ympäristöä tuotteelta. Se on osa kiertotaloutta ja se palvelee yhteiskuntaa.

Muovikääre estää hävikkiä

Luonnonvarakeskuksen Juha-Matti Katajajuuri vahvistaa, ettei muovi ole automaattisesti ympäristön kannalta ”paha” pakkausmateriaali.

”Pakkausvaihtoehtojen ekologinen kestävyys riippuu siitä, miten hyvin pakkaus suojaa tuotetta. Väitän, että mikään yksittäinen tekijä kuten kierrätettävyys tai biohajoavuus ei tee pakkauksesta automaattisesti ekologisempaa. Ne ovat osatekijöitä isommassa kokonaisuudessa. On katsottava pakkauksen suojaavuutta ja koko tuote-pakkaus-järjestelmän elinkaaren ympäristövaikutuksia”, Katajajuuri sanoo.

Kurkun tapauksessa muovikääre on ympäristöteko:

”Jos viisi prosenttia kurkusta jää syömättä, hävikin ilmastovaikutukset ovat paljon suuremmat kuin kurkun muovipakkauksen ilmastovaikutukset. Muovikääreen lisäys kannattaa ilmaston näkökulmasta jo silloin, kun se estää 1-2 prosenttia kurkusta päätymästä hävikiksi.”

Luke on pohjustamassa SCORE-työkalua yhdessä kumppaneidensa kanssa. Se auttaa kuluttajia ja brändejä vertaamaan ja valitsemaan pakkauksia, joilla on hyvä ympäristösuorituskyky.

Pakkausten kestävyys puhutti osanottajia, kun Pakkausyhdistys järjesti viidennen PackSummit-tapahtumansa lokakuun lopussa.

Pakkausten roolia yhteiskunnassa käsiteltiin myös Pakkausyhdistyksen 84. peruskurssilla syyskuussa.

Kestävyyteen polkuja

Pyroll Groupin toimitusjohtaja Mika Lankilan mukaan pandemia on vain korostanut pakkaamisen kustannustehokkuuden vaatimusta. Siihen yhdistyy yhä useammin myös vastuullisuus.

”Kotimaiset asiakkaat ovat löytämässä fiksun polun kestävyyteen pakkausten osalta. Myös maailmalla isot kansainväliset brändit ovat lähteneet voimakkaasti kohti kestävämpiä ja vastuullisempia ratkaisuja.”

Lankila korostaa, että pakkausten kestävyyttä voi toteuttaa monella tavalla. Jotkut yritykset satsaavat pakkausmateriaalien vähentämiseen, toiset biopohjaisiin raaka-aineisiin, kolmannet etsivät muovittomia ratkaisuja.

Kierrätettävyyttä

Raisio Oyj on yksi kotimaisista elintarviketoimijoista, joka suunnittelee vähentävänsä muovia pakkauksissaan.

Hankintapäällikkö Nina Stenström-Iivarinen kertoi PackSummitissa Raision tavoittelevan sitä, että kaikki yhtiön pakkaukset ovat kierrätettäviä vuoden 2023 loppuun mennessä.

Raisio aikoo pitkällä aikavälillä luopua kokonaan muovipakkauksista.

”Muovilla on paljon hyviä ominaisuuksia: Se tuo tuotteelle hyvät säilyvyysominaisuudet, se on kevyttä ja helposti muokattava”, Stenström-Iivarinen listaa.

Usein muovia tarvitaankin yhä vähintään pinnoite- tai barrier-materiaalina lisäämään pakkauksen suojaavuutta esimerkiksi kosteutta tai happea vastaan.

”Muovin ominaisuuksia korvaavaa kartonkipakkausta ei sellaisenaan vielä ole saatavilla. Tuoteturvallisuus on kuitenkin pakkausvalinnoissa kaikkein tärkeintä”, hän korostaa.

Vastuullisuuskehitys tarkoittaa väistämättä kustannuksia ja entistä kalliimpia pakkauksia. Uusi jätelaki ja EU:n kertakäyttömuoveja koskeva SUP-direktiivi tulevat lähivuosina jopa kymmenkertaistamaan pakkausten jätehuollon kustannukset.

Toimivuus tärkeintä

Yhä useammalle kuluttajalle ekologisuus ja eettisyys ovat tärkeitä arvoja. Näitä niin sanottuja LOHAS-kuluttajia (Lifestyles of Health and Sustainability, terveellinen ja kestävä elämäntapa) on tutkinut toimitusjohtaja Virpi Korhonen Package Testing & Research Oy:stä.

Hän kertoo, että näille kuluttajille on tärkeää, että pakkaus on valmistettu kierrätetystä tai helposti kierrätettävästä materiaalista.

Kuitenkin tärkeintä on pakkauksen toimivuus.

”Vaikka pakkaus olisi kuinka ekologinen mutta ei täytä tarkoitustaan, harva kuluttaja ostaa sen uudestaan.”

Lue lisää pakkausjätehuollon kuluista: www.uusiouutiset.fi

Pioneeriyritykset kiinni biotalouden kasvuun

Biotalouteen on syntymässä yhteistyötä, joka vie puusta pitkälle.

Suomi on solminut yhteistyösopimukset Yhdysvaltojen metsävaltaisimpien osavaltioiden, Mainen ja Michiganin kanssa.

Sopimukset laajentavat biotalousalan tutkimus-, tuotekehitys- ja bisnesyhteistyötä Suomen ja Yhdysvaltojen välillä.

Yhteistyö biopohjaisissa, vähähiilisissä innovaatiossa on avaamassa Yhdysvaltojen kasvavia biotalousmarkkinoita suomalaisille edelläkävijäyrityksille.

Yhteistyönäkymistä kerrottiin Business Finlandin ja Suomen Yhdysvaltojen suurlähetystön WCEF-foorumin sivutapahtumana järjestämässä Breakfast for Bioneers -webinaarissa lokakuussa.

”Olemme iloisia, että olemme löytäneet Yhdysvalloista hyviä kumppaneita tukemaan vihreää taloutta. Yhdysvallat on innovaatioiden voimatekijä. Suomella puolestaan on etuja kiertotalouden, vihreän teknologian, liikenteen ja tekoälyn alueilla”, ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkonen totesi webinaarissa.

Tekstiilikuituja ja nanovärejä

Mainen osavaltion maatalous- ja metsäasioiden asiamies Amanda Beal kertoi Mainen tavoittelevan 45 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2030 mennessä ja 80 prosentin vähennyksiä vuoteen 2050 mennessä.

”Biotalousratkaisut ovat kriittisessä roolissa tämän tavoitteen saavuttamisessa. Metsiä täytyy hoitaa kestävästi. Meillä on paljon opittavaa Suomelta”, hän sanoi.

Mainen yliopiston innovaatiojohtaja Jake Ward kertoi, että Maine tekee parhaillaan strategiaa, jolla osavaltion metsä- ja biotaloussektorin liikevaihto kasvaisi nykyisestä 8,5 miljoonasta 12,5 miljoonaan dollariin.

Ward näkee potentiaalia etenkin sellupohjaisissa pakkaussovelluksissa, lääketeollisuudessa, biopolttoaineissa, biomuoveissa ja biomassoista jalostetuissa kemikaaleissa. Kaikilla näillä aloilla on mahdollisuuksia tutkimusyhteistyöhön maiden välillä.

Myös Suomi tunnistaa markkinapotentiaalin biopohjaisten materiaalien jalostuksessa:

”Meneillään on biomateriaalien vallankumous. Metsäteollisuuden arvo voi kaksinkertaistua vuoteen 2050 mennessä, kun keskitytään korkean lisäarvon tuotteisiin. Samalla voidaan saavuttaa ilmastotavoitteet”, sanoi Aalto yliopiston kemian tekniikan korkeakoulun dekaani Kristiina Kruus.

Hän nosti esimerkkinä Ioncellin ekologisen tekstiilikuidun, joka voi hyödyntää puuta, tekstiilijätettä ja paperijätettä.

”Tekstiilikuitujen arvo on 2,5 kertaa suurempi kuin sellun arvo. Suomen vientituotteiden arvo voi moninkertaistua.”

Nanomittakaavan sellurakenteilla pystytään myös tuottamaan tekstiileihin kirkkaita, eläväisiä värejä ilman kemikaaleja.

Autoilun päästöt alas nopeasti

Bioalan pioneeriyrityksistä webinaarissa esittäytyivät Kotkamills, Dolea, Sulapac sekä StepOneTech Oy.

Pirkkalalainen StepOne Tech on kehittänyt eFlexFuel-teknologian, joka pystyy pienentämään nykyautojen päästöjä jopa 80 prosenttia.

Muunnossarjan avulla ajoneuvoon voi alkaa tankata bioetanolia, tulevaisuudessa myös synteettisiä power-to-x-polttoaineita. Usein bioetanoli valmistetaan biopohjaisista jäte- ja tähdevirroista.

”Ratkaisu maksaa vain prosentin sähköauton hinnasta ja vähentää elinkaaripäästöjä enemmän. Tämä on helpoin ja halvin tapa pienentää yksityisautoilun päästöjä nopeasti. Teknologiamme käy yli miljardiin ajoneuvoon globaalisti”, liiketoiminnan kehitysjohtaja Juha Honkasalo sanoi.

Yritys on lanseerannut myös moottoripyöriin soveltuvan ratkaisun, joka on otettu käyttöön mm. Ranskassa. Tänä vuonna yritys avasi toiminnot Michiganissa.

”Meillä on yli 20 000 asiakasta 23 maassa.”