Voisitko joskus puhua jostain muusta kuin biokaasusta?

29.9.2014

Tunnustan. Olen biokaasu-uskovainen. Kuulin tämän käsitteen alkuvuodesta biokaasuseminaarissa ja otin sen heti käyttööni. Hurahdin biokaasu-uskoon yli kymmenen vuotta sitten Jyväskylän yliopistolla. Tiedä sitten, miten paljon päätäni pehmittivät koehallin kaasut ja mikä merkitys oli luonnontieteellisillä opinnoilla, mutta uskossa olen pysynyt, vaikka on se välillä horjunutkin.

”Ota omppu” lukee lapussa tankkausasemalla, kun aamulla kurvaan paikalle. Linnut laulavat, kissa tepastelee pihamaalla, aurinko nousee pellon takaa. Näinä hetkinä usko vahvistuu. Minäkin, jota eivät autot voisi vähempää kiinnostaa, muistan, ainakin jos oikein pinnistelen, automme hevosvoimat ja kaasutankin koon. Miksi ajan biokaasulla? Halusin itse siirtyä sanoista tekoihin, sillä ymmärrän biokaasun hyödyt ympäristölle ja paikallistaloudelle, eikä sekään haittaa, että siitä on hyötyä myös omalle taloudelle.

”Jos tankkausaseman perustaminen Jyväskylään olisi taloudellisesti kannattavaa, niin olisihan sen sitten jo joku tehnyt”. Tuon lauseen olen kuullut monesti, ja kyllä se epäuskovainen toinen persoonanikin sitä välillä huutelee. Ensimmäiset selvitykset aiheesta valmistuivat kymmenen vuotta sitten. Jo silloin todettiin paikallisesti tuotetun liikennepolttoaineen monet hyödyt, kuten: ei hiilidioksidipäästöjä, ei hiukkaspäästöjä, uusiutuvaa, kotimaista, paikallistaloutta hyödyttävää. Laskelmat osoittavat toiminnan taloudellisesti kannattavaksi, jos vain voidaan taata kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen.

Ruotsissa biokaasun laajamittaisessa liikennekäytössä on onnistuttu, ja siellä kysynnän ja tarjonnan kohtaamista ovat monessa tapauksessa edistäneet kunnat. Kuntien vastuulla olevat jätevirrat on haluttu jalostaa liikennepolttoaineeksi joukkoliikenteen käyttöön ja yksityisautoilijat ovat seuranneet perässä. Suomessakin biokaasun liikennekäyttöä on selvitetty eri puolilla maata, ja nyt ainakin Vaasa on ilmoittanut ottavansa kaasubusseja käyttöön ensi vuodesta alkaen.

Uskon, että nyt, vihdoinkin, aika voisi olla kypsä biokaasun tankkausaseman saamiseksi Jyväskylään. Ympäristö- ja taloushyödyt aletaan ymmärtää laajamittaisesti, tahtotilakin alkaa olla kohdillaan ja kaasun tuotannosta ja käytöstä kiinnostuneita yrityksiä ja yksityishenkilöitä löytyy. Myös Sitra on edistänyt uusiutuvien kotimaisten polttoaineiden käytön lisäämistä järjestelmällisesti, niin valtakunnallisesti kuin Jyväskylässäkin. ”Tanssitko sitten työpaikan pihalla, jos se asema tänne saadaan?” kysyttiin minulta viime viikolla. Lupasin tanssia, vaikken oikein osaakaan. Olen kyllä aiemmin jo uhonnut, että sitten kun se asema saadaan, avaan kuoharipullon. Eiköhän sen jälkeen tanssitkin luonnistu.

Voisi yhteiskuntakin asiaa edistää. Hallitusohjelmassa on todettu tahtotila edistää biokaasun liikennekäyttöä, mutta siitä huolimatta biokaasukäyttöisille ajoneuvoille tuli käyttövoimavero vuonna 2013. Ei sekään meitä tosiuskovaista horjuttanut, mutta ristiriitaiselta ja tempoilevalta tämä energia-, liikenne- ja veropolitiikka välillä pienestä ihmisestä tuntuu.

Otsikon napakan vastakysymyksen minulle esitti 8-vuotias poikani, kun olin tokaissut hänelle talven kiekkohuumassa, voitaisiinko joskus puhua jostain muusta kuin jääkiekosta. Mutta kun ei sitä oikein osaa mistään muustakaan biokaasu-uskovainen puhua.

Outi Pakarinen
Asiantuntija
Kohti Resurssiviisautta -hanke
Sitra / Jyväskylän kaupunki