Happy Groove kierrättää hittejä ja ihmisiä

Forssassa on ainutlaatuinen bändi, jota ei muualla ole. Kierrätysmusiikkia eli covereita soittava Happy Groove täyttää tänä vuonna 25 vuotta.

Happy Groove pystyy keikkailemaan kahdessa paikassa samaan aikaan niin, että molemmissa paikoissa esiintyy jopa 13 henkilöä tai enemmänkin.

Bändissä on soittanut ja laulanut vuosien kuluessa 80 henkilöä. Tällä hetkellä aktiivisia jäseniä on 39.

Loimi-Hämeen Jätehuollon toimitusjohtaja Immo Sundholm on yhtyeen perustaja ja itseoikeutettu vetäjä. Ison bändin johtaminen vaatii junailua ja organisaatiokykyä, jotta asiat etenevät.

”Olen tehnyt johtamista yli 30 vuotta, se soveltuu myös bändin johtamiseen”, sanoo Sundholm.

LHJ on kuuden kiertotalousyrityksen konserni, jota Sundholm on rakentanut vuodesta 1995. Hänet palkattiin Forssan kaupungille ja tehtävä oli kunnallisen jätehuoltoyhtiön käynnistäminen. Ennen jätelain uudistusta 1994 Suomessa oli yli tuhat kaatopaikkaa.

”Olen viimeinen, joka on nähnyt alan kehityksen alkuhetkestä lähtien”, Sundholm toteaa.

Nykyisin LHJ:lla työskentelee 130 henkilöä, liikevaihto on noin 41 miljoonaa.

Nimi ja tyyli vaihtuvat

Yhtyeen tarina alkoi mistäpä muualta kuin autotallista.

Kaveri, jolla oli rummut, pyysi kitaraa aiemmin soittanutta Immoa jammailemaan. Kun mukaan saatiin basisti ja laulaja, oli yhtyeen perusta valmis. Nimeksi valikoitui ABGB (Alan Burgess Garage Band). Tyylilaji on tuolloin suoraviivaista rokkia ja rockabillyä. Ensimmäinen keikka oli 2001 Immon 40-vuotisjuhlissa.

Kun alkuperäinen laulaja Alan jäi viitisen vuotta sitten pois, tarvittiin uusi nimi. Kesäterassilla Happy Joe -siiderin etikettiä tuijotellessa se kehkeytyi: Happy Groove. Uuden nimen myötä myös ohjelmistoa laajennettiin ja yhden päävokalistin tilalle otettiin useampi laulaja. Nyt laulajia on kahdeksan.

Tällä hetkellä yhtyeen nuorin jäsen on parikymppinen ja vanhin on 76-vuotias.

”Viihdymme keskenämme ja meillä on kivaa yhdessä. Kokonaisuus on kuin perhe”, virkkaa Sundholm.

Yhteystiedot talteen

Soittajia ja laulajia tulee ja menee kunnon kierrätyksen tapaan. Uusi jäsen löytyy kätevästi tuttavapiirin kautta. Kyselyitä tulee myös bändin ulkopuolelta.

”Kesällä keikan jälkeen laulua harrastava nainen tiedusteli, voisiko tulla koelaulamaan. Silloin laulajien pestit olivat täynnä, mutta yhteystiedot otettiin talteen”, Sundholm kertoo.

Bändissä lauloi vuosina 2008–2010 myös nykyinen sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen, joka on kotoisin Forssasta. Ennen poliittista uraansa hän oli aktiivinen musiikin harrastaja, hänellä oli omakin keikkabändi.

”Kun bändi tarvitsi naislaulajia, kysyin tulisiko hän laulamaan. Hän suostui ja hänen ystävänsä tuli myös”, muistaa Sundholm.

Yksi Sannin suosikkikappaleista oli Gloria Gaynorin I Will Survive.

Hyvä biisi on hyvä biisi

Sundholm valitsee laulut itsevaltiaan tavoin. Julma diktaattori hän ei kuitenkaan ole. Jos autoa ajaessa radiossa soi hyvä biisi, se merkitään oitis ylös.

”Otan vastaan näkökulmia, jos jokin laulu ei sovi. Tai istuuko ehdotettu laulu bändin profiiliin.”

Runsaudenpula on positiivinen ongelma. Valitussa kappaleessa täytyy olla tilaa puhaltimille ja stemmalaululle. Viimeisin biisi settiin on Tom Jonesin It’s not unusual.

”Suosikkejani on Earth, Wind & Firen September. Se uppoaa aina. Myös Village Peoplen Y.M.C.A.:ta on kiva soittaa.”

Taattuja menobiisejä ovat myös David Lee Rothin Just A Gigolo ja Stevie Wonderin Superstition.

Ohjelmistossa on 250 biisiä, joista 150:ssä soivat puhaltimet.

Yhtye on rokannut ja rollannut monissa kiertotalousalan tapahtumissa. Kansainvälisiä keikkalavojakin on koluttu.

Kierrätys näkyy ja kuuluu

Suurin osa bändistä soittaa käytetyillä soittimilla. Sundholmin kaikki sähkökitarat ovat käytettyjä.

”Seuraan soitinten markkinapaikkoja Facebookissa ja käyn liikkeissä, jotka niitä myyvät. Kun löytyy mieluisa soitin, se ostetaan”, Sundholm kertoo.

Jos kitarassa on jokin pieni vika, hän vie sen kaverille korjattavaksi.

Suomen Erityisjäte Oy:n liiketoimintajohtaja Pasi P. Virtanen liittyi bändiin 2020. Hänen instrumenttinsa on alttosaksofoni.

”Rekrytointitilaisuudessa Immo kysyi, olenko soittanut jotain. En kertonut kuinka vähän”, paljastaa Virtanen.

Sundholm kehotti kaivamaan soittimen naftaliinista ja Virtanen innostui tarttumaan soittopeliin pitkän tauon jälkeen.

”Oli hauska huomata, että tässä iässä oppii uutta ja soittotaito voi kehittyä, kun ahkerasti treenaa. Parasta on sosiaalisuus ja on hienoa päästä esiintymään”, Virtanen tuumaa.

Hannes Merisaaren vetämiä puhallintreenejä kuudelletoista soittajalle pidetään Turussa ja Tammelassa. Forssasta treenikämppä löytyy Sundholmin piharakennuksessa, jonne mahtuu kerralla 15 henkilöä, kun tiukasti ollaan.

Säätämällä sointi paranee

Virtanen muistuttaa, että kodin elektroniikalla ja sähkölaitteilla on usein enää vähän arvoa.

Hyvän tavaran voi aina korjata.

”Isäni toi töistä vanhoja puhelimia, jotka palastelin tunnissa osiin. Sen kanssa oli tarkoitus leikkiä kauppaa, leikin korjauspajaa”, Virtanen kertoo.

Nyt Virtasella on kaksi käytettyinä hankittua fonia. Toinen on hankittu eBaystä, toinen muusikoiden.netistä.

Hän on opetellut huoltamaan ja korjaamaan niitä. Sointi paranee, kun oppii itse säätämään.

”Venttiilit ja liikkuvat osat ovat kiinni ruuveilla. Jos joku ruuvi irtoaa, ei ole ihan pihalla. Soitinta pitää putsata ja öljytä.”

Seuraavat 25 vuotta

Tarkoitus on soittaa niin kauan kuin kykenee.

”Isäni on soittanut 15-vuotiaasta saakka trumpettia, hän täyttää 85 vuotta. Jos pitää itsestään huolta ja soittaa säännöllisesti, soittotaitoa voi pitää yllä pitkään”, Virtanen kertoo.

”Jos en pysty soittamaa kitaraa, siirryn rytmimunaan”, letkauttaa Sundholm.

Virtanen huomauttaa, että musiikin soittaminen, laulaminen tai kuunteleminen eivät ole kovin luontoa kuluttavaa. Soittimet kestävät pitkään, eivätkä kaikki soittimet syö sähköä.

Eniten hiilijalanjälkeä jättävät siirtymiset keikkapaikoille tai harjoituksiin. Keikkavarustukset liikkuvat käytetyllä, harmaalla, vuoden 2015 Ford Transitilla, joka syö dieseliä yhdeksän litraa satasella.

Esiintymisasut taitavat olla seuraava kierrättämisen kehityskohde.

”On mukava tunne, kun bändi onnistuu. Jos yleisö viihtyy, se on ekstraa. Tanssivat paljon ja huutavat Lisää!”, Virtanen täsmentää.

Teksti: Jyrki Liikka/ Uusiouutiset-lehti

Kuvat: Jyrki Liikka. Yhtyeen soittimet ostetaan usein käytettyinä ja kunnostetaan, kertovat Immo Sundholm ja Pasi Virtanen.

Bändikuva: Happy Groove.