Näillä toimilla Suomi pääsisi metsien kestävyystavoitteisiin – Kestävyystoimien positiiviset talousvaikutukset eivät vielä ole mukana tutkijoiden laajassa selvityksessä

Tutkijat ovat löytäneet kattavan ratkaisupaketin, jonka keinoilla metsien käyttö muuttuisi niin, että hiilineutraalius, luonnon monimuotoisuus ja vesien hyvä tila voidaan turvata samanaikaisesti.

Ohjaiskeinopaketin toimilla vahvistuisi myös metsien resilienssi eli sopeutumiskyky ilmaston lämpenemisen mukanaan tuomiin kuivuus-, tuuli- ja hyönteistuhoriskeihin.

Sitran tilaama selvitys esittää laajan joukon keinoja talousmetsien luonnonhoidon parantamiseen ja metsien käytön ohjaukseen. Selvityksen laatimiseen osallistui lähes 40 tutkijaa Luonnonvarakeskuksesta (Luke) ja Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Ohjauskeinoja arvioi myös kansalaispaneeli.

Selvitys tarkastelee ensimmäistä kertaa kestävyystavoitteiden kokonaisvaikutusta metsien käyttöön. Selvitys katsoo, millaisia muutoksia metsissä tarvittaisiin, millaiset taloudelliset vaikutukset muutoksilla olisi ja millaisilla ohjauskeinoilla muutokset voitaisiin saada aikaan.

Lakimuutoksia, tukia ja veroja

Tutkijat esittävät muutoksen tueksi laajaa ohjauskeinojen kokonaisuutta. Se sisältää lakimuutoksia, tukia ja veroratkaisuja. Ohjauskeinokokonaisuudessa:

• Monimuotoisuuden turvaamiseksi säädetään talousmetsien riittävään luonnonhoitoon velvoittavaa lainsäädäntöä sekä metsänomistajille tulonmenetyksiä korvaava tukijärjestelmä lainsäädännön ylittävistä toimista.
• Vesistövaikutusten vähentämiseksi uudisojitus kielletään ja kunnostusojitus säädetään luvanvaraiseksi.
• Riittävän hiilinielun saavuttamiseksi otetaan käyttöön metsien hiilitukijärjestelmä sekä päätehakkuiden lakisääteiset ikä- ja läpimittarajat.
• Riittävän suojelupinta-alan saavuttamiseksi laajennetaan Metso-ohjelmaa ja lisätään valtionmetsien suojelua.
• Informaatio-ohjaus tukee läpileikkaavasti kaikkien ohjauskeinojen käyttöönottoa.

Puun tuotanto vähenisi

Selvityksen mukaan muutokset vähentävät puuntuotantoa. Suuntaa-antavassa ennustelaskelmassa puun hakkuukertymä alenisi noin 11 miljoonaa kuutiota nykyisestä 73 miljoonasta noin 62 miljoonaan kuutioon.

Tämä saattaisi laskea puun myyntituloja noin 400–525 miljoonaa euroa, mutta todennäköisesti puun hinnannousu hillitsisi laskua.

Olettaen, että metsäteollisuuden tuotantorakenne pysyy nykyisellään, metsätoimialalla arvonlisäysmuutos olisi 870 miljoonaa euroa nykyistä vähemmän. Lisäksi muille aloille kohdistuvat kerrannaisvaikutukset olisivat – 520 miljoonaa euroa.

Työvoiman tarpeen on arvioitu vähenevän yli kuudella tuhannella työpaikalla metsäalalla sekä toisella kuudella tuhannella muilla aloilla kuten metsäteollisuuteen liittyvässä logistiikassa.

Tämä tarkoittaa metsäalalla noin 10 prosentin laskua verrattuna nykytilaan.

Jos metsäteollisuus kuitenkin siirtyisi tuottamaan nykyistä korkeamman jalostusarvon tuotteita, arvonlisä ei laskisi tällä tavalla.

”Toisaalta metsien tilan paraneminen pienentäisi ympäristövelvoitteiden kuten LULUCF-velvoitteiden mahdollisesti aiheuttamia hiilinieluyksiköiden oston kustannuksia ja sanktiomaksukuluja”, huomauttaa Syken erikoistutkija Sampo Pihlainen.

Esitetyt toimet myös parantavat merkittävästi ekosysteemipalveluja, kuten tulvasuojelua, hiilensidontaa ja luonnon virkistysarvoa.

Muutoksella taloushyötyjä, joita vielä vaikea laskea

Myös ilmastonmuutokseen sopeutuminen kohenisi. Esimerkiksi sekapuuston suosiminen ja maltillinen harvennus pienentävät kirjanpainaja-tuhohyönteisriskejä ja vähentävät puiden myrskykaatoja.

”Ekosysteemipalveluiden parantumisen taloudellisen arvon määrittäminen on hyvin haastavaa, mutta vaikutusten suuruusluokka olisi todennäköisesti huomattava”, Pihlainen näkee.

Sitran johtava asiantuntija Mariko Landström sanoo, että toimien aiheuttamien negatiivisten kustannusten suuruusluokka pystytään melko hyvin mallintamaan.

”Sen sijaan kestävyystoimien positiivisia talousvaikutuksia ei vielä pystytä laskemaan. Pidämme tätä tietoaukkoa merkittävänä, koska se johtaa siihen, että negatiiviset kustannukset ylikorostuvat. Sellaisetkin toimet, jotka oikeasti olisivat kannattavia investointeja, eivät välttämättä näyttäydy sellaisina”, Landström pohtii.

Luken apulaisprofessori Jussi Lintunen kertoo, että positiivisten talousvaikutusten arviointi on Lukessa vahvasti jatkotutkimusagendassa.

”Uskoisin, että tässä keinopaketissa on metsänomistajan näkökulmasta toimia, jotka olisi taloudellisesti kannattavia tehdä. Positiivisia talousvaikutuksia olisi tärkeää selvittää tarkemmin, koska negatiivisista meillä on jo paljon tietoa.”

Vaikka monella ohjauskeinolla olisi selvityksen mukaan negatiivisia talousvaikutuksia, laadullinen arviointi osoittaa, että valtaosa ohjauskeinoista vahvistaisi kaikkia kolmea metsien kestävyystavoitetta. Niillä olisi myös laaja hyväksyntä kansalaisten parissa.

Yli 800 metsälajia uhanalaisia

Selvityksessä esitetyt keinot tukevat Suomen vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitetta ja pyrkivät kääntämään metsälajien uhanalaiskehityksen myönteiseen suuntaan vuoteen 2050 mennessä.

Nykyisin Suomessa 76 % metsäluontotyypeistä on arvioitu uhanalaisiksi. Metsälajeista kaikkiaan 833 on määritelty uhanalaisiksi.

Mitä vähemmän on jäljellä tietynlaista ympäristöä verrattuna alkuperäiseen, sen vähemmän on lajeja ja populaatioita, jotka elävät kyseisessä elinympäristössä.

”Kun elinympäristö vähenee ja pirstoutuu, samalla jäljellä olevat elinympäristölaikut pienenevät ja sijaitsevat yhä kauempana toisistaan. Tämä aiheuttaa sen, että lajien häviäminen voi kiihtyä”, sanoo Luonnonvarakeskuksen metsäentomologian tutkimusprofessori Matti Koivula.

Selvitys osoittaa, että metsiin voidaan palauttaa uhanalaisen lajiston tarvitsemia rakennepiirteitä, kun metsiin jätetään aiempaa enemmän säästöpuita, säästetään olemassa oleva kuollut puu ja hakkuissa säästetään kaikkia kasvupaikan luontaisia puulajeja.

Lisäksi vaateliasta lajistoa voi turvata lisäämällä arvokkaimpien metsien suojelua. Uhanalaisia pienvesiä voidaan turvata jättämällä niiden ympärille hakkuuttomat suojavyöhykkeet.

Metsien rakenne monipuolistuu, kun havumetsissä lisätään lehtipuiden määrää ja pienvesien ympärille muodostetaan hakkuuttomat suojavyöhykkeet.

Jatkuvapeitteiseen kasvatukseen kannattaa siirtyä vesistövaikutusten vähentämiseksi, etenkin turvamailla ja alavilla kankailla.

Metsien kiertoaikojen pidentäminen, ojituksen vähentäminen ja vesiensuojelukosteikkojen perustaminen tukevat sekä monimuotoisuutta että vesistöjen ja ilmaston suojelua. 

”Näyttää siltä, että nykytoimien lisäksi tarvitaan uusia toimia ripeästi”, Koivula summaa.

Viime viikolla myös Suomen Ilmastopaneeli sekä Suomen Luontopaneeli julkistivat raportin, jonka mukaan Suomen ilmasto- ja luontotavoitteiden saavuttaminen vaatii metsien käytön muutosta.

Teksti: Elina Saarinen, Uusiouutiset

Kuva: Adobe Stock. Laajan tutkijajoukon selvitys tarkastelee, miten metsien kestävyystavoitteisiin voitaisiin päästä. Vuonna 2024 metsätalous ja metsäteollisuus kattoivat vajaat 3,5 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta ja 17 prosenttia tavaraviennistä.