Mikä Suomen kunta on kiertotalouden ykkönen? Kuntaliitto, Suomen ympäristökeskus ja Sitra etsivät jälleen Vuoden kiertotalouskuntaa. Tänä vuonna kilpailussa etsitään parhaita…
Vielä lukiossa Mirja Illikainen ajatteli, ettei ainakaan lähtisi tekniikan alalle – On nyt teknillisen tiedekunnan dekaani
Joka aamu Mirja Illikainen kävelee kotioveltaan tutun reitin Oulun yliopistolle. Joka aamu tämä tie johdattaa hänet johonkin uuteen.
Juuri uuden löytäminen viehättää Illikaista. Hän on viihtynyt tutkimustyön parissa koko työuransa siitä lähtien, kun hän sai tutkimusharjoittelijan paikan vuonna 2000, aina tähän päivään, jolloin hän vetää Oulun yliopiston kuitu- ja partikkelitekniikan yksikköä ja toimii kiertotalouden materiaalitutkimuksen professorina.
”Jo kolmannen vuosikurssin opiskelijana huomasin, että tutkimus on se juttu, josta tykkään. On aina ilon aihe, että voi yhdessä muiden kanssa oivaltaa uutta ja löytää uusia ratkaisuja.”
Biotuotetekniikkaan liittyvän väitöskirjan valmistuttua vuonna 2008 Illikainen sattui vierailemaan Hollannissa, Delftin yliopistossa, jossa hänelle esiteltiin teollisuuden jätteistä valmistettua geopolymeeribetonia. Syntyi ajatus, että aihetta pitää tutkia Suomessakin. Jäteverouudistuksen vuoksi teollisuus kaipasi kuumeisesti hyötykäyttöä erilaisille aiemmin läjitetyille sivuvirroilleen ja tuhkilleen.
Illikainen ja muutama innokas kollega päättivät käynnistää uuden geopolymeereihin liittyvän tutkimushankkeen yhdessä yritysten kanssa.
”Alku oli hidasta ja nihkeää. Lähdimme nollasta liikkeelle. Mutta päätimme, että tästä tehdään iso juttu. Ensimmäinen tiedeartikkeli julkaistiin 2014, ja ensimmäinen väitöskirja valmistui 2017. Nyt meitä on kolmisenkymmentä ja olemme tieteellisessä tieteellisessä vertailussa tällä tutkimusalueella maailman kärjessä.”
Illikainen kertoo, ettei kukaan aikaisemmin ollut esimerkiksi hoksannut, että mineraalivillaa kuten lasivilla- ja kivivillajätettä voi hyödyntää geopolymeerien lähtöaineena. Myös metalliteollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen on avautunut uusia suuntia.
Oulun yliopisto on nykyisin profiloitunut juuri sivuvirtojen hyödyntämiseen. Tutkimusosaamista löytyy niin jätteiden hyödyntämisessä kuin hiilidioksidin talteenotossa sivuvirtojen ja muiden materiaalien avulla.
Yliopisto on saanut rahoitusta uusiin tutkimushankkeisiin ja on pystynyt käynnistämään kiertotalouden materiaalitutkimuksen professuurin lisäksi useita muitakin aiheeseen liittyviä professuureja ja professorin urapolkutehtäviä.
Nykyisin Illikainen ei enää itse tee laboratoriotöitä, vaan suunnittelee uusia tutkimushankkeita ja rahoitusta, ohjaa tutkimusta ja edistää yritysyhteistyötä, jotta tutkimustulokset saadaan käyttöön teollisuudessa.
Illikainen on jälleen jonkin uuden äärellä myös työurallaan, sillä vuoden alussa hän aloitti Suomen Akatemian luonnontieteen ja tekniikan tutkimuksen toimikunnassa ja siirtyi myös Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan dekaaniksi. Aikamoinen polku ihmiselle, joka lukiossa ajatteli, ettei ainakaan lähde tekniikan alalle.
”Onnistumisten takana on paljon työtä, mutta myös uskoa mahdottomaan. Tutkimus on ennen kaikkea ryhmätyötä. Yhdessä pystymme muuttamaan maailmaa.”
Kuka: Mirja Illikainen, teknillisen tiedekunnan dekaani Oulun yliopistossa
Mistä: Synnyin Helsingissä ja asuin lapsuuden Rovaniemellä, mutta Oulun seudulla olen asunut 12-vuotiaasta asti.
Koulutus: Prosessitekniikan diplomi-insinööri ja tekniikan tohtori.
Harrastan: Hiihtoa, lumilautailua, kuntosalia, maastopyöräilyä, kirjoja ja teatteria.
Perheeni: 7 lasta ja puoliso.
Suosittelen: Tytöille pitkän matematiikan ja tekniikan opintoja.
Teksti: Elina Saarinen/ Uusiouutiset-lehti
Kuva: Tero Pajukallio. Mirja Illikainen iloitsee, että Oulun yliopisto on pystynyt käynnistämään kiertotalouden materiaalitutkimuksen professuurin lisäksi useita muitakin aiheeseen liittyviä professuureja.