Ilman tätä lieroa ihmisen olisi vaikea tulla toimeen – Ihminen raivaa pellot, mutta kastemadot tekevät maasta kuohkeaa ja ravinteikasta

Mikä eläin voisi olla sellainen, jota ilman ihmisen olisi vaikea tulla toimeen? Jos jätetään mikroskooppiset eliöt pois laskuista, kärkisijalle saattaa nousta kaikkien varmasti tuntema, mutta tarpeettoman vähälle huomiolle jäänyt lierojen eli kastematojen sukukunta.

Kun suuri osa maapallon kasvi- ja eläinkuntaa tuhoutui luonnonmullistuksessa 65 miljoonaa vuotta sitten, maan alla eläneillä lieroilla riitti kuitenkin syötävää. Runsaslukuisina ne saattoivat olla tärkeä ravinnon lähde myös tuhosta selvinneille pienille nisäkkäille ja linnuille, joille kastemadot riittivät ravinnoksi. Madot söivät hajoavaa kasvijätettä ja olivat puolestaan itse ravintona seuraavalle ryhmälle ravintoketjussa. Ilman tätä hätäravintoa saattaisi olla, että nykyisiä lintuja, nisäkkäitä ja sitä myöten ihmisiäkään ei olisi olemassa.

Kotimaisista kastelierojen tutkimuksista käy ilmi, että kastemadot pystyvät liikkumaan vuodessa vain noin 5–20 metrin matkan. Kun Etelä-Suomi paljastui jääkauden jälkeen jääpeitteestä noin 10 000 vuotta sitten, olisi tuolloin etelärannikolta liikkeelle lähtenyt lierojen suku ehtinyt tähän päivään mennessä vain noin 100–200 kilometrin päähän. Kuitenkin kastematoja löytyy aivan pohjoisestakin Lapista, joten on pääteltävä, että madot ovat levinneet muiden eliöiden ja ennen kaikkea ihmisen viljelytoimien mukana.

Ihmisillä ja pelto- ja puutarhamaassa viihtyvillä lieroilla on ollut varsin symbioottinen yhteiselämä. Ihminen on raivannut peltoja ja jättänyt jälkeensä madoille sopivaa kasvijätettä. Lierot taas ovat muokanneet maata kuohkeammaksi ja ravinteikkaammaksi, jonka myötä viljely on merkittävästi helpottunut. Suomi on siis asutettu kastematojen kanssa käsi kädessä.

Kastemadot pitävät pellot ravinteikkaassa kunnossa

Lieroista tavallisimpia ovat suuret pystysuoria käytäviä tekevät kastelierot, mutta kaikkiaan niitä löytyy Suomesta noin 15 lajia. Muita puutarhaharrastajalle tuttuja ovat muun muassa tunkioliero ja peltoliero. Lierot ovat viljelijän kannalta äärimmäisen hyödyllisiä. Ne syövät päivässä noin painonsa verran hajoavia kasvijätteitä ja siinä sivussa kivennäismaata, jonka seurauksena syntyy maata lannoittavaa lieronlantaa – hyvissä olosuhteissa jopa tonni hehtaaria kohden päivässä.

Kastemadot myös kuohkeuttavat toiminnallaan maata ja tekevät peltoon käytäviä sekä vedelle että kasvien juurille. Lisäksi lierot erittävät limaa, joka auttaa viljavalle maalle ominaisten kestävien murusten syntymistä.

Bonuksena madot myös nopeuttavat kuihtuvissa kasvinosissa olevien kasvitautien hajoamista ja auttavat siten viljelykasvejakin pysymään terveinä. Kastematojen työn huomaavat tarkkasilmäiset viljelijät jokapäiväisessä työssään. Jos maa on savinen ja lieroton, sitä on raskasta muokata, eikä millään muokkauskoneella saa yhtä hyvää kuohkeutusta kuin mihin lierot runsaslukuisina pystyvät.

Aina ihminen ei ole kohdellut lieroja ystävällisesti. Suurta osaa Etelä-Suomen pelloista on viime vuosikymmeniä viljelty jättämällä pois karjanlanta ja muu lierojen ravinnoksi kelpaava eloperäinen lannoitus: esimerkiksi kyntämällä tai muuten raskaasti muokkaamalla peltoja ja paikoin vieläpä tiivistämällä maata tarpeettomasti suurilla koneilla. Lierot eivät myöskään pidä monista torjunta-aineista, ja kaikki tämä yhdessä on toisinaan aiheuttanut lähes totaalisia lierokatoja maassa.

Kun joku asia muodostuu ongelmaksi, markkinatalous keksii siihen aikanaan kaupallisen ratkaisun. Matojen olosuhteita voidaan seurata ja parantaa, mutta maailmalta löytyy myös yrityksiä, jotka myyvät lieroja maanparannustarkoitukseen tai ovat valjastaneet lierot yhteistyökumppaneiksi.

Vermikompostissa lierot jylläävät

Termi vermikomposti on Suomessa melko heikosti tunnettu, vaikka Euroopassa tuotteita löytyy varsin paljon. Kyseessä on lierojen avulla jostakin biomassasta tuotettu ravinteikas ja laadukas multamainen tuote, joka soveltuu erityisen hyvin maanparannuksen lisäksi esimerkiksi taimikasvatuksen kasvualustaksi.

Lierojen kasvatusta on kokeiltu Suomessakin, mutta kylmän ilmaston vuoksi ympärivuotiselle kasvatukselle tulee kustannuksia helposti liikaa.

Oikealla tavalla järjestettynä vermikompostin tuottaminen tai lierojen kasvatus voisi olla kuitenkin laajempaa liiketoimintaa myös Suomessa. Tarvitaan edullista tasaista biomassaa, esimerkiksi yhdistelmää vihannestuotannon kuorimajakeista ja nurmirehusta, edullinen ympäri vuoden sulana pysyvä kasvatushalli ja tietysti osaamista sekä laitteistoa tuotteiden käsittelyyn ja pakkaamiseen.

Vermikompostin tuottaminen voisi tarjota mahdollista lisätoimeentuloa vaikkapa karjasta luopuneelle maatilalle tai uusyrittäjälle sopivan raaka-ainetuotannon yhteyteen.

Teksti: Mikko Rahtola

TKI-asiantuntija/ LAB-ammattikorkeakoulu

Kirjoitus on julkaistu alun perin LAB-ammattikorkeakoulun Asiantuntijan kynästä -palstalla.

Kuva: Adobe Stock.