Digitalisaatio mahdollistaa kestävän kehityksen

Digitalisaatio ja kestävä kehitys ovat tämän päivän muotitermejä, jotka löytyvät usean organisaation ja yrityksen strategiasta ja monista tulevaisuutta pohtivista kirjoitelmista. Onko sanahelinän takana konkretiaa ja liittyvätkö termit lainkaan toisiinsa?

Mielestäni kyllä. Kyseessä on mahtava megatrendikaksikko, joka tarjoaa ratkaisun moneen polttavaan kysymykseen.

Kestävä kehitys, esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitseminen, on monimutkainen kokonaisuus. Siinä onnistuminen vaatii laajaa tiedon analysointia, toimintatapojen muutosta, nopeaa päätöksentekoa ja toimeenpanoa. Onnistuminen edellyttää jokaisen osallistumista mutta myös yhteistyötä, tiedonjakoa sekä positiivista uuden kehittämistä ja tekemisen meininkiä.

Digitalisaatio luo konkreettiset välineet onnistua vaativassa haasteessa. Se antaa keinot analysoida isoja datamassoja ja laajoja riippuvuussuhteita. Digitalisaatio mahdollistaa uudenlaisen ajattelun nopeiden vasteaikojen, virtuaalitodellisuuden ja tekoälyn avulla.

Digitalisaatio luo myös uusia toimintatapoja ja päätöksenteon rakenteita. Se mahdollistaa tiedon tehokkaan jakamisen ja vaikuttamisen kanavat ja tarjoaa tilaisuuden täysin uuden kehittämiselle.
Toisaalta digitalisaatio mahdollistaa myös uudet liiketoimintamallit, kierto- ja alustatalouden. Se tehostaa tuotantoprosesseja ja parantaa asiakaskokemusta.

Näin digitalisaatio tukee organisaatioiden kestävän liiketoiminnan rakentamista ja ylläpitämistä maailmassa, joka vaatii nopeita liikkeitä, yhteisponnistuksia ja ymmärrystä asiakkaiden ja yhteiskunnan muuttuvista vaatimuksista ja arvoista.

Miksi emme kunnolla hyödynnä digitalisaation tuomia mahdollisuuksia kestävän kehityksen edistämisessä ja toisaalta kestävän kehityksen ja digitalisaation mahdollisuuksia uuden liiketoiminnan luomisessa? Vaikka megatrendikaksikko on olemassa, miksi emme vielä useinkaan näe konkretiaa?

Pullonkaulana on siiloutuminen, jota esiintyy monella eri tasolla yhteiskunnassa ja yritysmaailmassa. Digitalisaatiosta ja kestävästä kehityksestä puhutaan, mutta valitettavasti asiantuntijapöydissä, samankaltaisten kesken ja termeillä, jotka eivät aukea ulkopuolisille.

Törmäystä aihepiirien välillä ei tapahdu riittävästi. Tällöin ei myöskään nähdä yhteisiä mahdollisuuksia ja sovelleta oppia.

Toinen pullonkaula on konkretian puute. Monilla organisaatioilla on digitalisaatiostrategia, mutta sen jalkauttamista vielä mietitään. Silloinkin kun kestävä kehitys on määritelty tavoitteeksi, se on usein erillinen asiantuntijavetoinen tavoite, joka näkyy toiminnan arvoissa mutta ei liiketoiminnan ajurina.
Strategioita siis on, mutta ne tehdään eri pöydissä ja valitettavan usein turhan samanhenkisellä porukalla. Myös linkit liiketoimintaan puuttuvat. Strategian luovilla asiantuntijoilla ei aina ole päätösvaltaa organisaatioissa.

Miten ohitamme nämä pullonkaulat?

Ottaisin tässäkin mallia digitalisaatiosta, ketterän kehittämisen malleista, joissa projektilla on valta viedä kehitystä oikeaan suuntaan. Tarvitsemme strategioiden lisäksi projekteja, jotka tähtäävät yrityksen ja erehdyksen kautta nopeaan konkretiaan. Projektien tulee hyödyntää palvelumuotoilua ja osallistamista ja törmäyttää osaamista eri aloilta.

Jos haluamme tehdä jotain uutta ja luoda kestävää tulevaisuutta, tarvitsemme uusia toimintamalleja ja konkreettista tekemistä. Digitalisaatio antaa meille välineet tähän.

ulla.heinonen@gaia.fi