Avohakkuuaukolle Kansallisteatterissa

TAPAHTUMIA

Mahtuvatko ilmastonmuutos ja luontokato teatterin lavalle? Kyllä, jos lava on hehtaarin kokoinen.

Marja Salon, Hanna-Kaisa Tiaisen ja työryhmän näytelmä Hehtaari on syntynyt tarpeesta ymmärtää ja käsitellä käynnissä olevaa ekokatastrofia.

Kansallisteatterin Omapohjaan on luotu kymenlaaksolainen metsätontti, joka on hakattu, kynitty ja myllätty talouden nimissä moneen otteeseen.

Katsoja saa rapisteltavakseen kävyn ja nähtäväkseen mustan maiseman. Siinä asuu toivottomuutta mutta pisaroi myös toivoa.

Yksi päähenkilöistä on tammen taimi, joka hyvällä tuurilla voi elää kymmenien ja kymmenien ihmissukupolvien ajan – ellei sitä hakata sitä ennen. Lehtipuuna sen kohtalo näyttää havupuita turvatummalta. Onhan avohakkuista jäänyt jäljelle myös tammen naapuri, iso haapa. Se on yksi harvoista halattavan kokoisista puista koko hehtaarilla ja lukuisten pieneliöiden koti.

Tekijät kertovat, että Hehtaari on yritys näyttämötaiteen keinoin kuvata ”mahdottomia aiheita” ja näyttää, kuinka ihmislaji on täysin riippuvainen maapallon muista eliöistä ja ei-elollisesta luonnosta.

Omapohjan lämpiössä roikkuu pieniä ekosysteemejä lasipalloissa seuranaan julisteita, jotka alleviivaavat tarvittavien suojelutoimien mittakaavaa.

Suomen maapinta-alasta metsätalousmaata on 26,3 miljoonaa hehtaaria. Metsistä vain kuusi prosenttia on suojeltu. Jotta välttyisimme ekosysteemien kaatumiselta, luonnontieteilijöiden mukaan kuivasta maasta olisi suojeltava 34 prosenttia.

Suojeltavia hehtaareita tarvittaisiin Suomessa kymmenen miljoonaa kolmesataakolmekymmentäkolme tuhatta kuusisataaseitsemänkymmentä kappaletta.

Esityksiä on lokakuun loppuun, ja koronarajoitusten höllennyttyä lippuja on saatu myyntiin aiempaa enemmän. Katsojat voivat myös toimia ja suojella palan metsää: ilmastometsa.fi