Jos seisoo reisiä myöten sekalaisessa murskassa, löytyykö sen alta vielä pyöreä maailma?

Pyöreä maailmamme on pilkottu hehtaareiksi ja ruutukaavoiksi.

Tontit on täytetty pystysuorilla seinillä, betonisilla laatikoilla ja teillä, jotka johdattavat pisteestä a pisteeseen b.

Rakennettu ympäristömme heijastaa tiukan lineaarista maailmaa. Siinä kaikella materiaalilla on alku, käyttöikä ja loppu.

Lineaarisessa maailmassa luonnonvarat on budjetoitu tiettyyn tarkoitukseen, jonka jälkeen niistä tulee jätettä.

Tähän lineaariseen maailmaan on kirjoitettu myös rakentamista ja kaavoitusta ohjaavat lait ja määräykset, lineaariset lainalaisuudet.

Rakennusten elinkaari ei kaartele, vaan rajautuu janaksi. Janan pituuden määrittää tekninen käyttöikä. Janan päätepisteessä puskutraktori rullaa paikalle.

Ennen kuin tontille nousee uusia suorakulmaisia kuutioita, alta työnnetään pois teknisen käyttöikänsä päähän saapunutta sekalaista murskaa.

Ihmisen määrätietoisen toiminnan lopputuloksena maailman luonnonvarat muuttuvat erinäisten prosessien kautta jätteeksi, tässä tapauksessa rakennus- ja purkujätteeksi.

Luonnonvarojen ylikulutus on kuitenkin johtanut maailman jäte- ja saastekriisiin, ilmastokriisiin ja luontokatoon. Ekologisten kriisien korjaussarjaksi on syntynyt ajatus siitä, että lineaarisesta taloudesta olisi päästävä kiertotalouteen.

Rakennus- ja kiinteistöalakin on alkanut kiinnostua ajatuksesta. Entä jos rakennusten ja rakennusosien sekä rakennusmateriaalien elinkaarta todella voisi jatkaa? Jospa niitä voisikin käyttää useampia kertoja, monenlaisiin tarkoituksiin, tavoilla, jotka pitävät jo kertaalleen käyttöön otettujen luonnonvarojen arvon yhteiskunnan kierroissa nykyistä pidempään?

Muutamat edelläkävijäyritykset ovat jo kokeilemassa kiertotalouden mukaisia toimintatapoja. Suomessa on aloitettu hankkeita ja tutkimusta, jossa suoraviivaisia rakentamisen prosesseja voisi kääntää arvoa ja bisnestä synnyttäviksi kehiksi.

Vaikeutena on, että emme pääse aloittamaan tyhjältä tontilta. Seinät ympäröivät jo meitä. On yritettävä nähdä niiden läpi. Joudumme taivuttamaan kierto­taloutta käyntiin janan päätepisteestä.

Mitä voisi vielä käyttää uudelleen? Minkä voisi jalostaa kierrätettäväksi? Onko se turvallista? Onko se mahdollista? Entä onko se laillista?

Tässä valmiissa maailmassa on vaikea aloittaa kokonaan alusta, toisella tavalla. Varsinkin, kun ensimmäisenä olisi porattava reikiä lineaarista maailmaa paaluttavaan pykälämuuriin.

On arvioitu, että puolet kaikesta maailmassa vuonna 2050 tarvittavasta urbaanista rakennuskannasta ja infra­struktuurista on vielä rakentamatta.

Jospa rakentaisimmekin sen alusta alkaen kiertotalouden periaattein! Onkohan meidän aloitettava siitä, että puretaan esteenä seisova, lineaariseen toiminta­tapaan ohjaava sääntely?

Kirjoittaja: Elina Saarinen,

Kiertotalouden erikoislehti Uusiouutisten päätoimittaja

Kuva: Tero Pajukallio.

Teksti on julkaistu Uusiouutisten 1/2022 pääkirjoituksena 11.2.2022.