Keisari vaateostoksilla

1.11.2017, Pääkirjoitus Uusiouutisissa 7/17

Seminaarisalin puheenporina hiljenee. Kansainvälisen jätehuoltoalan kattojärjestö ISWAn maailmankongressin myöhäisen iltapäivän sessio on alkamaisillaan. Kongressiin saapuneet jätealan asiantuntijat ympäri maailmaa ovat kokoontuneet saliin 317 kuuntelemaan päivän viidettäkymmenettä seminaaria, jonka otsikkona on lupaavasti Kiertotalous ympäri maailmaa.

Kuulisimmeko käytännön toimista, joilla on toteutettu avajaisjuhlan hehkutusta: Pois lineaarisesta kaiva – valmista – käytä – heitä pois -kulttuurista, kohti jätteetöntä yhteiskuntaa, jossa resursseilla on arvoa, jossa kaikkea käytetään mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman monta kertaa?

Mikrofoni kiertää Romanian, Italian, Kiinan ja Argentiinan jätehuoltosektorin edustajilla. Puheenvuoro puheenvuorolta käy ilmiselväksi, että ne toimet, mistä tässä salissa puhutaan kiertotaloutena, eivät ole muuta kuin epätoivoinen yritys olla kokonaan tukehtumatta valtaisaan jätteiden hyökyaaltoon.

Jätteet vyöryvät teollisuudesta ja kuluttajilta sellaisella voimalla, että esimerkiksi Romaniassa ja muissa Itä-Euroopan ja Välimeren alueen maissa ”kiertotaloudeksi” jää etsiä roskamassoille jokin maapläntti. No, on sekin kai parempi kuin meri.

Kiinassa on edetty avoimilta dumppausalueilta siihen, että jätteistä ”muutamilla alueilla vain” neljäkymmentä prosenttia päätyy kaatopaikoille, loput polttolaitoksiin.

Buenos Airesin jätehuoltosektori saa hoidettavakseen yli 18 000 tonnia jätettä joka ikinen päivä. Kaupunki yrittää iskostaa asukkailleen lajittelutaitoja. ”Kiertotaloutta” on täällä se, että lainsäädäntöön yritetään saada jonkinlaista tuottajavastuuta pakkausten valmistajille. Käytännössä jätemateriaalit hukataan jonnekin. Se osa, mikä niistä saadaan talteen, päätyy lajittelupöydille, jossa paikalliset lajittelevat moskaa käsin. Kierrätyskohteena on käyttää jätettä – kaatopaikka-alueen peittämiseen.

Jopa maailmankongressin isäntämaa Yhdysvallat, länsimainen kulutusyhteiskunta, on ”kiertotaloudessaan” vaiheessa, jossa se rakentaa vähän aiempaa modernimpia kaatopaikkoja. Näillä toteutetaan suotovesien käsittelyä ja kaatopaikkakaasujen hyödyntämistä. Miljoonakaupungeista jätteet roudataan rekkaletkoissa yhä kauemmas perustettaville, uusille kaatopaikoille. Maata riittää vielä. Kuten Waste Managementin presidentti Jim Fish totesi avauspäivän aiemmassa seminaarissa, on vaikea kehittää jätemateriaaleille hyötykäyttöä, kun kaatopaikkakustannukset ovat 25 dollaria tonnilta. Kierrätyskäsittely maksaisi arviolta 70 dollaria tonnilta, jätteen energiakäyttökin 45 dollaria. Lainsäädännöstä on turha tämän presidentin aikana odottaa kehityksen vauhdittajaa.

Jätehuoltosektorin sanotaan olevan tärkeässä roolissa kiertotaloudessa. Maailmankongressissa aloin toivoa, ettei niin olisi. Kiertotaloudeksi ei saa kutsua ökyjuhlia, jonka mahdottomat jäljet jätetään siivoajille. Ja jatketaan shoppailua.

Elina Saarinen
päätoimittaja