Kertakäyttömuovien sääntely voi lisätä muovijätettä

Kohu merten muoviroskaongelmasta sai EU:n sorvaamaan viime keväänä pikavauhtia niin kutsutun SUP-direktiivin. Direktiivin tarkoituksena on rajoittaa kertakäyttöisten muovituotteiden (single-use-plastic products, SUP) kulutusta, vähentää merien roskaantumista, edistää kiertotaloutta ja yhtenäistää EU:n sisämarkkinoiden tuotesääntelyä.

SUP-direktiivi kuitenkin säätää pakolliseksi myös sellaisia toimia, jotka pahimmassa tapauksessa lisäävät muoviroskaa ja tekevät hallaa kiertotaloudelle. Yksi EU-vaatimuksista on, että korkkien on pysyttävä kiinni juomapulloissa koko käyttövaiheen ajan. Tämä vaatimus uhkaa Suomen palautuspullojärjestelmää.

”Koko direktiivi on todella huonosti valmisteltu”, puuskahtaa direktiivin kansallista toimeenpanoa selvittänyttä konsulttityötä johtanut Raimo Lilja Ekoleima Ay:stä.

Hän pitää roskaantumiseen puuttumista hyvänä ja tärkeänä aloitteena, mutta aihetta pitäisi lähestyä kiertotalouden näkökulmasta sen sijaan, että lähtökohtana on se, mitä roskia EU:n rannoilta on keskimäärin löytynyt.

”Roskaantuminen on oire kiertotalouden puutteista, ei varsinainen pääongelma”, Lilja toteaa.

Miljoonia euroja turhaan muutokseen

SUP-direktiivin mukaan juomapullojen korkkien on pakko olla jatkossa muovipulloissa kiinni, jotta korkit eivät jäisi roskaamaan luontoa. Suomessa korkit ovat kuitenkin päätyneet lähes sataprosenttisesti muovipullojen mukana palautusautomaatteihin. Muovipullojen palautusaste on Suomessa jo nyt 90 prosenttia.

”Korkkien kiinnittäminen pulloihin on aivan tarpeeton vaatimus Suomessa. Meillä korkit palautuvat joka tapauksessa. Jatkossa korkin ja pullon välillä on oltava kiinnitin. Se valmistetaan muovista, eli muovin käyttö päinvastoin lisääntyy eikä vähene direktiivin takia. Lisäksi uusi muotoilu saattaa haitata palautusautomaatteja ja keräilyvaihetta”, Lilja kritisoi.

Suomen Palautuspakkaus Oy Palpa pelkää Suomelle turhasta vaatimuksesta aiheutuvan pahimmillaan kymmenien miljoonien eurojen kustannukset.

500 000 kiloa lisää muovia

”Toistaiseksi ei ole tiedossa edes, minkälainen tällainen pullon ja korkin yhdistävä konstruktio mahtaa olla. Jos oletetaan, että vaadittava lisäosa tehdään muovista, jokainen lisägramma yhdessä pullossa lisää muovin käyttöä yhteensä 500 000 kiloa. Juomavalmistajille tämä uudenlaisen korkin käsittely mitä todennäköisimmin aiheuttaa muutoksia tuotantolinjoihin. On myös riski, että uusi korkki häiritsee palautustapahtumaa, tunnistusta ja pakkausten lajittelua”, Palpan johtaja Tommi Vihavainen miettii.

Myös Ekopulloyhdistyksen hallinnoima muovipullojen kuljetuslogistiikka vaarantuu: pullojen kuljetukseen käytetään nykyisin uudelleenkäytettäviä kennolevyjä. Nämä eivät mahdollisesti enää sovellu käyttötarkoitukseensa, jolloin täytyy valmistaa miljoonia uusia kennolevyjä.

”Komissio on pitänyt panttijärjestelmiä tehokkaana tapana muovipakkausten keräämiseen. SUP-direktiivi kuitenkin rankaisee nyt edelläkävijöitä”, Vihavainen sanoo.

Ongelma koskee Suomen lisäksi muitakin nyt hyvin toimivia panttipullojärjestelmämaita kuten Ruotsia, Tanskaa, Norjaa, Viroa ja Liettuaa. Pantilliset palautusjärjestelmät ovat mukana EU:n keinovalikoimassa muovijätteiden vähentämiseksi.

”Direktiivi on nyt hyväksytty. Olisi silti kohtuullista, että toimiva palautusjärjestelmä huomioitaisiin direktiivin toimeenpanossa”, Vihavainen toteaa.

Mikä on muovi?

SUP-direktiivi on saatettava kansalliseen lainsäädäntöön pikavauhtia. Ympäristöministeriön ympäristöneuvos Anna-Maija Pajukallio arvioi Jätehuoltopäivillä, että hallituksen esitys on saatava eduskuntaan viimeistään vuoden 2021 alussa, jotta lainsäädäntö ehtii valmiiksi määräaikaan eli kesään 2021 mennessä.

Lainsäätäjien työtä ei helpota se, että direktiivin asettamat velvollisuudet kohdistuvat laajaan ja keskenään vaihtelevaan tuotejoukkoon ja ne koskevat sekä tuotesuunnittelua, tuotteiden ominaisuuksia että jätehuoltoa. On siis vielä epäselvää, säädetäänkö vaatimuksista esimerkiksi ekosuunnittelulaissa vai jätelaissa, vai säädetäänkö erityinen muovituotteiden ympäristövaikutusten ehkäisemistä koskeva laki.

Lisäksi komission oma täytäntöönpanotyö on vielä kesken.

”On paljon tulkinnanvaraa jo ihan määritelmässä, että mikä on muovi ja mikä kertakäyttötuote. Komissiosta on odotettavissa noin kymmenen täytäntöönpanosäädöstä, joista ensimmäinen on tulossa ensi heinäkuussa ja viimeinen vuonna 2022. Lisäksi käynnissä on laaja konsulttityö sekä standardointityö, joka koskee muovipullojen korkkien pysymistä kiinni pulloissa”, Pajukallio kertoo.

Täytäntöönpanon myötä selvinnee myös se, missä määrin direktiivin soveltamisala koskee suomalaisen paperiteollisuuden ja teknologiayhtiöiden kehittämiä vaihtoehtoisia pakkausmateriaaleja kuten sellusta valmistettua muovia tai ohuella vesidispersiolla pinnoitettuja kartonkituotteita.

SUP-direktiivin vaatimukset	Tuote, jota vaatimus koskee	Konsultin arvio vaikutuksista Suomessa
Kulutusta vähennettävä vuoteen 2026 mennessä (kansalliset tavoitteet mahdollisia).	Mukit, syömävalmiin ruoan pakkaukset	Kannattaisi selvittää mahdollisuus kansalliseen bio- ja kiertotalousohjaukseen, koska Suomi on edelläkävijä täysmuovia korvaavien materiaalien kehittäjänä. Vähentyminen voitaisiin mitata tuotteiden kappalemäärän tai tonnimäärän sijasta tuotevirran sisältämän muovimateriaalin määrällä.
Kiellettävä 3.7.2021 alkaen.	Muoviset aterimet, lautaset, pillit, polystyreenimukit, juomapakkaukset, syömävalmiin ruoan pakkaukset, vanupuikot, juomien sekoitustikut, ilmapallojen varret, oxo-muovista valmistetut tuotteet	Tarvitaan lisäksi roskaantumiseen suoraan vaikuttavia ohjauskeinoja. Muovipulloja, vanupuikkoja, ilmapallon varsia ja juomien sekoitustikkuja on suomalaisessa rantaroskassa hyvin vähän.
Erilliskerättävä vähintään 77 % vuoteen 2025 mennessä ja 90 % vuoteen 2029 mennessä. Muovista valmistetun korkin on pysyttävä kiinni juomapakkauksessa käytön aikana. Pulloissa tietyn osuuden oltava kierrätysmuovia.	Kertakäyttöiset juomapullot (max 3 litraa), niiden korkit ja kannet	Korkkien kiinnitysvaatimuksella vähäinen hyöty, jopa haitallinen nykyiselle pullojen panttijärjestelmälle. Siirtymäaika (heinäkuuhun 2024 asti) kannattaa hyödyntää täysimääräisesti.
Laajennettu tuottajavastuu, mukaan lukien tietty kustannusvastuu siivoamisesta.	Suodattimelliset tupakkatuotteet ja suodattimet, syömävalmiin ruoan pakkaukset, kertakäyttöiset juomapakkaukset (max 3 litraa), mukit, kevyet kantokassit, kosteuspyyhkeet, ilmapallot.	Laajennettu tuottajavastuu eroaa merkittävästi Suomessa käytössä olevista tuottajavastuujärjestelmistä. SUP-malli tulisi sovittaa yhteen pakkausten tuottajavastuujärjestelmän muutosten kanssa.
Erilliskeräys satamista ja valistus.	Muovia sisältävät kalastustuotteet kuten verkot, köydet, siimat, vavat jne.	Suomessa kalastusvälineitä ei juurikaan löydy rannoilta, lähinnä kohoja ja muoviköysiä. Harrastuskalastajien verkot kannattaisi ohjata valistuskampanjoiden avulla nykyiseen jätehuoltojärjestelmään eikä niille ole järkevää rakentaa erillistä keräysverkostoa merisatamiin.
Tuotteeseen tai sen pakkaukseen roskaantumista ehkäiseviä merkintöjä.	Terveyssiteet, tamponit, tamponin asettimet, kosteuspyyhkeet, suodattimelliset tupakkatuotteet ja suodattimet, juomamukit	Tupakantumppi on tutkimusten mukaan yleisin rantaroska Suomessa. Kosteuspyyhkeitä ja terveyssiteitä on Suomen rannoilla hyvin vähän, mutta joissain maissa ne kulkeutuvat meriin viemäriverkoston kautta.
Valistus.	Kaikki edellä mainitut (paitsi kiellettävät)

Konsulttiselvitys Kertakäyttömuovituotteita koskevan direktiivin toimeenpanon vaihtoehtojen tarkastelu valtioneuvoston sivuilla: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161806

SUP-direktiivi: https://eur-lex.europa.eu/eli/dir/2019/904/oj

Kuvat: Scanstockphoto. Direktiivi listaa kaikkiaan 18 tuoteryhmää, joille edellytetään toimia kuten kulutuksen vähentämistä, vaatimuksia tuotesuunnittelulle, laajennettua tuottajavastuuta sekä viestintää ja valistusta. Jotkut tuotteet on kokonaan kiellettävä. Tuottajien täytyisi vastata jatkossa myös tuotteidensa aiheuttaman roskaantumisen siivouskuluista.