Kiertotalous vaatii sujuvaa sopimista: Sopimukset voivat joko vauhdittaa tai hidastaa kiertotalousliiketoimintaa

Kiertotaloudessa liiketoiminnan tavoitteena on luoda arvoa materiaali- ja tuotevirroista niin, että materiaalit tai tuotteet pysyvät mahdollisimman pitkään ja kestävästi talouden kierrossa.

Perinteisesti kiertotaloutta on pyritty ohjaamaan puuttumalla liiketoimintaan julkisoikeudellisella sääntelyllä. Toisaalta yritykset voivat edistää kiertotaloutta myös oma-aloitteisesti. Eri toimijoiden väliset sopimukset ovatkin tärkeä osa kestävän kiertotalouden liiketoiminnan suunnittelua ja toteuttamista.

Sopimukset voivat onnistuessaan toimia kiertotalouden liiketoiminnan vauhdittajina, mutta epäonnistuessaan ne voivat hidastaa tai estää kiertotalousliiketoiminnan kehittymistä.

Kiertotaloudellisilla sopimuksilla tarkoitetaan niitä järjestelyjä, jotka liittyvät nimenomaan kiertotalouden liiketoiminnan kohteena olevaan tuotteeseen tai palveluun.

Suurelta osin sopimukset ovat samanlaisia kuin muuhun liiketoimintaan liittyvät sopimukset. Kuitenkin kiertotalouden liiketoiminnan erityispiirteet on otettava huomioon sopimuksissa.

Kiertotalouden liiketoiminnalla tarkoitetaan esimerkiksi palvelujen tarjoamista tuotteiden sijaan tai tuotteen elinkaaren pidentämistä huollon, korjaamisen tai uudelleenvalmistuksen avulla.

Yksittäisillä sopimuksilla on myös mahdollista osoittaa sitoutumista kiertotaloudellisten arvojen edistämiseen.

Kiertotalouden liiketoiminnassa tehdään sekä kirjallisia että suullisia sopimuksia. Suullinen sopimus korostaa sopimusosapuolten välistä luottamusta siitä, että velvoitteet ja vastuut ovat kaikille osapuolille selviä. Sopimussuhteita voi kuitenkin kohdata ennakoimaton tilanne, jossa suullisesti sovitut velvoitteet ja vastuut käyvät epäselviksi ja sopimuksen sisällöstä syntyy erimielisyyttä. Kirjalliset sopimukset turvaavat sopimusosapuolia tasapuolisesti siksi, että sovittuihin velvoitteisiin ja vastuisiin voidaan epäselvissä tilanteissa palata. Vaatimusta kirjallisesta sopimuksesta ei tule pitää epäluottamuslauseena, vaan kestävän sopimussuhteen perustana.

Kahdenvälisten sopimusten ohella kiertotalouden toimijoiden sopimussuhteet muodostuvat tyypillisesti sopimusverkostoiksi ja -ketjuiksi erilaisten toimintojen ympärille. Näiden verkostojen ja -ketjujen tunnistaminen on tärkeää sopimussuhteiden sekä riskien hallinnan näkökulmasta. Esimerkiksi toimitussopimusten osalta laaja toimitussopimusten verkosto voi hajauttaa toiminnan jatkuvuuteen liittyviä riskejä. Siksi sopimusverkostot voivat toimia myös riskinhallintakeinona.

Sopimusverkostojen ja -ketjujen hallinta on toimijoiden omalla vastuulla. Samalle alueelle keskittyneillä kiertotalouden toimijoilla voi olla yhteisiä intressejä, mutta myös ristiriitatilanteet ovat mahdollisia. Yksi vaihtoehto alueellisen yhteistyön lisäämiseksi ja sen ylläpitämiseksi on alueen toimijoiden sopimussuhteiden yhteishallinta.

Teksti perustuu Strategisen tutkimuksen neuvoston CICAT2025-hankkeessa tehtyyn selvitykseen ja politiikkasuositukseen kiertotalouden sopimusoikeudellisista kysymyksistä.

CICAT2025 Kiertotalouden katalyytit: Innovaatioekosysteemeistä liiketoimintaekosysteemeihin -tutkimushanke vauhdittaa siirtymistä kestävään kiertotalouteen.

Lue lisää: Selvitys on ladattavissa CICAT2025 hankkeen verkkosivuilta.

Politiikkasuositus on ladattavissa täältä.

Kirjoittajat:

Topi Turunen on tutkijatohtori Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella sekä tutkija Suomen ympäristökeskuksessa. Hän toimii työpakettijohtajana CICAT2025-hankkeessa.

Nina Aarras toimii johtavana kiertotalouden asiantuntijana ja Ville Rautiainen lakiasiantuntijana Swecolla.

Kuvat: Itä-Suomen yliopisto, Vesa-Matti Väärä, Sweco ja Scanstockphoto.