Maailmassa jyllää trendi: Sopimukset tuhannen päreiksi

Tietyssä ikävaiheessa pikkulapsi huomaa, että hänen teoillaan on vaikutusta ympäröivään todellisuuteen.

Kun maitomukin pudottaa pöydältä lattialle, kuuluu kopsaus ja maitoa roiskuu ympäriinsä. (Ja vanhempi rientää siivoamaan jäljet.)

Toiset intoutuvat jatkamaan leikkiä vähän vanhempana ja entistä rajummin ottein. Oma voima kiehtoo. Isketään muovilelu säpäleiksi. Rakennetaan legolinna, otetaan vauhtia ja mäjäytetään koko hela hoito tuusan nuuskaksi. Mikä ropina ja räiske. Katsokaa, mitä minä tein!

Maailmassa valtapaikoille on noussut henkilöitä, joita tuntuu aikuisenakin viehättävän näyttävä hajottaminen.

Hajottamisen kohteita löytyy. Esimerkiksi kansainvälinen, monenkeskinen sopimusjärjestelmä sopii tarkoitukseen mainiosti.

Yhdysvalloissa uusi presidentti heläytti ensitöikseen rikki maansa sitoumuksen kansainväliseen ilmastosopimukseen. Sen jälkeen revittiin maailman terveysjärjestö WHO:n sopimus. Siinä sivussa tönittiin kumoon kaikki entiset leikkikaverit. Tulleista tehtiin muureja.

Lähiaikoina voimankoetuksen kohteena lienee globaali muoviroskasopimus. Sen neuvottelut ovat olleet erityisen vaikeita jo ennen kuin Yhdysvalloissa valta vaihtui.

Vaikka suurin osa maailman maista on yhtä mieltä siitä, että muoviroskan tulva jokiin ja meriin on pysäytettävä nopeasti, viimeinen kokous Etelä-Korean Busanissa päättyi joulukuussa tuloksettomana.

Hauras toivo nojaa siihen, että sopu syntyisi vielä bonuskokouksessa, joka pidetään näillä näkymin kesällä.

Yli sata maata, Suomi mukaan lukien, toivoo muovisopimusta, joka tähtäisi myös muovien tuotannon vähentämiseen, koska pelkkä roskien kerääminen ei riitä.

Öljymaat Saudi-Arabian johdolla eivät tällaisia rajoituksia halua. Nyt näyttää siltä, että Yhdysvallat liittyy tähän jengiin. Se vaikeuttaa sopimuksen saamista entisestään. Tuhansien neuvottelijoiden tekemä taustatyö on helppo rikkoa.

Sopimuksia ja juuri sovittua lainsäädäntöä rikotaan muuallakin.

Euroopan komissio aikoo repiä auki jo kertaalleen hyväksytyt yritysvastuudirektiivin, vastuullisuusraportointidirektiivin ja vihreiden sijoitusten luokittelua koskevan taksonomian.

Kansalliset hallitukset ovat alkaneet empiä omien ilmasto- ja biodiversiteettisitoumustensa toteuttamisen kanssa. Lupaukset olisi niin houkuttelevaa vain rikkoa.

Suomessa hankintalain uudistamista suunnitellut työryhmä julkaisi eripuraisen mietintönsä. Nyt mietinnön lausunnoilla olevat ehdotukset merkitsisivät kunta-alan asiantuntijoiden mukaan sitä, että kuntien pitkään ja huolella rakentama jätehuoltoyhteistyöjärjestelmä olisi pakko repiä rikki.

Rakentaminen on hidasta ja kysyy yhteistyötaitoa. Hajottaja viuhtoo menemään eikä mieti seurauksia.

Jonkun täytyy kuitenkin aina siivota jäljet.

Teksti: Elina Saarinen, Uusiouutiset-lehti

Kuva: Tero Pajukallio. Maailmassa valtapaikoille on noussut henkilöitä, joita tuntuu aikuisenakin viehättävän näyttävä hajottaminen, kirjoittaa Uusiouutisten päätoimittaja Elina Saarinen uusioblogissaan.