Muovinkeräys kaksinkertaistuu

Muovipakkausten keräyspisteiden lukumäärä on tuplattava ja kiinteistökeräystä lisättävä. Näin ehdottaa jätelain uudistusta valmistellut työryhmä. Kiinteiden yhdyskuntajätteiden kuljetus tulisi kokonaan kunnan vastuulle. Lietekuljetukset järjestäisi kiinteistön haltija itse.

Elina Saarinen

Jätelain uudistamista käsitellyt työryhmä esittää, että muovipakkausten keräyspisteiden lukumäärä tuplaantuu nykyvaatimuksista. Muovipakkausten keräysverkosto tihenee samalle tasolle kuin kartongin, metallin ja lasipakkausten keräys.

Nykyisin RINKI-ekopisteverkostossa on lasipakkauksille, metallille ja kartonkipakkauksille yli 1860 pistettä ja muovipakkauksille vähän yli 630 pistettä. Jos jätelakityöryhmän ehdotus hyväksytään, kutakin näitä jätteitä kerätään tulevaisuudessa Suomessa yhteensä tuhannella pisteellä.

Myös jätteiden keräys suoraan kiinteistöiltä lisääntyy. Työryhmä edellyttää, että RINKI-ekopisteet muodostavat toimivan verkoston jätteiden kiinteistökeräyksen kanssa niin, että aluekeräyspisteet palvelevat mahdollisimman hyvin niitä kiinteistöjä, jotka jäävät kiinteistökeräyksen ulkopuolelle. Kunnat ja tuottajat velvoitetaan yhteistoimintaan.

Samalla pakkausten tuottajien on yli kaksinkertaistettava verkosto, jolla otetaan vastaan esimerkiksi kuntien ja yritysten keräämää pakkausjätettä. Nykyisin näitä terminaaleja on kolmisenkymmentä, mutta jatkossa niitä olisi perustettava 60-100.

Lisäksi tuottajien olisi vuodesta 2023 alkaen maksettava kunnille osa niistä kuluista, joita kunnille aiheutuu, kun ne järjestävät pakkausjätteen täydentävää keräystä.

EU:n kiertotalouspaketti edellyttää, että vuonna 2025 pakkauksista on kierrätettävä vähintään 65 prosenttia. Muovipakkauksista on kierrätettävä silloin vähintään puolet. Nykyisin muovipakkausten kierrätysaste on vähän yli 25 prosenttia. Kierrätystä on petrattava roimasti, ja siinäkin tuottajia ja kuntia velvoitetaan yhteistoimintaan. Tuottajat maksavat osan syntyvistä kuluista kunnille.

Esitys lausunnoille loka-marraskuussa

Jätelain uudistamista pohtinut työryhmä mietti, kuinka Suomi pääsee EU:n asettamiin, yhä tiukentuviin yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteisiin. Yhdyskuntajätteen kierrätysastevaatimus kiristyy asteittain 65 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä. Nykyisin Suomessa kierrätetään vähän yli 40 prosenttia yhdyskuntajätteistä.

Työryhmä ehdottaa jätelakiin ja -asetuksiin lukuisia muutoksia, jotka tehostavat kierrätystä, vähentävät jätteen syntyä, helpottavat jätteiden uudelleenkäyttöä, parantavat jätetietojen keruuta ja raportointia sekä mahdollistavat esimerkiksi asukkaita motivoivat, lajitteluun kannustavat jätemaksut.

Työryhmän mietinnön pohjalta valmistellaan seuraavaksi hallituksen esitys. Uuden jätelain asetuksineen pitää olla valmis 5. heinäkuuta 2020 mennessä.

”Jatkovalmistelun aikataulu on kunnianhimoinen: hallituksen esitysluonnos pitäisi saada lausunnoille viimeistään loka-marraskuussa, jotta se saataisiin keväällä eduskuntaan. On mahdollista, että työryhmän ehdotuksiin tulee vielä tarkemman lakiteknisen analyysin ja jatkoselvitysten pohjalta muutoksia, mutta keskeisimmät linjaukset todennäköisesti säilyvät ainakin pääosin”, ympäristöministeriön ympäristöneuvos Riitta Levinen sanoo.

Biojätteen keräys joka kotiin

Yksi konsti kierrätystavoitteiden saavuttamisessa on lisätä kierrätyskelpoisten jätteiden erilliskeräystä huomattavasti nykyisestä. Vähimmäiserilliskeräysvelvoitteet määriteltäisiin siksi tästedes lainsäädännössä, kun ne nykyisin ovat kuntien jätehuoltoviranomaisen päätettävissä.

Työryhmä esittää, että biojätettä alettaisiin erilliskerätä yli 10 000 asukkaan taajamissa jokaiselta kiinteistöltä neljän vuoden siirtymäajan kuluessa.

Jätekoostumusanalyysien perusteella sekajätepussin sisällöstä jopa yli kolmasosa saattaa olla biojätettä, joka kelpaisi mainiosti esimerkiksi biokaasutukseen ja ravinnekierrätykseen.

Kunnan on biojätteen lisäksi myös järjestettävä asumisessa syntyvän kuitu-, lasi-, metalli- ja muovipakkausjätteen erilliskeräys vähintään jokaiselta taajaman kiinteistöltä, jossa on viisi huoneistoa. Tästä voi poiketa vain tiukoin, ympäristöteknistaloudellisin perustein.

Tekstiilijätteen erilliskeräys alkaisi Suomessa vuonna 2023. Siinä Suomi ottaa kahden vuoden varaslähdön muuhun Eurooppaan verrattuna.

Muista kuin asuinkiinteistöistä, eli esimerkiksi yrityksistä, kaupoista, kouluista ja toimistoista, jätteet on erilliskerättävä, jos jätettä syntyy samoja määriä kuin asuinkiinteistöissä. Työryhmän asetusehdotuksessa rajana on biojätteen osalta kymmenen kiloa viikossa, kuitu- ja muovipakkausjätteelle viisi kiloa, sekä lasipakkauksille ja metallille kaksi kiloa viikossa.

”Toivomme tietysti, että jätettä kerättäisiin vielä tätäkin tiuhemmin. Olemme teettäneet vaikutustenarvion, jonka mukaan näinkään tiuhalla erilliskeräyksellä ei yksin päästä kierrätysastetavoitteisiin. Jokainen prosenttiyksikkö on ison työn takana. Siksi jäte kannattaa kerätä tiuhaan ja pieniltäkin kiinteistöiltä siellä, missä se on kustannustehokasta. Lisäksi on tärkeää eri tavoin motivoida asukkaita ja muita jätteen haltijoita lisäämään lajittelua.”

Tarkoituksena on tiukentaa sääntelyä vaiheittain ja antaa aluksi toimijoille tilaa myös omille, vapaaehtoisille järjestelyille kustannustehokkaiden ja eri alueille sopivien, kierrätystä edistävien ratkaisujen löytämiseksi.

Erilliskerätylle polttokielto

Työryhmä ehdottaa jätelakiin pykälää, jonka mukaan erilliskerättyä jätettä ei saa polttaa eikä sijoittaa kaatopaikalle. Poikkeuksena ovat vain erilliskerätyn jätteen lajittelurejektit, joille poltto tai kaatopaikkasijoitus on ympäristön kannalta paras mahdollinen vaihtoehto.

EU:n kiertotalouspaketti tuo uusia vaatimuksia jätetiedon keräämiselle ja raportoimiselle. Suomessa onkin meneillään kansallinen jätetietojärjestelmän uudistus, johon hallitusohjelma on alustavasti luvannut sekä rahaa että henkilöresursseja.

Vaaralliset jätteet on raportoitava sähköisesti ja niille tulee sähköinen siirtoasiakirjavelvollisuus.

Loppu kuljetusriidoille?

Suomi on poikennut muista EU-maista, sillä meillä kunta on voinut valita, järjestääkö asumisjätteiden kuljettamisen kunta vai kiinteistön haltija itse. Kaksoisjärjestelmä on koettu hankalaksi ja siitä on kiistelty jätealalla kymmeniä vuosia. Kuntien jätteenkuljetusjärjestelmäpäätökset ovat toistuvasti kuormittaneet oikeusjärjestelmää ja lisänneet jätehuoltoviranomaisten työtaakka.

Työryhmä ehdottaa nyt tästä kaksoisjärjestelmästä luopumista. Jatkossa kiinteiden yhdyskuntajätteiden kuten biojätteen, muovipakkausjätteen ja muiden kierrätysjakeiden sekä sekalaisen yhdyskuntajätteen kuljettaminen olisi kunnan järjestämisvastuulla. Sen sijaan saostus- ja umpisäiliölietteen kuljetus olisi lähtökohtaisesti kiinteistön haltijan järjestämisvastuulla.

Kymmenien vuosien kiistakysymys ei kuitenkaan ratkennut työryhmässä, vaan mietintöön on jätetty tästä asiasta runsaasti eriäviä mielipiteitä ja täydentäviä lausumia. Myös poliittinen ohjaus voi vielä vaikuttaa hallituksen esityksen lopulliseen muotoiluun.

”Kuljetusjärjestelmä on politisoitunut kysymys. Itse näen, että selkeintä olisi päästä järjestelmään, jossa vastuu olisi yhdellä taholla. Tämä on kuitenkin vuosikausia jatkunut kiista, jossa on vahvasti erilaisia intressejä”, totesi ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkonen Uusiouutisille syyskuun puolivälissä.

Etäkaupat kuriin

Työryhmä esittää tuottajavastuuseen merkittävää muutosta: tuottajavastuuta sovellettaisiin vuodesta 2022 lähtien myös sellaisiin tuottajiin, joiden liikevaihto jäisi alle miljoonan euron.

Tuottajavastuu laajenisi koskemaan myös kaikkia ulkomaisia etämyyjiä, jotka myyvät tuotteita suoraan loppukäyttäjälle Suomessa. Näin pyritään suitsimaan vapaamatkustajaongelmaa, jossa kansainväliset etämyyjät pääsevät luistamaan Suomeen toimittamiensa pakkausten jätehuollon kustannuksista. Lainsäädäntöön lisättäisiin myös tuottajille velvollisuus liittyä viralliseen tuottajayhteisöön.

Korjattavan ja kierrätettävän tuotteen maksuosuus voisi olla pienin, jotta tuottajia kannustetaan elinkaareltaan pitkäikäisten ja kestävien tuotteiden valmistamiseen ja markkinoille saattamiseen.

Työryhmä ehdottaa myös muutoksia jätteen kuljettajien ja välittäjien hyväksymiseen jätehuoltorekisteriin. Hyväksymisedellytyksiä lievennetään ja vakuusvaatimuksesta luovutaan.

Muutoksia on tulossa myös niin sanottuun end-of-waste-kriteeristöön eli siihen, millä edellytyksillä ja millä menettelyillä jäteluokitus päättyy.

Kuva: Yhä useammalla suomalaisella on jatkossa paljon nykyistä lyhyempi matka lähimmälle jätteiden keräyspisteelle. Samalla entistä useampi meistä pääsee osallistumaan resurssien viisaaseen käyttöön lajittelemalla esimerkiksi muovipakkaukset, biojätteet ja muut kierrätyskelpoiset jätteet.

Mission: impossible

Jätelakiuudistusta valmistellut työryhmä yritti kaikkensa, mutta tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Työryhmä ei onnistunut ratkaisemaan jätealaa kymmeniä vuosia jakaneita kiistakysymyksiä. Työryhmällä oli aikaa vain helmikuusta kesän loppuun. Kesälomien jälkeen annettu lyhyt lisäaikakaan ei auttanut. Vaikeita kiistakysymyksiä vain oli liikaa ja kompromissihalua liian vähän.

Toivottavasti sama mahdottomien tehtävien linja ei jatku itse kierrätystavoitteiden täyttämistyössä.

EU:n kiertotalouspaketti tietää muutoksia kuuteen jätealan keskeiseen direktiiviin ja niitä vastaavaan kotimaiseen lainsäädäntöön. Työryhmän perusteellisessa mietinnössä on yli 200 sivua. Työryhmä jätti mietintönsä syyskuun puolivälissä lopulta eripuraisena: Kaksi kolmasosaa työryhmästä eli 12 edustajaa liitti mietintöön eriävän mielipiteen ja/tai täydentävän lausuman.

Mietintö on kokonaisuudessaan luettavissa ympäristöministeriön nettisivuilla: www.ym.fi/jatesaadospaketti

Kuva: Ympäristöministeriö. Yhdyskuntajätteen kierrätysastevaatimus kiristyy asteittain 65 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä. Nykyisin Suomessa kierrätetään vähän yli 40 prosenttia yhdyskuntajätteistä. Lähde: Tilastokeskus ja Valtsu-seuranta.