Oulussa kehitetään uutta keinoa hiilidioksidin varastointiin – Tekomarmori syntyy jätteestä ja sivuvirroista

Oulun yliopiston uusi Carbstone-hanke on saanut Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiöltä reilun puolen miljoonan euron rahoituksen.

Apulaisprofessori Päivö Kinnusen johtaman projektin tavoitteena on validoida keinotekoisen marmorin valmistusmenetelmä laboratorio-oloissa.

Oululaistutkijoiden mukaan marmori on hiilinieluna ihanteellinen materiaali, koska se on termodynaamisesti stabiilia.

Marmori koostuu magnesiumin ja kalsiumin lisäksi hiilidioksidista, jota on puolet materiaalin painosta. Yhden marmorikilon valmistamiseen tarvitaan yli 200 litraa puhdasta hiilidioksidikaasua.

Vuoden 2026 loppuun kestävä Carbstone-hanke jatkokehittää Oulun yliopistossa jo aiemmin tehtyä keksintöä, joka mahdollistaa energiatehokkaan teollisen prosessin.

Tuhkaa ja mineraalijätettä pylväiksi

Prosessissa hiilensidonnasta syntyvä mineraalijäte yhdistetään tuhkan tai muiden teollisuuden sivuvirtojen kanssa, jolloin lopputuotteena muodostuu teollista marmoria.

Sivuvirrat muuntuvat näin laadukkaaksi rakennusmateriaaliksi, ja rakentamisen päästöt kääntyvät samalla negatiivisiksi.

”Tarvitaan radikaaleja innovaatioita”

Tutkijoiden mukaan ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää radikaaleja innovaatioita monella saralla.

Hiilipäästöjen vähentäminen ei yksin riitä, vaan myös ilmakehässä jo olevaa hiilidioksidia pitää imeä pois. Hiiltä sitovien ja sitä pitkäaikaisesti varastoivien materiaalien kehitys on siksi elintärkeää.

Suomessa hiilinieluna toimivien materiaalien tarve korostuu, sillä geologiamme takia hiilidioksidia ei ole täällä mahdollista varastoida maan kuoreen.

Sen sijaan maaperämme ominaisuudet mahdollistavat hiilidioksidin sitomisen magnesiumpitoisiin rikastushiekkoihin, joita syntyy kaivosteollisuuden sivuvirtoina.

Ongelmana on kuitenkin tähän asti ollut prosessissa tarvittavasta hiilen mineralisoinnista syntyvän materiaalin kohtalo.

Jokaista sidottua hiilidioksiditonnia kohden syntyy useita tonneja karbonaattimineraaleja, joiden päätyminen jätteeksi mitätöisi sekä ekologisen että ekonomisen hyödyn. Tämän pulman oululaiset aikovat ratkaista keinotekoisella marmorillaan.

Puhtaampi tulevaisuus rakentuu teknologian keinoin

Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö myönsi rahoituksen myös neljälle muulle tutkimushankkeelle. Rahoituksen yhteissumma on 2,1 miljoonaa euroa.

Säätiön tuella kehitetään lähivuosina esimerkiksi puhtaampaa vettä uusien biojohdannaisten nanorakenteiden avulla ja turvallista keinoa vedyn säilömiseen kiinteässä muodossa.

Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö rahoittaa tutkimusavauksia, jotka uudistavat kestävällä tavalla suomalaista teollisuutta ja yhteiskuntaa.

Tulevaisuuden tekijät -rahoitushaku järjestettiin nyt kahdeksannen kerran, ja siihen lähetettiin kaikkiaan 49 tutkimusideaa.

”Rahoitusmyönnöissä näkyy, kuinka suuri merkitys teknologialla on puhtaamman tulevaisuuden ja Suomen kestävän kilpailukyvyn rakentamisessa”, sanoo säätiön asiamies Antti Aarnio.

”Kun korkealaatuinen tiede, rohkea monialaisuus ja kunnianhimoiset tavoitteet yhdistetään, tulokset ovat erityisen hyviä.”

Teksti: Päivi Ikonen/ Kemiamedia.fi

Kuva: Pexels. Marmori, myös keinotekoinen, on kestävä materiaali, joka parhaimmillaan säilöö hiilidioksidin sadoiksi vuosiksi.