Pasi Nokelaisen kiertotaloushenkisestä romaanikäsikirjoituksesta sukeutuikin toivoa tihkuva tietokirja – ”Peräänkuulutan ajattelua, että muutos on mahdollinen”

Kun tuoretta kiertotalouskirjailija Pasi Nokelaista pyytää kuvailemaan, missä Suomi menee kiertotaloudessa tällä hetkellä, hän vertaa tilannetta autolla köröttelyyn:

”Nyt on ehkä kolmos- tai nelosvaihde päällä. Ei vielä ajeta vitosella tai kutosella.”

Heti tämän sanottuaan Nokelainen naurahtaa, ettei tiedä, mistä vertaus tuli. Eihän hän ole ajanut vaihdelaatikkoa vaativalla polttomoottoriautolla enää aikoihin.

”Tällä tavalla vanhat rakenteet ja ajatusmaailmat näkyvät kielikuvissamme.”

Juuri ajatusmalleja Nokelainen haluaisi muuttaa, jotta yhteiskunnat pystyisivät toteuttamaan siirtymän lineaaritaloudesta kohti kiertotaloutta.

Mitä me haluamme?

Nokelainen on päässyt seuraamaan kiertotalouskehitystä sekä Suomessa että maailmalla työurallaan.

Hän toimii Kaskas Median vastuullisuusviestinnän johtajana ja on tehnyt yhteistyötä monien tutkimushankkeiden ja yritysten kanssa. Aiemmin hän on työskennellyt toimittajana sekä viestintätehtävissä niin ulkoministeriössä kuin puolustushallinnossakin. Vuonna 2018 hän julkaisi yhdessä Esa Salmisen kanssa kirjan Afrikan valloittajat: yrittäjiä mahdollisuuksien mantereella.

Afrikan-matkoillaan hän kiinnitti huomiota siihen, kuinka tavaroiden yhteiskäyttö ja jakamistalous olivat paikallisille luonteva ja toimiva tapa hyödyntää niukat resurssit.

Suomella olisi hänen mukaansa hyvät mahdollisuudet menestyä kiertotaloudessa, jos uskalletaan muuttaa totuttuja ajatustapoja ja nostaa yksittäiset, pistemäiset kiertotalouskokeilut isommalle tasolle.

Nokelainen peräänkuuluttaa johtajuutta ja viestintää, jotka rakentavat yhteistä tekemistä ja luovat jokaiselle oman roolin muutoksessa. Tulisi muodostaa yhdessä jaettu visio siitä, minne halutaan suunnata.

”Suomessa on puhetta ja hyviä hankkeita, mutta puuttuu draivi, että tämän me haluamme yhdessä saada aikaan. Tätä draivia haluan kirjallanikin tuoda.”

Miltä arki näyttää 2038?

Tulevaisuusvisioita Nokelainen ehdottaa uudessa kirjassaan. Maailmanloppu peruttu – 7 väitettä kiertotaloudesta (Gummerus) julkaistiin toukokuussa.

Kuten nimikin kertoo, kirja on toiveikas, vaikka sisältää ehdan ympäristökirjallisuuden tapaan huolestuttavia faktoja maailman tilasta. Dystopioiden ja utopioiden sijaan Nokelainen rakentaa kuitenkin aivan mahdollisia tulevaisuuskuvia hyvän yhä vahvistuvasta kierteestä.

”Jos ajatellaan, että kaikki menee huonosti, eihän mitään kannata edes yrittää. Toivon luominen on tärkeää. Jos suuntaamme energiamme toisella tapaa, vaikeatkin asiat ovat ratkaistavissa”, Nokelainen uskoo.

Hän omisti kirjan lapsilleen Hertalle ja Siirille.

Kirja kuvaa fiktiivisen esimerkkiperheen tarinoiden kautta, miltä arki näyttäisi vuonna 2038, jos tämän päivän Suomessa nupullaan olevat kiertotalouden liiketoimintamallit ja idullaan olevat teknologiat alkaisivat kukoistaa ja vallata alaa. Nokelainen on kasvattanut tulevaisuusvisiot siemenistä, jotka hän on poiminut nykypäivän maailmasta.

Teos toimii virkistävän konkreettisena vastapainona usein ylätasolla liikkuvalle kiertotalouspuheelle.

Kotitalon parkkitilat uuteen käyttöön

Tarinallisen esimerkkiperheen kautta lukijalle avautuvat vaikeatkin teemat.

Mimmifutiskenttä lämpenee vuonna 2038 vaikkapa krematorion hukkalämmöllä. Taloyhtiön yhteiskäytössä olevat sähköautot akkuineen toimivat sähkövarastona. Kerrostalon turhaksi käyneet pysäköintitilat taipuvat muuntojoustavasti päiväkodiksi.

Hiekkalapiot muovautuvat 3D-tulostimella talvisin pulkiksi ja kesällä takaisin hiekkalapioiksi. Luontomatkan retkeilyvaatteita ei tarvitse omistaa itse vaan ne voi lainata.

Perheen agroekologiaa opiskelevan tyttären kautta avautuu myös, miten uudistava kiertoviljely ja ravinnekierto voisivat toimia Paraisilla. Sosiaali- ja terveysministeriössä toimiva perheenisä Nuutti havainnollistaa, että kiertotalous synnyttää uudenlaista työtä ja paikallista arvonlisää, kun entisistä kierrätyskeskuksista on tullut käsityö-designin ja korjaamisen osaamiskeskuksia.

Positiivisille tarinoille kustantaja

Tarinoiden henkilöhahmot on rakennettu huolella, eikä ihme. Ne syntyivät nimittäin ihan toisenlaista teosta varten kuin nyt julkaistu tietokirja.

Nokelainen halusi tehdä kiertotaloudesta ihmisläheistä ja helposti omaksuttavaa. Siksi hän oli alun perin kirjoittamassa kokonaan fiktiivistä romaania. Positiiviselle kiertotalousromaanille oli kuitenkin vaikea löytää kustantajaa.

”Minulla oli jo 150 sivua romaanitekstiä, kunnes eräs kustannuspäällikkö vertasi, että jos kirjani olisi elokuva, sen lavasteet näkyisivät.”

Lopulta Nokelainen sai yhteistyökumppanikseen Gummeruksen, jonka kanssa kirja muokattiin perinteisemmäksi tietokirjaksi.

Tietokirjan työstäminen oman työn ohessa oli iso urakka. Nokelainen kertoo kirjoittaneensa tekstiä iltaisin Töölön kisahallissa aina vanhemman tyttärensä treenien aikana.

Rakenne jäsentyi lopulta seitsemän väitteen ympärille. Väitteet kuuluvat esimerkiksi: ”Kierrättäminen on vain pieni osa ratkaisua”, ”Hyvät uutiset: Kuluttamista ei tarvitse lopettaa” ja ”Kiertotalous voisi olla Suomen talouden monisylinterinen moottori.”

Moottorivertaus päätyi siis kirjaan asti.

Selkä suorassa

Nokelainen toivoo, että kirjan lukevat etenkin yritysten, hyvinvointialueiden ja kuntasektorin päättävissä asemissa olevat henkilöt, jotka tunnistaisivat omat mahdollisuutensa muutoksen vauhdittajina.

Nokelainen näkee Suomen etuna hyvän digiosaamisen, sillä digitalisaatiota ja datalla johtamista tarvitaan materiaalivirtojen hallintaan. Toinen etu on suomalainen tasa-arvo.

”Ekosysteemiset mahdollisuudet löytyvät usein sektorirajojen välistä. Meillä raja-aidat ovat matalat, joten meidän pitäisi pystyä ylittämään he helpommin kuin monen muun maan.”

Entä miten kiertotalouden moottori saadaan Nokelaisen mukaan kutosvaihteelle? Siten, että valtio alkaisi aktiivisesti nostaa suomalaisia kiertotalouden edelläkävijäratkaisuja EU-politiikan lähtökohdaksi. Suuret markkinat voivat avautua niille, jotka onnistuvat tekemään omista edistyksellisistä kiertotalousratkaisuistaan mittapuita muille. Kiertotalouden määrätietoisesta tukemisesta pitäisi tehdä politiikan ohjaava periaate.

”Kiertotalousala voi suoristaa selkänsä: On tehty merkityksellisiä asioita, vaikka välillä se ehkä tuntuu taistelulta tuulimyllyjä vastaan. Otetaan se asenne, että muutos on mahdollinen.”

Teksti: Elina Saarinen/ Uusiouutiset-lehti

Kuva: Gummerus. Pasi Nokelainen.