Tutkijat uskovat, että kymmenen vuoden päästä ei tavallisen kuluttajan kannata tai tarvitse omistaa itse yhtä paljon kuin nyt. Kaikki hyötyvät, jos tuottaja eli tuotteen valmistaja säilyttää tuotteen ja materiaalin omistajuuden.

Kymmeniä tuhansia vuosia olemme käyneet kauppaa niin, että tavara on vaihtanut omistajaa. Jo alle kymmenen vuoden päästä tämä käytäntö voi jäädä historiaan.

Kiertotalouden asiantuntijat ennustavat, että olemme suuren muutoksen kynnyksellä. Sitra, University College London (UCL) , Systemiq ja Sun-instituutti ovat julkaisseet keskustelunavauksen, joka ehdottaa omistajuuden perusperiaatteiden muutosta.

Tuottajasta omistaja

Producer Ownership eli tuottajan omistajuus -periaate on liiketoimintamalli, jossa tuotteen valmistaja säilyy joko osittain tai kokonaan tuotteen omistajana myös silloin, kun tuotetta käyttävät sen asiakkaat.

”Nykyisin omistamme paljon tuotteita, joilla on lyhyet elinkaaret ja matalat käyttöasteet. Kun omistajuus säilyy tuottajalla tai valmistajalla koko elinkaaren, asiakas maksaa siitä, että voi käyttää tuotetta. Tämä voi tapahtua esimerkiksi vuokraamisen tai jakamispalvelujen kautta”, Sitran kiertotalouden asiantuntija Riku Sinervo tiivistää idean.

Uuden omistajaperiaatteen mukaan valmistajan kannattaa tehdä kestäviä, pitkäikäisiä, helposti päivitettäviä ja korjattavia tuotteita. Tuote suunnitellaan siten, että kun tuote tulee käyttöikänsä loppuun, sen materiaalit on helppo ottaa takaisin uusioraaka-aineeksi kierrätysprosessin kautta.

Näin edistetään materiaalien suljettuja kiertoja ja säilytetään materiaalien arvo talouden käytössä. Tuote on vain väliaikainen muoto, jonka materiaali ottaa kiertäessään yhteiskunnassa uudestaan ja uudestaan.

Tuottajan omistajuus vauhdittaisi kiertotaloutta ja resurssitehokkuutta ja vähentäisi neitseellisten raaka-aineiden ja luonnonvarojen käyttöönoton tarvetta.

Resurssitehokkuus paranee, sillä valmistettuja tuotteita käytetään enemmän, eivätkä ne loju kaapeissa tai varastoissa. Yritys pystyy myymään tavaran tai tuotteen sijasta asiakkaan toivoman suoritteen, jonka tuote mahdollistaa. Sama tavara voi tuottaa halutun suoritteen lukuisia kertoja ja jopa useille asiakkaille. Tämä minimoi hukkaa ja pienentää tuotantovaiheen ympäristövaikutuksia.

Tärkein tuottajan omistajuuteen liittyvä etu on, että se mahdollistaisi talouskasvun kiihdyttämättä materiaalien kulutusta.

”Näin syntyy laillinen kehikko ja kaupallinen kannustin, joka palkitsee resurssitehokkuudesta ja kiertotaloudesta”, sanoo UCL:n professori Paul Ekins. Hän puhui aiheesta Sitran World Circular Economy Forumin sivutapahtumana pidetyssä webinaarissa 3. joulukuuta.

Bisneksen ytimeen

”Nyt alamme nähdä, millaisia seurauksia sadan vuoden lineaaritaloudella on. Teollisuus on aina ottanut voittonsa luonnon kustannuksella. Luonnonvarat on muutettu valmisteiksi. Nyt planeetan rajat ovat tulleet vastaan. Emme voi jatkaa näin, mutta insentiivit tukevat yhä hukkaamista ja saastuttamista”, Ekins sanoi ja jatkoi:

”Jos haluamme systeemistä muutosta, meidän on muutettava järjestelmän toiminta-asetuksia. Omistajuus on yksi niistä. Isoimmat vaikutukset saadaan, kun mennään bisneksen ja hinnoittelun ytimeen.”

Paljon etuja

Sitran mukaan tuottajan omistajuuteen liittyy monenlaisia etuja sekä yrityksille ja teollisuudelle, kuluttajille että ympäristölle.

Yritykselle avautuu uusia tilaisuuksia kannattavaan bisnekseen. Uudet bisnesmallit muodostavat aiempaa tiiviimpiä ja pitkäaikaisempia asiakassuhteita ja lisämyyntiä.

Ottaessaan vastuun koko tuotteen elinkaaresta tuottaja saa myös uudenlaisen kokonaisnäkemyksen tarvittavista tuote- ja materiaaliominaisuuksista. Tämä voi näkyä suunnitteluosaamisen korostumisena yritysten kilpailukykytekijänä.

Yrityksen kustannuksia pienentää, jos tuotteet suunnitellaan helposti huollettaviksi ja päivitettäviksi niin, että vaikkapa kuluneet osat on helppo vaihtaa.

Tuote palveluna -liiketoimintamalli on jo kasvattanut suosiotaan yritysten välisessä kaupassa, b2b-puolella. Malli tuo etuja myös kuluttajakaupassa.

Kuluttajan harteilta putoaa monta omistamiseen liittyvää velvollisuutta. Huollot ja korjaukset ovatkin tuottajan vastuulla. Tuotetta voi käyttää joustavasti vain silloin kuin sitä tarvitaan, eikä sen säilytys vie tilaa kotoa.

Myös jätehuolto sujuvoituu:

”Nykyjärjestelmässä kuluttajat ovat vastuussa tuotteista niiden elinkaaren lopussa. He eivät tiedä, mitä materiaaleja tuotteet sisältävät, eivätkä voi vaikuttaa tuotteen suunnitteluun tai koostumukseen. Siitä huolimatta heidän pitäisi tehdä päätökset siitä, mitä jätteelle tehdään. Tällä tavoin jäte päätyy paikallishallinnolle tavalla, joka tekee kierrätyksestä mahdotonta tai liian kallista”, Ekins huomauttaa.

Tuottajan omistajuus siirtää jätehuoltoon liittyvät päätökset kuluttajalta taholle, joka tuntee tuotteen materiaalit parhaiten ja pystyy myös vaikuttamaan elinkaaren loppuvaiheen mahdollisuuksiin.

Tuottajan kannattaa rakentaa hyvät takaisinottoverkostot ja valita kierrätykseen asiantuntevimmat kumppanit. Kun tuottaja tuntee kierrätysprosessit, hän voi suunnitella tuotteen alun perin niin, että se on helppo kierrättää.

Ympäristö hyötyy monella tavalla. Kun materiaaleja käytetään älykkäästi ja monta kertaa, pienenevät tuotteen ympäristövaikutukset koko tuotantoketjussa lähtien kaivostoiminnasta. Tämä puolestaan vähentää päästöjä ja edistää ilmastotavoitteiden saavuttamista.

Luonnonvarojen käytön vähentyessä luonnon monimuotoisuudella on mahdollisuus elpyä.

Valtavirtaa jo vuonna 2030?

Sitra toteutti ajatushautomo Demos Helsingin kanssa selvityksen omistamisen muutoksesta kiertotaloudessa. Raportti on julkaistu joulukuussa sekä suomeksi että englanniksi.

Se listaa useita politiikkasuosituksia sekä Suomen että EU:n päättäjille, jotka edistäisivät murrosta kohti tuottajan omistajuutta: veroa lineaarisesti tuotetuille tuotteille, kiertotalouden rahoitustukia, julkisten hankintojen kriteeristön muutoksia, yksittäisen kuluttamisen ohjausta, tuottajan omistajuuteen rakentuvien bisnesekosysteemien tukia sekä kiertotalouden koulutusta myös yrityksissä ja julkisella sektorilla.

Sitran mukaan tuottajan omistajuuden tulisi olla kärjessä myös EU:n kiertotalousohjelmissa ja tuotesuunnittelusääntelyssä.

Sitra uskoo, että oikeilla ohjauskeinoilla tuottajan omistajuudesta tulee valtavirtaa jo vuoteen 2030 mennessä.

Tuottajavastuu ei riitä

UCL, Systemiq ja Sun-instituutti julkaisivat syksyllä 2019 Launch-projektin raportin (Making Materials Work for Life —Introducing Producer Ownership). Raportissa ne kritisoivat nykyistä järjestelmää siitä, että materiaalilta katoaa arvo, kun se päätyy jätevaiheeseen. Tarvitaan monimutkainen jätestatuksen päättymiskriteeristö (end-of-waste), jotta jätteeksi joutuneet materiaalit saadaan otettua takaisin yhteiskunnan käyttöön.

Tämä asettaa neitseelliset raaka-aineet kilpailussa parempaan asemaan kuin kierrätetyt uusioraaka-aineet.

Kritiikki kohdentuu myös EU:n nykyiseen tuottajavastuujärjestelmään. Tuottajavastuussa (Extended Producer Responsilbility, ERP) tuottaja eli tuotteen valmistaja, maahantuoja tai myyjä, on vastuussa tuotteen jätehuollosta.

Tuottajavastuu ei nykyisessä muodossaan kannusta teollisuutta innovatiivisiin, kiertotaloutta edistäviin ratkaisuihin, kuten uudelleenkäyttöön, tuotteiden pitkäikäisyyteen tai kierrätyskelpoisuuteen, koska huomio kiinnittyy vain jätehuoltovaiheeseen.

Raportin mukaan tuottajavastuuta olisi huomattavasti laajennettava. Tuottajan omistajuus toteuttaisi suuren osan EU:n tavoittelemista kiertotalousvaikutuksista ja vielä tavalla, jossa kiertotalouteen satsaava yritys pääsee taloudellisesti hyötymään siitä, että sen tuotteet kestävät käytössä useita kierroksia.

Suomessa jo menestyjiä

Tuottajilta eli valmistajilta muutos vaatii paljon. Yritysten on ensinnäkin ymmärrettävä, millaisia muutoksia toimintaympäristössä on tapahtumassa ja millaiset bisnesmallit toimivat.

Omistajuuteen pohjautuva bisnesmalli voi olla tuottava, mutta se vaatii teknologiaa, sopivaa infrastruktuuria, kiertotalousosaamista yritykseen sekä rahoitusta. Jotta yritys voi luoda tuottavan bisnesmallin, joka synnyttää asiakkaalle lisäarvoa, tarvitaan myös yhteistyökumppaniverkosto ja oikeanlainen kiertotalouden ekosysteemi.

Sitran mukaan Suomella on mahdollisuus päästä edelläkävijäasemaan tuottajan omistajuudessa, koska pioneeriyrityksemme ovat jo menestyksekkäästi luoneet tuottavia bisnesmalleja, vaikka nykyinen toimintaympäristö antaakin etua kilpaileville, lineaarisille bisnesmalleille.

Sitra on tutkinut 60 suomalaisyrityksen toimintaa, joilla on jo käytössä tuottajan omistajuutta ja kiertotaloutta edistäviä bisnesmalleja.

Sitran mukaan yritysten ja teollisuuden siirtymää kiertotalouteen ja tuottajan omistajuuteen tulisi nyt tukea sekä rahoituksella, tukipolitiikalla, lainsäädännöllä että julkisilla hankinnoilla.

Suomalaisyrityksillä on jo tuottajan omistajuutta toteuttavia bisnesmalleja

Tuottajan omistajuutta tukevia bisnesmalleja ovat esimerkiksi tuote palveluna, materiaali palveluna, suorituskyky palveluna sekä toimintatakuu. Jakamisalustat ja digitaaliset ratkaisut helpottavat tuottajan omistajuutta.

Tuote palveluna -mallissa asiakas vuokraa tai liisaa tuotteen sen sijaan, että ostaisi sen. Palveluntarjoaja säilyy tuotteen omistajana ja ottaa vastuun sen huollosta ja ylläpidosta.

Sitra nostaa tästä bisnesmallista esimerkiksi yrityksen 3stepIT, joka tarjoaa asiakkailleen IT-laitteita vuokrauspalveluna pitäen itsellään hallinnan koko laitteen elinkaaresta.

Materiaali palveluna -bisnesmallissa valmistaja tuottaa ja omistaa materiaalit. Asiakas maksaa siitä, että saa materiaalit käyttöönsä joustavasti ja tarpeensa mukaan. Materiaaleja menee hukkaan vähemmän, koska asiakas voi palauttaa käyttämättä tai myymättä jääneet materiaalit.

Jotta tämä bisnesmalli toimisi, materiaalien on oltava jäljitettävissä ja identifioitavissa. Tuottajalla on koko ajan käsitys siitä, missä materiaalit ovat ja minkälaisissa tuotteissa. Tässä käytetään reaaliaikaista monitorointia.

Sitra antaa esimerkin materiaali palveluna -bisnesmallin mukaisesti toimivasta yrityksestä. Suomen Kemikaalitukku käynnisti viime vuoden alussa palvelun, jossa se tarjoaa asiakkailleen kemikaaleja kuukausiperusteista maksua vastaan. Bisnesmallin etuna on entistä tiiviimpi asiakaskontakti, johon kuuluu myös koulutusta. Näin haitallisten kemikaalien riskit pienenevät.

Suorituskyky palveluna -bisnesmallissa tulos on tärkeämpi kuin tuote. Tuottaja tai palveluntarjoaja ja asiakas sopivat etukäteen, millaista laatua, suorituskykyä tai tuloksia asiakas odottaa. Tuottaja tarjoaa asiakkaalleen tämän palveluna niin, että tuottaja vastaa kaikesta siihen liittyvästä: tarvittavista tuotteista, niiden huollosta ja toimivuudesta ja joissain tapauksissa myös niiden operoinnista.

Bisnesmalli johtaa siihen, että palveluntarjoajan kannattaa pitää valikoimassaan luotettavia, helposti huollettavia ja kestäviä tuotteita. Tuotteiden ja resurssien käyttö on optimoitu ennakkosuunnittelulla, mikä vähentää tyhjäkäyntiä, hukkaa ja jätettä.

Sitran raportti nostaa suorituskyky palveluna -bisnesmallista monta kotimaista yritysesimerkkiä. Valtavalo myy LED-valaistusta palveluna sen sijaan, että myisi valaisimia ja lamppuja. Tamturbo tuottaa teollisuusasiakkailleen kompressoitua ilmaa palveluna, samaan tapaan kuin miten asiakkaat ostavat vettä ja sähköä. Fluid Intelligence myy kuukausihinnalla öljyä käyttävien laitteiden ja koneiden toimintavarmuutta, mikä vähentää raskaan teollisuuden seisokkeja ja vikatiloja.

Neljäs tuottajan omistajuutta toteuttava bisnesmalli on toimintatakuu. Tähän bisnesmalliin kuuluvat valmistajan tai palveluntarjoajan tarjoamat pitkät, jopa elinikäiset takuuajat. Asiakkaan ei tarvitse kantaa yksin riskiä tuotteen hajoamisesta. Takuu voi joko sisältyä tuotteen hintaan tai se voidaan myydä lisäpalveluna.

Sitra nostaa esimerkiksi suomalaisen Swappien, joka myy käytettyjä älypuhelimia tarjoten niihin samalla pitkän, 12 kuukauden takuun. Lisämaksusta takuuaika voi pidentyä jopa kolmeen vuoteen. Tämä on pidempi kuin se takuu, jonka puhelinten valmistajat itse tarjoavat. Malli konkretisoi asiakkaan saaman lisäarvon tavalla, joka synnyttää luottamusta ja generoi uutta myyntiä.

Myös pantti on osa tätä bisnesmallia. Asiakas maksaa tuotetta ostaessaan panttimaksun, jonka hän saa takaisin, kun hän palauttaa tuotteen takaisin valmistajalle. Näin valmistaja takaa, että tuotteet kerätään talteen käytön jälkeen ja niiden materiaalit hyödynnetään esimerkiksi uusien tuotteiden valmistuksessa.

Yksi Sitran mainitsema esimerkki tästä on Suomen Palautuspakkaus Oy eli Palpa, jonka pantillisen pullonpalautusjärjestelmän ansiosta suomalaiset palauttavat ahkerasti PET- ja lasipullot sekä tölkit takaisin valmistajalle. Järjestelmä vaatii laajaa yhteistyötä.

Jakamisalustat ja digitaaliset ratkaisut helpottavat tuottajan omistajuus -periaatteen toimintaa. Jakamisalustojen operaattorit eivät yleensä omista itse tuotteita, joita heidän alustoillaan jaetaan. Mutta heidän tarjoamansa palvelut helpottavat muiden ekosysteemitoimijoiden siirtymistä tuottajan omistajuus -malliin ja muihin kiertotalouden ratkaisuihin.

Sitra nostaa esimerkiksi Skipperin. Se on palvelu, joka helpottaa yksityisomisteisten laivojen ja veneiden vertaisvuokrausta.

Kuvat: Scanstockphoto. Kaupunkipyörät ja yhteiskäyttöautot ovat esimerkkejä omistajuutta muuttavasta kiertotaloudesta ja jakamistaloudesta.