Rahat vai henki?

14,5 miljoonaa ruplaa korvauksena yhdestä sotarintamalla kuolleesta tämän perheelle Venäjällä.

150 miljardia euroa Euroopan puolustukseen.

Useita biljoonia dollareita Yhdysvaltain ydinasearsenaaliin.

Tässä muutamia poimintoja eräistä hintalapuista.

Turvallisuus on nopeasti noussut yhteiskuntien tärkeimmäksi arvoksi. Rahalla voi ostaa turvallisuutta, mutta vain tiettyyn rajaan asti.

Kokonaisturvallisuus pitää sisällään yhteiskuntien elpymis- ja selviämiskyvyn, omavaraisuuden ja huoltovarmuuden. Kokonaisturvallisuus edellyttää, että palveluinfrastruktuuri jätehuoltoineen ja datajärjestelmineen toimii.

Kokonaisturvallisuutta on myös sosiaalinen luottamus, toinen toisiimme ja yhteiskunnallisiin instituutioihin. Se tarkoittaa takuuta siitä, että vaikka tulisi yllättäväkin kriisi, me kyllä pärjäämme.

Kaiken pohjana on kirjaimellisesti peruskallio, tämä planeettamme ja sen ekologiset rajat. Miltei kaikki niistä on jo ylitetty. Siinäpä syytä sille, miksi turvallisuuskehikko nitisee. Nykytalousmalli ei näe kokonaiskuvaa.

Pitkään yhteiskunnissa on katsottu arvoa kapeasta, taloudellisesta näkökulmasta. Olemme keskittyneet rahaan ajattelematta kokonaisvaikutuksia. Valtiot, yritykset ja ihmiset kilpailevat markkinoilla keskenään lineaaritalouden pelisäännöillä. Kukin pyrkii kasvattamaan omaa pottiaan.

Lineaaritalous osaa kyllä tehdä rahaa, mutta millainen on sen kyky tuottaa muuta arvoa? Turvallisuutta, psykologista hyvinvointia, ekologista kukoistusta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, yhteistä hyvää? Rauhaa?

Olisiko aika siirtyä osaoptimoinnista kokonaiskuvaan?

Maailmanpolitiikan myllerrykset ovat pakottaneet EU:n tilanteeseen, jossa on mietittävä, paljonko olemme valmiita maksamaan maanosan turvallisuudesta. Kun todella haluamme turvaa, raha on vain rahaa. Mikään summa ei ole liian suuri, jos uhka on eksistentiaalinen.

Euroopan komissio haluaa turvata Euroopan omavaraisuuden ja tulevaisuuden. Puolustusmenoihin laitetaan nyt ennennäkemättömiä rahasummia. Puhtaan teollisuuden kehityksen ohjelmassa EU satsaa satoja miljardeja euroja tukeakseen eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä ja häiriönsietokykyä.

Pelkkä raha ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös talousmallin muutosta lineaari­taloudesta kierto­talouteen. Siirtymä kiertotalouteen turvaisi Euroopan tarvitsemien kriittisten raaka-aineiden saatavuutta ja vähentäisi riskejä.

Tärkein muutos olisi kuitenkin se, että kiertotalous vahvistaisi myös turvallisuutta rakentavaa peruskalliota, maapallon ekologisissa rajoissa pysymistä.

Jotta kiertotalous pärjää markkinoilla kilpailussa lineaaritalouden kanssa, on lisättävä pelisääntöihin ja mittareihin ne arvot, joilla oikeasti on väliä. On tehtävä yhteiskunnistamme ja talousmallistamme tulevaisuuskestäviä.

Teksti: Elina Saarinen/ Uusiouutiset-lehti. Kirjoitus on julkaistu Uusiouutiset 2/25:ssa pääkirjoituspalstalla.

Kuva: Tero Pajukallio. Jos talousmallimme olisi nykyistä tulevaisuuskestävämpi, ehkä paniikki-investointeja puolustusmenoihin ei tarvittaisi, kirjoittaa kiertotalouden erikoislehti Uusiouutisten päätoimittaja Elina Saarinen.