Resurssit riitelystä kierrätykseen

Huhtikuun lopussa annettu jätelakiehdotus on herättänyt runsaasti keskustelua.

Ympäristöministeriön viime viikolla järjestämään jätelainsäädännön uudistamista käsitelleeseen etäseminaariin ilmoittautui niin paljon osanottajia, että Skype-kaistanleveys ei riittänyt, vaan joukko jouduttiin jakamaan kahteen parin sadan hengen keskusteluun. Osanottajat lähettivät vilkkaasti kysymyksiä ja kommentteja etäseminaarin aikana.

Kaksi suurta muutosehdotusta herättää eniten keskustelua. Toinen liittyy ehdotettuun jätteen kuljetusjärjestelmään, toinen pakkausten tuottajien ja kuntien yhteistoimintavelvollisuuteen.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen perusteli etäseminaarissa, miksi nämä muutokset on ehdotettu tehtäviksi:

”Meiltä vaaditaan melkoista kierrätysloikkaa, jotta saavutamme tiukentuvat kierrätystavoitteet. Nykymallilla tavoitteisiin ei päästä, vaan jätelainsäädännön ohjauskeinoja on olennaisesti uudistettava.”

Sopimukseen on päästävä

Pakkausjätteen erilliskeräys toteutetaan kuntien ja pakkausten tuottajien yhteistoimintana. Kunta siis järjestää keräyksen, ja pakkausten tuottajat maksavat tästä kunnille korvauksen.

”Korvaus ohjattaisiin suoraan alentamaan asukkaiden jätemaksuja”, Mikkonen sanoo.

Kustannusvastuiden laskentatavat ovat herättäneet jätelakiehdotuksen valmisteluvaiheessa eripuraa. Lakiehdotukseen on sisällytetty ukaasi, jolla motivoidaan kuntia ja pakkausten tuottajia pääsemään sopimukseen:

”Jos sopimusta ei synny edes ympäristöministeriön vetämässä puolen vuoden sovittelussa, yhteistoimintavelvollisuudesta poiketaan, ja tuottajan on järjestettävä pakkausjätehuolto koko maassa”, totesi Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jussi Kauppila. Hän esitteli etäseminaarissa jätelakiehdotuksen keskeisintä sisältöä.

Alalla on pohdittu, voisiko EU tulkita, että se katsotaan valtiontueksi jätelaitoksille, kun tuottajat velvoitetaan maksamaan kunnille korvausta pakkausjätteiden keräämisestä.

Valtiontuen oikeuskäsitteitä selvittelemään on äskettäin pestattu parikin lakimiestä, jotka ovat päätyneet keskenään eriäviin johtopäätöksiin asiasta.

Jätelakiesityksessä on kuitenkin tulkittu, että kyse ei ole EU:n kieltämästä valtiontuesta jätelaitoksille.

”Katsomme, että tässä ei ole tarvetta EU-notifikaatiolle. Tarvittaessa teemme oikeusvarmuusilmoituksen”, Kauppila sanoo.

Tämä tarkoittaa, että lain valmistelu voi jatkua. Lakiehdotus on nyt lausuntokierroksella 2. kesäkuuta asti.

Jätemaksu voi palkita ahkeran lajittelijan

Asumisessa syntyvien, kiinteiden yhdyskuntajätteiden kuljettamisessa puolestaan luovutaan nykyisestä kuljetusten kaksoisjärjestelmästä, jossa kunta voi valita, kilpailuttaako se kuljetukset vai hankkiiko kiinteistön haltija jätteidensä kuljetuspalvelut. Järjestelyvastuu siirretään kokonaan kuntien vastuulle.

Sako- ja umpikaivojätteessä kiinteistön haltijan järjestelmä säilyisi.

Mikkonen tunnustaa, että kuljetusjärjestelmän muutos on kipukohta alalla. Muutokselle on kuitenkin selvät perusteet:

”Nyt vaaditaan uusia ja tehokkaita ohjauskeinoja. Kun kunnalla on hallussaan kuljetusten alueellinen kokonaisuus, se voi parhaiten hyödyntää kaikkia suunnittelu- ja ohjausjärjestelmiä. Kunnalla on mahdollisuus erilaisiin keräystapoihin kuten korttelikeräykseen omakotitaloalueella. Kunta voi ohjata hinnoittelun avulla, tehdä jätehuollon seurantaa ja suunnittelua ja lisäksi saada raportointitiedot helposti ja ajantasaisesti”, Mikkonen listaa.

Koko lakiehdotus nojaa kuljetukseen

Tärkeä syy kunnan järjestämään jätteenkuljetukseen siirtymisessä on kuitenkin myös se, että sitä tarvitaan, jotta pakkausjätteiden järkevä ja tehokas keräyslogistiikka voisi toteutua yhteistoiminnassa pakkausten tuottajien ja kuntien välillä.

”Näin pakkausjäte voidaan kerätä kiinteistöiltä samanaikaisesti muun kiinteän jätteen kanssa. Kiinteistön haltijan järjestämässä kuljetuksessa yhteistoimintamalli ei toimi. Siinä tapauksessa tämä jätehuolto pitäisi siirtää kokonaan pakkausten tuottajien vastuulle”, Mikkonen nostaa esiin.

Osa jätealan yrittäjistä pelkää, että siirtyminen kunnan keskitettyyn kilpailutukseen kaventaa etenkin pienten kuljetusyrittäjien bisnesmahdollisuuksia. Mikkonen kuitenkin vakuuttaa, että lakiehdotus varmistaa pientenkin yritysten toimeentulon:

”Lakiehdotus turvaa yritysten asemaa. Ei ole kenenkään etu, että jätteenkuljetus olisi jatkossa muutamien isojen yritysten näpeissä. Näin ei tule käymään”, Mikkonen lupaa ja päinvastoin väläyttelee kuljetusbisneksen kasvavia liiketoimintamahdollisuuksia.

Kun erilliskeräys lisääntyy, alan liikevaihto tulee todennäköisesti kasvamaan 50 miljoonaa euroa ja alalle voi syntyä 500 uutta työpaikkaa.

Riitelyn takia myöhästytään

Jätteen kuljetusjärjestelmistä on kiistelty Suomessa kymmeniä vuosia. Jatkuvat kuljetusjärjestelmäriidat ovat kuormittaneet oikeusjärjestelmää ja aiheuttaneet eripuraa paikallisten kuntapoliitikkojen ja yrittäjien keskuuteen.

Riidat ovat jälleen kerran heijastuneet myös jätelain poliittiseen valmisteluun, jota näkemyserot ovat vaikeuttaneet ja hidastaneet niin, että Suomi ei tule ehtimään saada uutta jätelakia valmiiksi EU:n asettamaan määräaikaan, tämän vuoden heinäkuuhun mennessä.

Mikkonen haluaa laittaa nyt riitelylle stopin.

”Nykyjärjestelmä on aiheuttanut riitoja ja oikeuskäsittelyjä alalla. Siitä luopuminen auttaa suuntaamaan resurssit kiertotalouden vahvistamiseen.”