Tekstiilien tuottajavastuuehdotus nostaa kysymyksiä ja herättää huolta – Eduskunta valmistelee Suomen kantaa

”Tekstiilien tuottajavastuuehdotus näyttäytyy sekavana ja vaikeaselkoisena.”

Näin kommentoi Suomen Tekstiili & Muoti ry:n (STJM) johtava asiantuntija Emilia Gädda Euroopan komission heinäkuista ehdotusta.

Gädda piti puheenvuoron Kiertotalous-Suomen 14. syyskuuta 2023 järjestämässä tekstiilien tuottajavastuuta koskevassa tietoiskussa. Aihe kiinnostaa, sillä etäyhteyksin pidetty aamuinen tietoisku keräsi linjoille yli 170 osanottajaa.

Miksi tekstiileistä säädettäisiin jätepuitedirektiivissä?

Euroopan komissio ehdotti heinäkuussa tekstiileille tuottajavastuuta.

Tekstiilituotteiden valmistajat, maahantuojat ja jakelijat velvoitettaisiin vastaamaan tekstiilien jätehuollosta, erilliskeräyksestä, lajittelusta, uudelleenkäyttöön valmistelusta, kierrätyksestä ja näistä aiheutuvista kustannuksista.

Tuottajavastuu koskisi kaikkia kotitalouksien käytöstä poistamia vaatteita, asusteita ja jalkineita kaikissa EU-jäsenmaissa. Myös EU-markkinoille tuotteita saattavien etämyyjien olisi rekisteröidyttävä tuottajiksi.

Tekstiilien tuottajavastuuehdotus sisältyi komission antamaan jätepuitedirektiiviesitykseen. Tämä on poikkeuksellista, sillä yleensä tuottajavastuusta on säädetty materiaalikohtaisessa lainsäädännössä.

Gädda korostaa, että tekstiilien tuottajavastuu kannattaisi irrottaa kokonaan jätepuitedirektiivistä ja tehdä sitä koskeva, oma lainsäädäntöaloitteensa:

”Näin on toimittu muidenkin tuottajavastuukategorioiden osalta. Se mahdollistaisi tekstiilien erityispiirteiden huomioimisen ja vaikuttavimpien toimien tunnistamisen”, Gädda perustelee.

Jätehuollon kustannusvastuu tuottajille

Suomi on kansallisesti alkanut jo rakentaa poistotekstiilien keräys- ja kierrätysjärjestelmää. Kuntien jätelaitokset ovat käynnistäneet poistotekstiilien erilliskeräyksen. Järjestelmää on kehitetty ja pilotoitu julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyössä.

Kuntatoimijoiden huolena onkin ollut, vaarantaako tuottajavastuu Suomessa käynnistetyn systeemin.

Direktiiviehdotus listaa tarkasti, mitä kaikkea tuottajien kustannusvastuulle jatkossa kuuluisi.

Ympäristöministeriön hallitussihteeri Johanna Routio kertoi esityksessään Kiertotalous-Suomen tietoiskussa, että tuottajien vastuulla olisi kotitalouksien käytettyjen ja jätteenä kerättyjen tekstiilien ja jalkineiden keräys ja jätehuolto. Tämä tarkoittaisi myös uudelleenkäyttöön päätyviä tekstiilejä.

Tuottajan vastuulla olisivat vain ne tekstiilituotteet, jotka on saatettu markkinoille direktiiviin voimaantulon jälkeen.

Tuottajien olisi perustettava tekstiilien erilliskeräysverkosto, joka kattaa koko jäsenvaltion. Tuottajat voivat toteuttaa järjestelmän yhteistyössä sosiaalisten yritysten, viranomaisten tai kolmansien osapuolten kanssa.

Sosiaalisia yrityksiä tai muita uudelleenkäyttötoimijoita ei saa kieltää osallistumasta keräykseen. Tuottajat vastaisivat myös sosiaalisten yritysten jätehuoltokustannuksista.

Tuottajien on toimitettava veloituksetta keräys- ja kuljetuskontit keräyspisteille.

Tuottajien vastuulla olisi myös selvittää viiden vuoden välein, kuinka paljon tuottajavastuullista tekstiiliä on sekajätteen joukossa. Tuottajille tulisi myös tiedottamis-, tutkimus- ja kehitysvelvoitteita.

Lisäksi ehdotuksessa on säännökset tuottajarekisteristä ja tuottajayhteisöistä.

Milloin vaatteesta tulee jäte?

Suuri ehdotuksen tuoma muutos verrattuna nykytilaan Suomessa on se, että direktiiviehdotus ottaa tiukan kannan kerätyn materiaalin jäte-statukseen. Käytännössä vaate, jalkine tai muu tekstiilituote muuttuu jätteeksi heti, kun kuluttaja poistaa sen käytöstä. Siis jo sillä hetkellä, kun kuluttaja laittaa tuotteen keräysastiaan, vaikkapa uudelleenkäyttökeräykseen.

”Kuljettaminen erilliskeräyspisteestä eteenpäin ja materiaalin lajittelu sekä muut käsittelytoimet olisivat siis kaikki ammattimaista jätteenkäsittelytoimintaa”, Routio huomauttaa.

Komissio aikoo valmistella niin kutsutut ei-enää-jätettä-kriteerit (EEJ). Niiden mukaan toimimalla jätteeksi luokiteltu vaate voisi päästä jätestatuksestaan taas eroon ja muuttua takaisin uudelleenkäytettäväksi tai kierrätetyksi tekstiiliksi.

”Ehdotus vaikuttaa olennaisella tavalla Suomen nykyisiin käytäntöihin, jos ehdotus pysyy tämän sisältöisenä. Veikkaan kyllä, että ehdotus tulee käsittelyn aikana vielä tästä muuttumaan”, Routio ennakoi.

Voi mennä vuosia

Komission ehdotus on todella vasta ehdotus. Seuraavaksi jäsenvaltiot muodostavat siihen omat kantansa.

Sen jälkeen alkaa ehdotuksen käsittely ja neuvottelut EU:n eri valmisteluelimissä. EU:n puheenjohtajamaa Espanja ei ole toistaiseksi antanut käsittelyaikataulua ehdotukselle.

Tuottajavastuujärjestelmät on otettava jäsenmaissa käyttöön 30 kuukautta siitä, kun direktiivi on lopullisesti hyväksytty.

Koska ehdotuksen käsittely EU:ssa voi kestää pitkään, eikä tuottajille ole esitetty taannehtivaa vastuuta, tuottajavastuu tekstiileille tulisi voimaan vasta pitkän ajan kuluttua.

Ympäristöministeriö on alkanut valmistella Suomen kantaa. Tavoitteena on, että eduskunta ehtisi käsitellä Suomen kannan ennen kuin EU:n valmisteluelimien käsittely alkaa.

Kierrätykseen enemmän huomiota

STJM pitää hyvänä, että EU aikoo ottaa direktiiviehdotuksensa käsittelyyn mukaan keskeiset sidosryhmät. Parhaimmillaan ehdotus voisikin tukea kiertotalouden mukaisten liiketoimintamallien ja kierrätysinfrastruktuurin kehittymistä tekstiilialalle. Ehdotuksessa on kuitenkin myös huolestuttavia piirteitä:

”Kannamme huolta ehdotuksen vaikutuksista etenkin suomalaisten tekstiili- ja muotialan yritysten kilpailukykyyn. Tekstiilien keräysjärjestelmät, logistiikka, operatiiviset mallit, teknologian kehittäminen, viestintä ja raportointi tuovat kustannuksia ja hallinnollista taakkaa”, Gädda listaa.

Ehdotus keskittyy paljon tekstiilien keräämiseen, mutta STJM toivoisi kokonaisvaltaisempaa otetta:

”Miten tuetaan kierrätyskuitujen ja -tuotteiden kysyntää?”

Tuottajan määritelmä kaipaisi selkeyttämistä. Samoin se, että tuottajavastuu koskisi vaatteiden ohella monia muitakin tuotekategorioita, esimerkiksi vöitä, verhoja ja kenkiä. Eri tuotekategoriat vaativat todennäköisesti omanlaistaan kierrätysteknologiaa ja -infrastruktuuria.

Gädda toivoo, että kansallinen joustovara säilyy, sillä maantiede ja väestötiheys olisi otettava huomioon järjestelmää rakennettaessa.

Miten käy vanhoille tekstiileille?

Myös Suomen Kiertovoima KIVO ry:n johtava asiantuntija Timo Hämäläinen toivoo kansallista liikkumavaraa direktiiviehdotuksen soveltamiseen:

”Ei voi olla niin, että EU:sta tulee kovin yksityiskohtaisia määräyksiä annettuna. Suomessa yhteistyö on toimivaa ja haluttua. Olemme saaneet rakennettua tehokkaan järjestelmän siten, että asukas hyötyy.”

Kunnat ovat jo pitkään testanneet ja kehittäneet erilaisia poistotekstiilien keräys- ja kierrätystapoja. Kuluttajien poistotekstiilien erilliskeräys tuli Suomessa kuntien vastuulle vuodenvaihteessa 2023. Tällä hetkellä kunnilla on yli 300 poistotekstiilin erilliskeräyspistettä ympäri Suomea.

Hämäläinen pohtii, miten siirrytään nykytilasta kohti tuottajavastuuta. Tuottajavastuun voimaantuloon menee vielä vuosia. Hän kantaa huolta siitä, että direktiiviehdotus koskee vain direktiivin jälkeen markkinoille asetettuja tekstiileitä.

”Miten siirtymä käytännössä toteutuu? Historiallista tekstiiliä tulee palautumaan pitkän aikaa eri keräysjärjestelmiin. Järjestelmän pitäisi kuitenkin kaikissa muutosvaiheissa olla kuntalaisille ja kuluttajille selkeä, toimiva ja ymmärrettävä.”

Suomen Tekstiili ja Muoti ry ja Suomen Kiertovoima KIVO ry käynnistivät keväällä esiselvityshankkeen tekstiilien tuottajavastuusta. Hankkeen tavoitteena on luoda kolme konkreettista tekstiileille soveltuvaa ehdotusta tuottajavastuumaaleista. Ne huomioivat koko tekstiilialan arvoketjun sekä sen toimijoiden näkökulmat ja heihin kohdistuvat vaikutukset.

Teksti: Elina Saarinen/ Uusiouutiset-lehti

Kuvat: HSY ja LSJH. Kotitalouksien poistotekstiiliä on kerätty kunnissa erilaisilla keräysvälineillä.