Viininpunaista nahkaa 12 neliömetriä. Kilo mikrokuituista leikkaussalikaapua. Neljäsataa satiiniraidallista pussilakanaa.

Esimerkiksi tällaista ylijäämätekstiiliä oli maaliskuussa kaupan Texmari-verkkokaupassa.

Helsinkiläiset Marita Koskinen ja Jarmo Nissinen perustivat ylijäämätekstiilien verkkokaupan marraskuun lopussa 2022.

Jo ensimmäiset toimintakuukaudet ovat tuoneet iloisia yllätyksiä.

Kauppapaikan löysi heti ensikuukausien aikana kolmisenkymmentä yritystä, jotka ovat laittaneet tätä kautta ylijäämäänsä myyntiin. Ostajakunnassa on paljon esimerkiksi pieniä ompelimoita, jotka hankkivat täältä edullista materiaalia.

Miljoonaluokan säästöt

Yrittäjät laskivat tammikuun lopussa, että Texmarin kautta uudelleenkäyttöön päätyneet hukkapalat, leikkuusuikaleet ja muut ylijäämätekstiilit ovat tuottaneet positiivisia ympäristövaikutuksia.

Verrattuna siihen, että käytettäisiin uutta, neitseellistä materiaalia, Texmarin kautta kiertoon päätynyt ylijäämätekstiili on säästänyt 1173 kiloa hiilidioksidipäästöjä ja 434 700 litraa vettä.

”Tämä on yllättävän hyvä luku, kun miettii, että hiilipäästösäästö vastaa noin kahdeksaa tuhatta ajokilometriä henkilöautolla. Pienilläkin tekstiilimäärillä pystyy saamaan aikaan suuria vaikutuksia”, Koskinen hymyilee.

Yrityksen tavoitteena on saada tekstiilejä kiertoon tämän vuoden aikana niin paljon, että säästetään sata miljoonaa litraa vettä ja vähennetään päästöjä 500 000 kiloa.

”Tämä on yhteinen haaste. Haluamme kannustaa tekstiilialan yrityksiä mukaan toimimaan ekologisemmin”, Nissinen kutsuu.

Mentaliteetti muutoksessa

Texmarin bisnesidea on tarjota yrityksille digitaalinen alusta eli verkkokauppa, jonka kautta yhdelle yritykselle tarpeeton tekstiilimateriaali löytää toisen yrityksen, joka voi hyödyntää materiaalin omassa tuotannossaan.

Koskinen keksi idean työskenneltyään 15 vuotta tekstiilialalla eri tehtävissä, esimerkiksi tekstiilikoneiden maahantuontiyrityksessä.

”Asiakaskontaktien kautta tuli viestiä, että kun yrityksissä syntyy ylijäämätekstiiliä, ei ole olemassa kanavaa saada sitä hyödynnettyä. Jos sille ei ole yrityksen omassa tuotannossa käyttöä, materiaali jää vain roikkumaan varastoon. Siitä ajatus lähti. Jos saisimme ylijäämää jaettua muihin yrityksiin, materiaalit saisi paremmin hyötykäyttöön”, Koskinen taustoittaa.

Kauppapaikan rakentaminen on ollut monivaiheinen projekti. Jarmo Nissinen tuli avuksi etsimään ostajia ja innovoimaan markkinointia. Yhteistyöverkostosta löytyivät IT-osaajat verkkokaupan toteuttamiseen.

Alusta saatiin avattua loppuvuodesta, mutta kehitystyö jatkuu yhä. Vielä optimoidaan, kuinka materiaalit laitetaan tarjolle alustalle ja minkälaista tietoa ostaja tarvitsee.

”Mutta eniten tarvitaan vielä asennemuutosta ja uusia toimintatapoja yrityksissä”, Nissinen huomauttaa ja jatkaa:

”Aiemmin mentaliteetti on ollut, että yritykset mieluummin hävittävät materiaalin kuin antavat sen kiertoon. Onhan se vastuullisempaa, jos materiaali saadaan hyötykäyttöön kuin että se poltetaan.”

Koskinen kertoo, että vielä joitain vuosia sitten pikamuodin ylikulutus oli jyräävä bisnesmalli tekstiilialalla. Nyt on kuitenkin herännyt toivo muutoksesta:

”En tiedä, johtuuko siitä, että olemme päässeet kestävyyskuplaan sisälle, mutta vaikuttaa siltä, että tietoisuus kiertotaloudesta kasvaa. Yritykset haluavat toimia vastuullisemmin. Näkyy valonpilkahduksia.”

Ympäristöjalanjälki selville

Texmari saa tulonsa provisioista, joita syntyy, kun materiaalia saadaan myytyä verkkokaupan kautta.

Asiakas toimittaa tiedot materiaaleista sekä kuvat tuotteista. Joskus Texmari on auttanut myyjiä hinnoittelussa tai käynyt jopa kuvaamassa tuotteet verkkokauppaan myyjän tiloissa, mutta asiakasmäärien kasvaessa siihen eivät rahkeet välttämättä jatkossa enää riitä.

Yritys kaupallistaa myös ympäristövaikutusten laskentapalveluaan. Koskinen laskee jokaisesta myydystä materiaalierästä vesi- ja hiilijalanjäljen.

Esimerkiksi alussa mainittujen, Texmarissa myynnissä olleiden leikkaussalikaapujen valmistaminen alusta asti tuottaisi 19 kiloa hiilidioksidipäästöjä ja veisi sata litraa vettä. Jos kaavut poltettaisiin jätteenä, poltosta aiheutuisi 0,4 kiloa hiilidioksidipäästöjä. Kaiken lisäksi menetettäisiin kaavun ominaisuudet. Mikrokuituisessa tekstiilissä on repeytymistä estävä rakenne.

Ympäristöanalyysi perustuu elinkaari- eli LCA-menetelmiin ja keskiarvoisiin pohjatietoihin siitä, miten paljon päästöjä aiheutuisi ja vettä kuluisi, jos vastaava määrä kyseistä materiaalia täytyisi tuottaa uutena. Lisäksi Koskinen laskee kuljetuslogistiikasta aiheutuvat päästöt.

Sekä ostaja että myyjä saavat tiedot käyttöönsä raportointiaan ja viestintäänsä varten.

”PK-yrityksillä ei välttämättä ole resursseja laskea tällaisia tietoja itse”, Koskinen näkee.

Texmari ei itse kerää tai ylläpidä materiaalivarastoja, vaan myyjä toimittaa materiaalierät suoraan ostajalle.

”Haluamme välttää materiaalin ylimääräistä kuljettamista paikasta toiseen, koska se vain lisäisi päästöjä.”

Osa asiakkaista arvostaa ja tarvitsee tietoa ympäristövaikutuksistaan, toisia taas kiinnostavat enemmän eurot eli ylijäämästä saatavat kustannussäästöt.

Koskinen ja Nissinen näkevät, että digitalisaatio auttaa kiertotalousmurroksessa. Siihen liittyvät palvelut alkavat yleistyä. He pitävät hyvänä esimerkiksi Motivan ylläpitämää Materiaalitori.fi-palvelua, joka on niin ikään tarkoitettu jätteiden ja sivuvirtojen ammattimaiseen vaihdantaan.

”On positiivista, että sivuvirtaa ja ylijäämämateriaaleja hyödynnetään laajasti eri teollisuuden aloilla. Se kääntää ihmisten asenteita kiertotalouteen ja toimii hyvänä asenteiden muokkaajana”, Koskinen ja Nissinen sanovat.

Muuttaako digipassi muotibisneksen?

Moni kuluttaja tahtoisi ostaa vastuullisesti tuotetun vaatteen, jos siihen olisi paremmat mahdollisuudet.

Nyt kauppaan mennessä voi vain arvailla, missä ja millaisissa olosuhteissa mikäkin vaate on valmistettu. Hintalaput lupaavat usein ekologisuutta ja vastuullisuutta, mutta kuluttajalla ei juuri ole keinoja tarkistaa väitteiden todenpitävyyttä. Tuotantoketjut ovat pitkiä, eikä niiden eri vaiheista ole tietoa tarjolla.

Dataloikka ja kiertotalouden digitalisaatio saattavat tulevaisuudessa auttaa kuluttajaa tunnistamaan viherpesua ja valitsemaan entistä vastuullisempia tuotteita.

Lohkoketjuun perustuva tuotteen digitaalinen tuotepassi kertoisi läpinäkyvästi ja luotettavasti tärkeitä tietoja tuotteen ja materiaalin alkuperästä, valmistuspaikasta ja koko tuotantoketjun vaiheista.

EU on esittänyt digitaalisia tuotepasseja esimerkiksi akuille. Myös tekstiilit ja vaatteet olisivat oiva sovelluskohde.

Kestävää tekstiiliekosysteemiä tavoitteleva, monitieteellinen FINIX-hanke linjaa, että EU-tasoinen digitaalinen tuotepassi ja sähköiset seurantajärjestelmät avittaisivat sitä, että tekstiilituotteista olisi saatavilla yhtenäistä tietoa.

Texmari on mukana hankkeessa, jossa kehitetään digitaalista tuotepassia tekstiilituotteille.

”Kun vaikkapa kangaspakka liikkuu yrityksestä toiselle, selvitämme, minkälaista dataa pitää saada liikkumaan sen mukana”, Texmarin yrittäjä Marita Koskinen kertoo.

EU-tasolla ei vielä ole päätetty, minkälainen tuotepassin tulisi olla.

”Data ja digitalisaatio tekevät kiertotaloudesta helpompaa. Ne antavat loppukäyttäjällekin mahdollisuuden arvioida, kuinka vastuullinen mikäkin tekstiilituote on.”

Teksti: Elina Saarinen/ Uusiouutiset-lehti

Kuva: Texmari. Texmarin yrittäjät Jarmo Nissinen ja Marita Koskinen.