Väheneekö vai lisääntyykö hallinnollinen taakka?

Jätelakiehdotus saapui lausunnoille huhtikuun lopussa ja lausuntoaikaa annettiin noin kuukausi. Aikataulu oli tiukka, kun otetaan huomioon muutosten laajuus ja todennäköinen vaikuttavuus.

Aikataulu oli ollut tiukka myös pykälien kirjoittajilla – lakiehdotuksessa oli epämääräisiä ja vaikeasti tulkittavia kohtia. Toisaalta on hieno asia, että lausunnonantajille annettiin mahdollisuus olla mukana pykälien lopullisessa muotoilussa. Jos tavoittelee täydellistä, ei saa koskaan valmista!

Tässä muutama huomioni jätelakiehdotuksesta. Ne koskevat erityisesti tuottajavastuun säätelyä:

Seka- ja biojätteelle oma kierrätystavoite

Yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteen täyttyminen sälytetään pitkälti pakkaustuottajien harteille, vaikka yhdyskuntajätteestä oli vuonna 2018 noin puolet sekajätettä ja puolet erilliskerättyjä ja materiaalina kierrätettyjä jätteitä.

Lajittelututkimusten mukaan sekajätteestä yli 50% on biojätettä ja muita sekalaisia jätteitä. Näille pitäisi asettaa pikaisesti erilliset kierrätystavoitteet yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteen saavuttamiseksi. Vai onko sekajäte pyhä asia, polttolaitosten välttämättömyyshyödyke, josta ei halutakaan päästä eroon jätehierarkian mukaisesti kierrättämällä?

2. Pakkauksen rooli ja arvo

Jätelakiehdotuksessa pakkaukset nähdään jätteenä, ja siksi niitä markkinoille saattavia rangaistaan kohtuuttomalla sääntelyllä ja kustannustaakalla. Pakkausten arvoa resurssien suojaajana, logistiikan mahdollistajana, tuoteturvallisuuden takaajana ja ympäristön suojelijana ei huomioida.

Yksikään pakkausten valmistaja ei kuitenkaan ole valjastanut tuotantokoneistoaan ja -henkilöstöään tuottamaan jätettä, vaan suojaamaan pakattavia tuotteita ja niiden valmistukseen käytettyjä resursseja.

Käytön jälkeen pakkaus on vielä raaka-ainetta uusille tuotteille ja pakkauksille sekä hieno esimerkki kiertotaloudesta käytännössä.

3. Tiedon laatu

Omavalvonta, laadunhallinta, toiminnanohjausjärjestelmä tai millä nimellä sitä mikäkin organisaatio kutsuu, on luonnollinen osa hyvin organisoitua toimintaa. Näin on myös virallisesti hyväksytyissä tuottajayhteisöissä, jotka varmistavat keräämiensä tietojen oikeellisuuden ilman lainsäädännön velvoitettakin.

Erillisen omavalvonnan ja siihen liittyvän auditointijärjestelmän rakentaminen lisää hallinnollista taakkaa, mutta ei tuo mitään uutta lopputuloksiin. Tilastot ovat yhtä luotettavia kuin ennen omavalvontaakin.

4. Yhden luukun periaate

Tuottajavastuun yhden luukun periaatteen tarkoitus on vähentää hallinnollista taakkaa. Jätelakiehdotuksen perusteella on kuitenkin hieman hankalaa päätellä, kenen hallinnollista taakkaa ollaan vähentämässä.

Tuottajan on edelleen rekisteröidyttävä, hoidettava raportointinsa ja maksettava. Digitalisaation aikakaudella hänellä pitäisi jo nyt olla siihen mahdollisuus yhden palvelun kautta.

Viranomaisen on jatkossakin ylläpidettävä tietoverkossa listaa tuottajarekisteriin hyväksytyistä yrityksistä ja tuottajayhteisöistä. Tuottajayhteisöt ovat jo vuosia toivoneet, että rekisteriä kehitetään sisältämään ajantasaiset tiedot tuottajarekisteriin hyväksytyistä tuottajista, tuottajayhteisöistä ja tuottajayhteisöjen jäsenistä.

Mukaan tulisi saada myös hakutoiminto, jolloin olisi mahdollista nähdä kaikki yritysten hoitamat tuottajavastuualat. Tämä olisi hyvä apu myös vapaamatkustajavalvonnassa.

Lisäksi rekisterin jatkokehittäminen kohti sähköistä rekisteröinti- ja tietopalvelua toisi aidosti kaivattua helppoutta tuottajalle.

5. Tasapuolisuus

Tuottajavastuun tulee koskea tasapuolisesti kaikkia tuottajavastuunalaisia tuotteita ja toimijoita, jotka saattavat pakkauksia markkinoille.

Pakkaustuottajille asetettua miljoonan euron liikevaihtorajaa ei kuitenkaan ole toistaiseksi poistettu, koska sen pelätään lisäävän hallinnollista taakkaa. Tämä on huono peruste digitalisaation aikana.

Tärkeämpää tulisi olla toimijoiden tasapuolinen kohtelu, jota on myös jätelaissa korostettu. Tämä lisäisi myös tilastojen kattavuutta ja luotettavuutta entisestään.

Ohjaako jätelaki kierrättämään?

Jätelain tarkoituksena on edistää kiertotaloutta ja luonnonvarojen kestävää käyttöä, vähentää jätteen määrää ja haitallisuutta, ehkäistä jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle, varmistaa toimiva jätehuolto sekä ehkäistä roskaantumista.

Lain tarkoitus on hieno ja ylevä, mutta miten se avautuu tavalliselle kuluttajalle, joka kotitaloudessaan tuottaa jätettä? Esimerkiksi omakotiasuja maksaa aina sen saman muutaman euron kuukaudessa kotiportilta haetusta jätteestä. Summaan ei vaikuta, sisältääkö astia kierrätyskelpoista vai -kelvotonta jätettä tai onko astia puolillaan tai täysi.

Entäpä sitten yritysten jätehuolto?

Yritysten jätemäärissä on jo potentiaalia täydentää kierrätystilastoja. Jätehuollon valinnanvapaus voi kuitenkin herkästi ohjata kaiken jätteen yhdellä lavalla ”vaivattomasti ja edullisesti” polttoon. Missä on määräävä velvoite lajitella kierrätyskelpoinen jäte asianmukaiseen käsittelyyn?

Miten uudistettavalla jätelailla kannustetaan vähentämään jätettä ja kierrättämään, kun kierrättämättä jättäminen on paljon helpompaa ja edullisempaa eikä Suomessa korkealla tasolla olevaa uudelleenkäyttöä pidetä EU:ssa oikein minään?

Nähtäväksi jää, millainen jätelaki lähtee eduskunnan käsittelyyn ja millainen astuu voimaan aikanaan.

Sitä odotellessa teemme parhaamme asiallisen jätehuollon ja tuottajavastuun toteutumisen eteen. Jätelain uudistusta käsitellään myös 6.10. Jätehuoltopäivillä. Tervetuloa myös sinne keskustelemaan aiheesta!

Eija Jokela
Insinööri (AMK)

Kirjoittaja on yhteistyöhön ja ongelmanratkaisuun uskova Suomen Kuitukierrätys Oy:n kehityspäällikkö, Suomen Aaltopahviyhdistys ry:n toiminnanjohtaja ja Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan (TYNK) pääsihteeri. Hän on myös Jätehuoltoyhdistyksen hallituksen jäsen.

*****************

Jätehuoltopäivät 2020 järjestetään 6.10 verkkotapahtumana. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan! www.jatehuoltopaivat.fi

UUSIOBLOGI: KAUPALLINEN YHTEISTYÖ