21.6.2016 Tekstiilijäte on Suomessa vielä hyödyntämätön raaka-aine. Tällä hetkellä suurin osa syntyvästä tekstiilijätteestä päätyy polttoon, vaikka tekstiilillä olisi potentiaali myös…
Vastuullinen vaate kiertää
Kierrätyskeskusten varastoon päätynyt pikamuoti ja käytöstä poistetut hotellipyyhkeet saavat uuden elämän osaavissa suomalaiskäsissä. Finix-tutkimushanke on laatinut vastuullisista vaateyrityksistä erityisen listan.
Ompelijamestari ja vaatesuunnittelija Paula Malleus oli tavalliseen tapaansa nukuttamassa lapsiaan iltaunille, kun hänen päässään äkkiä syttyi ”vahva impulssi”.
Piti kaivaa komerosta esiin mallinukke ja ryhtyä työstämään sille päälle pantavaa äidin vanhasta kaulahuivista.
”Tunne oli ihan pakottava”, Malleus naurahtaa.
Samaan aikaan myös ärsytti. Kolmen kotiäitivuoden jälkeen hän oli juuri ehtinyt päättää ammatinvaihdosta kokonaan toiselle alalle.
Ei auttanut. Muutamassa kymmenessä minuutissa huivista oli kuoriutunut jakkuliivi.
“Vanha tuote sai uuden elämän ja tyylin. Siitä seurasi oivallus, että tätä pitää ruveta tekemään enemmän.”
Malleus lähti saman tien tapaamaan ystäväänsä Pia Leikasta, ja kohta kaksikko oli perustanut uuden yrityksen, eko-ompelimo Remake EkoDesignin.
Vanhojen vaatteiden hyödyntäminen uusiomateriaalina tuntui molemmista lähinnä hauskalta idealta.
Paljon pysäyttävämpi hetki oli tajuta tekstiilijätteen valtava volyymi: liikeidea ei ollutkaan ainoastaan hauska. Silmät avautuivat ensimmäisellä materiaalinhakureissulla hyväntekeväisyyskirpputorin varastoon.
“Heti kun astuin lajittelukeskukseen, tuli selväksi, mitä vaatteiden nopea kulutussykli todella tarkoittaa”, Malleus muistaa.
“Takahuoneesta paljastui katastrofaalinen määrä painepuristettuja tekstiilijätenippuja. Silloin ymmärsin, kuinka iso ongelma vaateteollisuuden kulisseissa muhi, vaikka siitä ei vielä vuonna 2007 puhuttu lainkaan.”
Remake otti tehtäväkseen lisätä tietoisuutta nykyisen vaatekulutuksen ongelmallisuudesta ja tavoitteekseen vähentää tekstiilijätettä.
“Vuotta, paria myöhemmin asiasta alettiin sitten kirjoittaa myös mediassa.”
Hyväntekeväisyysketjuilta
Ennen muuta Remakesta tuli kuitenkin Suomen ensimmäinen yritys, joka on virallisesti erikoistunut vaatteiden uusiotuottamiseen. Remaken alaisuudessa on kehitetty jo syntyneen tekstiilijätteen uusiokäyttöön erilaisia käsityötaitoon pohjaavia tekniikoita.
Nyt eko-ompelimo on käyttänyt vanhoja tekstiilejä uusien aineksina jo 13 vuotta. Materiaalitoimittajana ovat toimineet useat suuret kirpputorit. Alkuun tavaraa tuli etenkin Fidalta, viisi viime vuotta lähinnä SPR:n Kontilta.
Remaken alaisuudessa on toteutettu myös Paulan oma sivuprojekti, upcycle-brändi MEM. Sen design-vaatteet valmistetaan kokonaan myyntiinkelpaamattomista vaatteista.
Kierrättäminen yrityksen kulmakivenä juontuu arvoista, jotka Paula Malleus omaksui jo lapsena. Ne ovat peräisin hänen isoäidiltään.
”Hän on syntynyt 1925 ja elänyt läpi sota- ja pula-ajat. Mummin perintönä minuunkin iskostui ajattelu, että on tärkeää käyttää materiaalit loppuun asti.”
Malleus itse on syntynyt 1980-luvun alussa.
”Se oli vuosikymmen, jolloin elettiin suurta kulutushurmaa. Vaatteisiinkaan ei suhtauduttu huolella ja kunnioituksella, mutta meillä mummi näytti esimerkkiä tavaroiden pitkäjänteisestä käytöstä.”
Teollisuuden muututtava
Kuluttajien suhtautuminen vaatteiden uusiokäyttöön on muuttunut vuosien varrella. Aluksi Remaken liikeideaa pidettiin kauniisti sanottuna ”epätavallisena”. Vuosien vieriessä yritystä on alettu arvostaa.
“Arvonantoa tulee nykyään sekä yksittäisiltä ihmisiltä että yhteiskunnan tasolta.”
Aina silloin tällöin uusiomateriaalia pidetään tosin yhä ”villityksenä, joka vaipuu pian unholaan”.
”Tällaisiin kommentteihin olen vastannut, että hupenevat luonnonvarat eivät ole mikään trendiasia.”
Se on huomattu laajemminkin, ja kierrätysmateriaalit yleistyvät muuallakin vaatebisneksessä. Kestävän vaateteollisuuden tiellä on Malleuksen mukaan silti haasteita. Alalle tarvitaan perustavanlaatuisia muutoksia.
“Ei riitä, että kehitetään parempi jälkihuolintavaihe. Tarvitaan koko tuotantoketjun uudistus tulon ja vastuun uudelleenjakamismalleineen.”
Tulevaisuudessa tuotannon pitäisi vastata vaatteiden todelliseen kysyntään sen sijaan, että tuotannolla pyrittäisiin synnyttämään kysyntää.
Tuotanto- ja kulutusinfrastruktuuriin tarvitaan siis mullistus, jota nykyjärjestelmästä hyötyvien on vaikea niellä, Malleus ennustaa.
“Nyt on totuttu puskemaan isoja tuotantomääriä ja suuria katteita minimoiduilla kuluilla, eikä tästä ajattelumallista luopuminen tule olemaan helppoa.”
Malleus kaipaa maailmanlaajuisia säädöksiä, joilla voitot jaettaisiin uudelleen vaatteiden alkuperäisten tuottajien ja myöhempien hyödyntäjien kesken.
“Näin uusiokäytöstä ja jälkihuolinnasta saataisiin taloudellisesti kannattavaa.”
Materiaaleja hotelleista
Vastuullisiin suomalaisiin vaatefirmoihin kuuluu myös vuonna 2016 perustettu Jouten. Jouten valmistaa vaatteita kierrätetyistä hotellitekstiileistä.
“Jouten kasvoi omasta projektistani yritykseksi”, kertoo Emmi Lonka, Joutenin perustaja ja toinen suunnittelijakaksikon jäsenistä.
Tekstiilien uusiokäyttö muodostaa hänen mukaansa Joutenin toiminnan perustan.
“Kaikki lähti liikkeelle kasasta vanhoja kotitalouspyyhkeitä.”
Jouten valmistaa vaatteita, joiden materiaalina hyödynnetään erityisesti käytöstä poistettuja hotellitekstiilejä, kuten pyyhkeitä ja lakanakangasta.
“Käytöstä poistetut hotellipyyhkeet ovat käyttökelpoista materiaalia, jota on tasaisesti tarjolla, mutta jota on hyödynnetty vähän vaatetustarkoitukseen”, Lonka sanoo.
Nuoren yrityksen yhteistyökumppanina toimii tekstiilipalveluyritys Comforta Oy, joka vastaa muun muassa pyyhkeiden ja lakanoiden toimituksista isolle osalle Suomen hotelleja.
“Hotelleista kertyy jatkuvasti laadukkaita uusiokäyttöön soveltuvia materiaaleja”, kertoo Eljas Pajamies, toinen puoli Joutenin suunnittelijakaksikosta.
“Iso osa hotellikokemusta on, että tekstiilit tuntuvat uudelta ja puhtaalta. Esimerkiksi pyyhkeet menevät usein vaihtoon siksi, että reunassa on repeämä. Rikkinäiset pyyhkeet eivät sovi asiakaskokemukseen.”
Vieraat tuotantoketjut
Pyyhkeiden uusiokäyttö on suunnittelijakaksikon mukaan inspiroiva tapa tehdä vanhasta uutta. Tärkeintä heistä on kuitenkin kehittää vaatetuotantoon entistä kestävämpiä toimintamalleja.
“Meille kiertotalous on eräänlainen filosofia. Arvoa löytyy paikoista, joista sitä ei tavallisesti välttämättä etsitä”, Lonka kiteyttää.
“Löytyy paljon materiaaleja, joita nimitetään hukkamateriaaleiksi tai jätteeksi, mutta jotka osoittautuvat hyödyntämiskelpoiseksi materiaaliksi toisaalla.”
Joutenin asiakkaat ovat olleet kiinnostuneita materiaalivalinnasta. Monelle tekstiilien uusiokäyttö vaatteissa tuntuu olevan uusi asia.
“Vaikka uusiokäytetyt vaatetusmateriaalit eivät vielä ole saavuttaneet massoja, kiinnostus vastuullisesti tuotettuja vaatteita kohtaan tuntuu kasvavan koko ajan, mikä enteilee hyvää alalla toimiville yrityksille”, Pajamies sanoo.
Hänen mukaansa on vielä matkaa siihen, että jokainen vaatealan yritys viestisi läpinäkyvästi tuotantoketjustaan.
“Vaatteiden takana olevat tuotantoketjut ovat vielä monelta osin piilossa. On kuitenkin hienoa nähdä, miten monet yritykset ovat luoneet läpinäkyvyydestä itselleen kilpailuedun, jonka uskon kantavan vielä pitkälle tulevaisuuteen.”
Vastuulliset yritykset listalle
Sekä Remake, MEM että Jouten ovat mukana listalla, jolle on nostettu vastuulliseen vaatetuotantoon sitoutuneita pieniä suomalaisyrityksiä.
Listan on laatinut Finix-tutkimushanke, jonka mukaan lista voi vielä täydentyäkin.
Aalto-yliopiston johtama Finix-konsortio yhdistää kaikkiaan kymmenen tutkimusorganisaatiota. Hanke pyrkii uudistamaan Suomen koko tekstiilituotannon ja -kulutuksen järjestelmän.
Lista vastuullisista yrityksistä auttaa vaatehankintoja harkitsevaa kuluttajaa tekemään hyviä valintoja.
“Ihmiset kokevat vaikeaksi miettiä ja vertailla, mistä voi ostaa vastuullisia vaatteita”, sanoo Finixin vuorovaikutusvastaava Sini Suomalainen.
”Jos vaateyritys on mukana listalla, se kertoo jo paljon.”
Listan kokoamisessa on painotettu kiertotaloutta ja tuotteiden pitkäikäisyyttä.
“Toki listan ulkopuolellekin jäi vielä monia hyviä suomalaisia yrityksiä. On vaatefirmoja, jotka toimivat vastuullisesti mutta eivät erityisesti korosta kiertotaloutta tai uusiomateriaaleja tuotteidensa osana”, Suomalainen sanoo.
Hän pitää suomalaisia vaatteita aina turvallisena valintana.
”Jos ostaa kotimaista, voi kyllä luottaa siihen, että vaate on tuotettu niin yhteiskunnan kuin ympäristön kannalta vastuullisesti.”
Elinkaari uusiksi
Yksi Finix-hankkeen tutkimusalueista ovat vaatteiden materiaalit. Tutkijoiden syynissä ovat muun muassa erilaiset kuidut.
Lisäksi selvitetään sitä, kuinka eri materiaalit voitaisiin helpommin tunnistaa ja lajitella osana kierrätysprosessia.
“Esimerkiksi VTT ja Lahden LAB-ammattikorkeakoulu kehittävät tapoja, joilla kierrätettäväksi tuodut vaatemateriaalit voidaan tunnistaa optisesti”, Suomalainen kertoo.
Erityisen tärkeitä kehityskohteita ovat alan uudet liiketoimintamallit.
“Pohdimme muun muassa sitä, millaisia voisivat olla kokonaan uudet toimintamallit, joita emme ole yhteiskuntana vielä edes tajunneet.”
Toimintamallin muutokset on ulotettava koko ketjuun. Petrattavaa on niin kuitujen tuottamisessa, vaatteiden suunnittelussa ja valmistuksessa kuin ostajien käyttäytymisessä.
“Olennaista on, että vaatteet suunnitellaan alun perinkin kestämään ja että heti aluksi päätetään, mitä vaatteelle tapahtuu sen elinkaaren lopussa”, Suomalainen sanoo.
“Näitä kysymyksiä on tähän mennessä parhaissakin tapauksissa usein mietitty vain kauppaan asti, ei sen pidemmälle.”
Suomalainen muistuttaa myös, että yhteiskunnallista vaikuttavuutta ei saavuteta pelkästään tutkimuspapereilla.
“Teemme tätä yhteistyössä yritysten, kuluttajien ja päättäjien kanssa. Systeeminen muutos tapahtuu vain monen tekijän muuttuessa yhtä aikaa.”
Teksti: Emma Kaustara
Kuvat: Jouten ja MEM.