Kaksi vuotta sitten Palvelukeskus Helsingissä käärittiin hihat. Koska kaupunki tähtää hiilineutraaliuteen, resurssiviisauteen ja vastuullisuuteen, haluttiin nämä tavoitteet ottaa mukaan vaatimuksiin, kun työntekijöille kilpailutettiin yli 600 000 euron arvosta työvaatteita.

”Halusimme ennen kaikkea vertailla, onko työvaatteet ekologisempaa ostaa vai vuokrata, ja saada lisäksi tietoa vaatteiden elinkaarivaikutuksista”, kertoo kehityspäällikkö Elina Tarkkonen Palvelukeskus Helsingistä. Palvelukeskus Helsinki on kaupungin liikelaitos, ja se hankki työvaatteita samanaikaisesti esimerkiksi keittiö- ja hoiva-alan henkilöstölleen. Osa haluttiin hankkia omistukseen, osa vuokrata palveluna, johon kuuluu myös vaatteiden huolto.

Valintojen tueksi laadittiin työkalu vaatteiden käyttövaiheen hiilijalanjälkilaskentaa varten ja keskus osallistui Canemure-ilmastohankkeessa tehtävän työvaatteiden elinkaariselvityksen ohjaukseen.

”Isoin yllätys meille oli, että käyttövaiheessa merkittävin hiilijalanjälki syntyy vaatteiden kuivatuksesta eikä logistiikasta. Koska pesuloissa vaatteet kuivataan pääosin kaasulla, seuraavassa työvaatehankinnassa varmasti selvitetään, mikä on sopimustoimittajien mahdollisuus käyttää biokaasua”, Tarkkonen kertoo.

Selvityksen mukaan vuokrauspalvelun hiilijalanjälki on omaksi ostamista suurempi. ”Jos ympäristönäkökulmana käytetään ilmastopäästöjä, tuotehankinta on ympäristöystävällisempi kuin palveluhankinta”, Tarkkonen kuvaa. Ero johtuu sopimukseen kuuluvasta pesulapalvelusta ja sen energiankäytöstä, jonka jalanjälkeen tosin voidaan vaikuttaa energialähteen valinnalla. Vettä pesulapalvelu taas säästää, samoin pesuun kuluvaa työaikaa. Koti- ja toimipistepesuissa kuivauskaappi tuottaa suuremman hiilijalanjäljen kuin kuivausrumpu.

Tarkka kriteerilista ja pitkäjänteistä työtä

Kriteereissä päädyttiin vaatimaan esimerkiksi uusiutuvan energian käyttöä ja energiatehokkuutta, vaihtoehtoisten kuitujen eli esimerkiksi kierrätettyjen kuitujen hyödyntämistä sekä haitallisten kemikaalien vähentämistä. Kankaiden tuli olla vastuullisia ja tuotantoketjujen läpinäkyviä, puuvillan viljelijöille maksaa reilua palkkaa ja vaatteiden valmistuksessa noudattaa työolosuhteita koskevia sopimuksia ja lakeja. Pesuloilta edellytettiin esimerkiksi pesutiheyden, energian ja vedenkulutuksen seurantaa ja mikromuovisuodattimia.

Vaatteiden korjauspalvelun palvelukeskus suunnittelee ostavansa sopimustoimittajilta. Tekstiilien kierrätykselle on jätelaki vasta tuomassa vaatimuksia, eikä kierrätysinfraa ihan vielä ole kaikkien saatavilla. ”Siksi muotoilimme vaatimuksiin nyt niin, että kaupunki voi ostaa kierrätyspalvelun ja pyysimme kuvaamaan, miten yritys sen toteuttaisi.”

Tarkat kriteerit löytyvät täältä. Toimittajat on jo valittu, ja uusilla kriteereillä oli vaikutusta valintaan. Samalla saatiin hyödyllistä tietoa ja hyviä aihioita vastuullisuuden jatkokehittämistä varten.

Osa vaatimuksista osoittautui vielä hankaliksi. Esimerkiksi uusiokuitujen saatavuus on heikkoa ja hinta korkea, mutta tilanne voi muuttua käynnissä olevan kuitukehityksen ja poistotekstiilien kierrätysinfran myötä.

Tarkkonen kertoo, että alan toimijoiden ympäristö- ja vastuullisuusosaaminen vaihtelee. Osa osaa kuvata vastuullisuuttaan hyvinkin tarkasti, mutta skaala on vielä laaja.

Yksi keino päästä eteenpäin on dialogi. Tarkkonen pitää yhtenä isoista onnistumisista prosessin aikana toteutettua markkinavuoropuhelua. ”Hankinnat saadaan onnistumaan, kun kilpailuttajalla ja alan toimijoilla on sama ymmärrys siitä, mitä toivotaan ja mitä on mahdollista toteuttaa. Keskustelua on tärkeä ylläpitää myös sopimuskauden aikana. Vastuullisuus on meillä nyt yksi teemoista, joista käydään säännöllistä keskustelua toimittajien kanssa. Haluamme, että he saavat tietoa tahtotilastamme jo matkan varrella eikä vasta, kun kilpailutetaan.”

Asiantuntijat avuksi – ja yritysvastuulaki?

Vain osaa ympäristövaikutuksista pystytään helposti mittaamaan. Voiko jokin osa-alue painottua muiden kustannuksella tai esimerkiksi vaikeimmin hahmotettavat asiat kuten luontovaikutukset jäädä ilmastolaskennan jalkoihin?

Hankintayksiköiden resurssit ovat tietenkin rajalliset. ”Tässä tarvitsemme asiantuntijanäkemyksiä talon ulkopuolelta. Tutkittu tieto ja yhteistyö ovat äärettömän tärkeitä, jotta emme näin monimutkaisissa kysymyksissä jää oman päättelyn varaan”, Tarkkonen sanoo.

Hän uskoo, että yritysvastuulailla voisi olla iso ohjaava voima alihankintaketjujen läpinäkyvyyteen. Työn alla oleva laki edellyttäisi yrityksiltä tarkempaa ympäristövaikutusten ja ihmisoikeuksien huomiointia ja raportointia. Tässäkin hankinnassa vastuullisuuteen ja ilmastovaikutuksiin pureutuminen oli hankalaa tekstiilialan toimitus- ja arvoketjujen monimutkaisuuden takia. Tämä uhkaa hankintojen vaikuttavuutta.

”Toivon, että lainsäädännön ja muiden työkalujen kehittymisen kautta läpinäkyvyys alkaa korostua ja valvonta ja seuranta helpottuvat, se auttaisi meitä loppupään toimijoita, joilla ei ole mahdollisuuksia laajoihin auditointeihin etenkään ulkomailla. Ylipäänsä tarvitaan yhteistyötä ja valvonnan hyvien käytäntöjen avausta, kaikki painivat tämän kanssa”, kehityspäällikkö sanoo.

Palvelukeskuksessa hyödynnetään paljon esimerkiksi Motivan ja Joutsenmerkin materiaaleja. Tässä hankinnassa keskuksen apuna olivat kaupungin ympäristöpalvelut ja Canemure-hanke, UseLess Company, Eetti ry ja Suomen tekstiili- ja muotiteollisuus ry.

”Oma tehtävämme hankintayksikkönä on laittaa painetta ja uskaltaa olla rohkea edelläkävijä siinä, että yritetään tiukentaa niitä kriteerejä, joilla nähdään olevan kaikkein suurin vaikutus jonkin asian korjaamisessa tai muuttamisessa paremmaksi.”

Toimittajalta: Kaikki alkaa hyvin tehdystä tuotteesta

Voiko vastuullisen vaatteen kilpailutuksessa pärjätä heikolla laadulla?

Kun hain tietoa tätä juttua varten, luin vaatehankinnan kilpailutuksesta useita artikkeleja ja esityksiä esimerkiksi Keino-ohjelman, Helsingin kaupungin ja hiilineutraalisuomi-sivuilta. Missään silmiini ei osunut kriteerejä kankaan kulutuksenkestävyydelle ja sille, että suunnittelu ja ompelu olisi toteutettu laadukkaasti, vaikka muuten vastuullisuutta ja ympäristöasioita kuvattiin varsin monipuolisesti.

Kerrottiin kyllä, että työvaatteiden käyttöiän pidentäminen on keskeinen tapa vaikuttaa hankinnan päästöihin, minkä vuoksi vaatteita korjataan, kierrätetään ja viestitään työntekijöille niiden asianmukaisesta huollosta.

Ihmettelin, voikohan vastuullisen ja ympäristöystävällisen työvaatteen kilpailutuksessa pärjätä tekemällä työvaatteen heikkolaatuisesta kankaasta ja hutiloiden ommellen.

Onneksi ei. Elina Tarkkonen valaisi minua, että vaatteen kestävyydestä oli keskusteltu paljonkin alan yritysten kanssa ja mietitty esimerkiksi pilling-arvoa, joka kertoo, kuinka hyvin kangas kestää hankausta nyppyyntymättä. Vielä tähän hankintaan tälle arvolle ei löytynyt sopivia, tilaajan resurssien näkökulmasta helposti todennettavia sertifikaatteja, mutta sen sijaan kilpailutukseen sisällytettiin kymmenen laatukriteeriä. Niissä edellytetään muun muassa hyvin ommeltuja saumoja ja vetoketjuja, kestäviä nyörikujia ja sitä, että vaate on nukkaantumaton, rispaantumaton, säilyttää muotonsa ja kestää korkeita pesulämpötiloja.

Mietin, miksi laatu ei näy automaattisesti ja aivan ensimmäisenä ympäristökriteereissä. Olisiko hyvä integroida se jo lähtökohtaisesti vastuullisuudesta viestimiseen, ettei se vain pääse ikinä unohtumaan? Pahimmassa tapauksessa kuljetamme kierrätykseen vastuullisia, hiilineutraaleja ja uusiokuiduista tehtyjä, mutta parin käyttökerran jälkeen nuhruisia ja saumoistaan ratkeilleita vaateriekaleita. Silloin kaikki muu menettää merkityksensä.

Lisätietoa ja linkit selvityksiin ja työkaluihin täällä.
Teksti:Katja Pulkkinen. Kuvat: Scanstockphoto.

Tilaa Uusiouutiset-lehti painettuna itsellesi kesäkampanjahintaan 39 euroa/ puoli vuotta (neljä numeroa) täältä.