Vatsat täynnä

Valkoinen pitkäjalkainen vesilintu kahlaa rantamatalikossa Hongkongissa, Lamman saarella Sok Kwu Wanissa. Vähän väliä se upottaa nokkansa veteen yrittäen napata saaliin pikkukalaparvesta. Vedessä kelluu muoviroskaa. Kannustan lintua mielessäni: Älä erehdy luulemaan vedessä kimmeltävää muovinpalaa ruoaksi! Nielaise vain ehtaa kalaa!

Sitten ajattelen pidemmälle: Vaikka lintu nappaisi pelkkiä fisuja, mistä sen tietää, vaikka sen aterioimat kalat olisivat jo ehtineet erehtyä luulemaan muoviroskaa ja -granulaatteja herkkupaloiksi. Kala siirtää hajoamattomat eineksensä ravintoketjussa seuraavalle.

Vapaaehtoiset hongkongilaiset putsaavat nykyisin rantojaan toistuvissa siivoustalkoissa, mutta tehtävä on vaikea. Isoissa roskaröykkiöissä näkyy nytkin sandaaleja, pillejä, muovikääreitä, pusseja, jopa hajonnut muovinen bajamaja. Kun seuraava myrsky tulee, suurin osa tästä roskasta huuhtoutuu mereen.

Katson linnun verkkaista askellusta vedessä ja muistan edellisyönä lentokoneessa näkemäni, Graig Leesonin tekemän dokumenttielokuvan Plastic Ocean. Siinä biologi Jennifer Lavers avasi rannalta kuolleena löytämänsä merilinnun vatsan. Hän laski sieltä 234 muovinpalaa. Lintu oli kuollut tuskallisesti sulamattoman ja teräväreunaisen roskan täytettyä sen kuvun ääriään myöten niin, että lopulta murustakaan oikeaa ruokaa ei enää mahtunut. Lavers vertasi tilannetta siihen, että ihmisen mahaan olisi ahdettu 6-7 kiloa muovista ”ruokaa”. 12 pitsan verran.

Elokuva vyörytti lohdutonta tietoa: 90 prosenttia merilinnuista on syönyt muovia. Muovia syövät myös muut merieliöt läpi ruokaketjun aina valaisiin asti. Planktonia on merissä enää kaksi kertaa enemmän kuin muovia. Dokumentti näytti sukelluskameran kuvaa muovijätehaudasta 1600 metrin syvyydestä.

Muoviroskaa ajautuu meriin arviolta kahdeksan miljoonaa tonnia vuodessa. Vuonna 2050 uskotaan määrän olevan jo kymmenkertainen.

Käytämme yhä enemmän muovia. Dokumentin mukaan jokainen maapallon asukas kuluttaa keskimäärin 136 kiloa kertakäyttömuoveja vuodessa. Käytämme yhteensä kaksi miljoonaa muovipussia minuutissa. Kertakäyttömuovi käy käsissämme keskimäärin 12 minuutin ajan, ennen kuin se heitetään pois. Tienvarsille, dumppausalueelle, lopulta meriin. Suurin osa merten muovijätteestä tulee kuudesta maasta: Kiinasta, Sri Lankasta, Indonesiasta, Filippiineiltä, Vietnamista ja Thaimaasta.

Kun seuraavalla viikolla juoksen aamulenkkiä Mae Phimin rantahiekassa Thaimaassa, pysähdyn äkkiä. Jalkojeni alla on vain hiekkaa ja simpukoita. Ei muovia, ei roskaa. Edellisvuonna tämä sama ranta oli muoviroskien täplittämä. Jatkan matkaa, ja näen kauempana haalaripukuisen työntekijän poimimassa rannalta roskia. Päidemme yli lentää valkoinen pitkäjalkainen lintu.

Ehkä vielä on toivoa.

Elina Saarinen
päätoimittaja