Venäjän-sota pakottaa tavallisen suomalaisen valitsemaan suoraselkäisyyden ja seteliselkärankaisuuden välillä

5.5.2022

Sota Euroopassa on pakottanut niin valtionpäämiehet kuin yritysjohtajatkin yllättävien, moraalisten valintojen eteen. Sama koskee meistä jokaista. Isoja päätöksiä on punnittava muistakin kuin taloudellisista näkökulmista.

Valtiojohtajat ympäri Eurooppaa joutuvat päättämään, irtautuako Venäjän fossiilisista polttoaineista ja kuinka nopeasti. Uutiset venäläisten sotilaiden tekemistä raakuuksista Butšassa, Mariupolissa ja muualla Ukrainassa tekevät venäläisen öljyn ja maakaasun ostamisen jatkamisesta yhä vaikeampaa, vaikka venäläisestä energiasta luopuminen tarkoittaisikin omien kansalaisten arjen hetkellistä hankaloitumista, mahdollista talouskasvun hidastumista ja kustannusten nousua.

Venäjällä toimivat länsiyritykset ovat joutuneet äkkiä valitsemaan, jäävätkö Venäjän-markkinoille vai jättävätkö toiminnot ja lähtevät, vaikka siitä seuraisi miljoonien eurojen menetyksiä ja vuosien aikana tehtyjen investointien valuminen hukkaan. Yritysjohto joutuu Suomessakin punnitsemaan rahakkaita oligarkki-yhteyksiään.

Meidän tavallisten eurooppalaisten eteen on tullut tilanne, jossa täytyisi valita suoraselkäisyyden ja seteliselkärankaisuuden välillä: Tukeako päättäjiä rohkeissa linjauksissa ukrainalaisten hyväksi, vaikka se tarkoittaisi meille itsellemme kalliimpia hintoja bensapumpulla, hieman pienempiä valikoimia ruokakaupassa ja mahdollisia energiansäästötalkoita?

Kyse on äkkiä jostakin muusta kuin vain halvoista hinnoista ja mukavuuksista. Päätöksissä painavat moraaliset kysymykset. Voiko meidät ostaa? Riittääkö halpa fossiilinen energia siihen, että suljemme silmämme?

Ukrainalaisten kotien raunioissa ihmiset yrittävät säilyä hengissä.

Tilanne on tuonut mieleeni, että päättäjien teoilla, yritysten linjauksilla ja jopa arjen kulutuspäätöksillä on nyt, ehkä voimakkaammin kuin koskaan ennen, eksistentiaalinen arvo. Tarkoitan eksistentiaalisella valintoja, jotka ratkaisevat olemassaolomme. Meidän olisi kyettävä tekemään päätöksiä, jotka edistävät yhden kansakunnan selviytymistä. Samalla tiedämme, että kyse on myös meidän omasta selviytymisestämme.

Eksistentiaalinen paine moraalisiin valintoihin on kasvanut jo ennen sotaa. Olemme tienneet jo pitkään, että ylikulutamme luonnonvaroja ja käytämme fossiilisia polttoaineita kestämättömillä tavoilla. Olemme eläneet arkea ja rakentaneet yhteiskuntamme sellaiseksi, että sillä tiellä jatkaen päädymme lopulta tuhoon.

Silti olemme sulkeneet silmämme ja jatkaneet. Olemme vaarantaneet olemassaolomme.

Sekä ilmastokriisissä, luontokadossa että Ukrainan sodassa pätee sama lainalaisuus: Kun viivyttelemme päätöstemme eksistentiaalisen luonteen myöntämisessä, tilanne eskaloituu yhä vaarallisemmaksi.

Mitä kauemmin perustelemme taloudellisilla syillä sen, että meidän on jatkettava fossiilisen energian varassa, sitä kalliimmaksi se meille kaikille vielä käy.

Elina Saarinen
päätoimittaja

Teksti on kiertotalouden erikoislehti Uusiouutisten numeron 3/22 pääkirjoitus.

Kuva: Tero Pajukallio.