Mistä syntyy toimiva kiertotalous? Jätelaki luo sille perustan, mutta jos säätelyn muita keinoja ei oteta käyttöön, emme tulevaisuudessakaan saavuta kierrätystavoitteita…
Jätelaki ei ehdi ajoissa
Suomen olisi saatava EU:n jätedirektiivejä soveltava kansallinen jätelainsäädäntönsä valmiiksi heinäkuuhun mennessä, mutta tästä tullaan myöhästymään.
”Menee hyvin pitkälle syksyyn, ennen kuin jätelaki on hyväksytty eduskunnassa. Tähtäämme yhä siihen, että laki saataisiin voimaan ensi vuoden alussa, mutta sekin tekee tiukkaa”, sanoo ympäristöministeriön ympäristöneuvos jätelain.
Jätelain uudistamistyö on toistuvasti törmännyt erimielisyyksiin. Suurimmat riidat ovat koskeneet jätteen kuljetusjärjestelmiä, jätehuollon järjestämisvastuuta ja kustannusten jakautumista eri toimijoille.
Kun kotitalous- ja pakkausjätteen erilliskeräystä lisätään, aiheutuu kymmenien miljoonien eurojen lisäkustannukset. EU:n jätedirektiivi edellyttää, että tuottajien tulisi maksaa vähintään 80 prosenttia pakkausjätteen erilliskeräyksen, kuljetuksen ja käsittelyn kustannuksista. Tuottajayhteisöjen tulisi Suomessakin siis maksaa kunnille kompensaatiota pakkausjätteen keräyskustannuksista.
”Tässä on ollut huomattavaa vaikeutta jätesääntelyn valmistelussa. Tulkinta tuottajien kustannusvastuusta on yhä epäselvä EU-tasolla”, Levinen taustoittaa.
EU:ssa on valmisteilla opas tuottajavastuun vähimmäisvaatimuksista, mutta se julkaistaan ehkä vasta loppuvuodesta. Suomen jätelainsäädännön valmistelun kannalta se tulee liian myöhään.
”Maksoipa keräyksen kunta tai tuottaja, lopulta summa tulee kuluttajan kustannettavaksi, joko kunnan perimissä jätemaksuissa tai pakatun tuotteen hinnassa”, Levinen huomauttaa.