Jos Suomi haluaa olla uskottava kiertotalousmaa, olisi aika korjata jätehuollon tietopuutteet ja nostaa kierrätysasteet tavoitteiden tasoille. Suomi julkaisi ensimmäisenä maana…
Digiloikkaajan romuvana
Valosarjoja pihapuissa. Kynttelikköjä ikkunoissa. Joululauluja kännykästä.
Joulun tunnelma on sähköinen. Eikä pelkästään punanuttuisen vieraan odottamisesta. Joulua luodaan monenlaisten sähkö- ja elektroniikkalaitteiden avustuksella.
Kun punanuttuinen vieras sitten saapuu, lasten paketeista paljastuu lisää laitteita. Flossaava laiskiainen, itkevä nukke, haukkuva ilmapallokoira. Erilaiset elektroniset ja interaktiiviset lelut ovat tämänkin joulun suosikkilahjoja.
Käpylehmistä on tultu sähkövalovuosien päähän.
Olemme tottuneet sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kannattelemaan arkeemme. Elektroniikka hiipii yhä uusille alueille.
Aamulla moni meistä herää ajastettuun valoon moottoroidussa sängyssä, tarkistaa yöunen laadun älysormuksestaan, pesee hampaat sähköhammasharjalla ja surauttaa aamiaisen blenderissä.
Saatamme pukeutua paitaan, joka monitoroi hyvinvointiamme. Ehkä tiemme töihin kulkee sähköautolla tai -bussissa. Kodin ovi lukkiutuu takanamme sähkölukolla. Tai etätyöskentelemme kotona. Laitteet, kaapelit ja langattomat yhteydet tuovat kaiken tarvittavan luoksemme.
Eikä aikaakaan, kun verkossa emme surffaile vain me itse, vaan myös omistamamme kodinkoneet, esineet ja tavarat.
Kiihtyvä digitalisaatio on painajainen kierrättäjälle.
Viime vuonna maapallolla syntyi yli 50 miljoonaa tonnia sähkö- ja elektroniikkaromua (SER). Enemmän kuin koskaan ennen. Vuoteen 2030 mennessä määrän odotetaan kasvavan 75 miljoonaan tonniin.
Maailman luonnonvarat eivät millään riitä yhteiskuntien digitalisoitumiseen, ellei syntyvää SERiä saada nykyistä kattavammin kerättyä ja kierrätettyä.
Nykyisin alle 18 prosenttia globaaleista sähköromuvirroista kierrätetään. Kierrätysteknologioilla on miltei mahdotonta saada eroteltua kaikki materiaalit yhä monimutkaisemmiksi käyvistä laitteista.
Kun vaatteisiin, leluihin ja muihin tavallisiin esineisiin liitetään sähkövirta, yhä suurempi osa kaikesta syntyvästä yhdyskuntajätteestä tulee olemaan SERiä.
Kierrätysprosessien olisi kehityttävä nopeudella, johon joulupukkikaan ei pysty. Kierrätysteknologia kyllä kehittyy, mutta se ei tahdo pysyä laiteteknologian kehityksen tahdissa.
Ehkä ratkaisu löytyykin kiertotalouden mukaisista kulutus- ja bisnesmalleista, jotka ohjaavat suunnittelemaan laitteet pitkäikäisemmiksi ja korjattaviksi.
Jospa tulevaisuuden ihminen ei enää osta kotiaan täyteen laitteita, vaan liisaa ja vuokraa? Lahjapaketistakin paljastuisi lelulainaamopassi.
Kiertotalouden bisnesmallien kehitystä odotellessa joudumme elämään lisääntyvän sähköromun keskellä.
Kun joululta jääneen flossaavan laiskiaisen liike lakkaa lopullisesti, voimme sentään palauttaa laitteen SER-kierrätysastiaan.
Elina Saarinen
päätoimittaja
Kirjoitus on julkaistu pääkirjoituksena Uusiouutiset-lehdessä 7/20, joka ilmestyi 11.12.2020.
Kuva: Tero Pajukallio.