Jätealan sidosyksikkösäännökset säilyvät ennallaan

UUSIOBLOGI

Jäteala vapautuu 10 %:n omistusvaatimuksesta ja tiukemmista ulosmyyntirajoista. Kokenut EU- ja hankintajuristi Jouni Alanen pohtii lisäksi EU:n hankinta-asetuksen vaikutuksia Suomessa.

Valtioneuvosto antoi jätelain muutosesityksen (ns. Jätelaki II) lopulta 15.10.2026 (HE 257/2026 vp).

Esityksen mukaan jätealan eli kuntien jätehuollon osalta säädetään poikkeus hankintalain 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimuksesta sidosyksikköhankintojen edellytyksenä. Lisäksi niin sanottu ulosmyyntiraja säilyy nykyisessä 10 prosentissa. Lainmuutoksen on määrä tulla voimaan 1.1.2027.

Jätelaki II -esityksen perustelujen mukaan 10 prosentin vaatimuksen seuraukset olisivat vaikutuksiltaan niin laajoja, että ne saattaisivat vaarantaa joillakin alueilla jätehuollon toimivuuden. Jätehuolto on osa yhdyskunnan kriittistä infrastruktuuria ja välttämättömyyspalvelu, jonka on toimittava kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa. Erityisesti pienet kunnat jäisivät nykyisten kuntien jäteyhtiöiden ulkopuolelle vähimmäisomistusvaatimuksen seurauksena.

Tällä on perustelujen mukaan merkitystä myös ympäristöperusoikeuden toteutumisen kannalta. Vähimmäisomistusvaatimuksen ulottamisella jätetoimialalle ei sen sijaan juurikaan vaikutettaisi hallitusohjelman tavoitteena oleviin kilpailun lisäämiseen ja markkinoiden avaamiseen jätetoimialalla.

Viivästys aiheutti epävarmuutta

Hankintalain uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä todettiin, että jätealan osalta on tarkoitus säätää tulevassa jätelain uudistuksessa poikkeus hankintalain yleisestä 10 prosentin omistusvaatimuksesta.

Jätelain uudistus viivästyi kuitenkin muun muassa ulosmyyntirajaa koskevista poliittisista erimielisyyksistä johtuen, aiheuttaen kunnille ja niiden omistamille jätealan sidosyksiköille huomattavaa oikeudellista epävarmuutta ja muuta haittaa.

Kunnat mm. joutuivat tekemään varmuuden vuoksi Valtiokonttorille lukuisia ilmoituksia tarpeestaan jatkaa sidosyksikkösopimustensa voimassaoloa hankintalain omistusvaatimuksesta poiketen. Jätealaa koskevia ilmoituksia tehtiin yhteensä 81.

Erillisen pohdinnan paikka olisi, ovatko esim. kuntien jäteyhtiöiden osakassopimukset sidosyksikköhankintoja koskevia sopimuksia.

Sitä, ettei jätealaa alun perinkin rajattu 10 prosentin vaatimuksen ulkopuolelle, voidaan kritisoida. Orpon hallituksen hallitusohjelman mukaan vaatimuksella pyritään lisäämään kilpailua erityisesti kuntien ja hyvinvointialueiden ns. tukipalveluissa. Jätelaissa kuntien vastuulle säädetyt jätehuollon palvelutehtävät eivät ole tällaisia tukipalveluja.

Lisäksi niin sanottu ulosmyyntiraja säilyy edelleen 10 prosentissa ja ilman 500.000 euron vuosittaista ulosmyynnin euromääräistä rajoitusta.

Hallituksen esityksessä poikkeusta perustellaan kuntien jätehuollon erityispiirteiden lisäksi EU-tuomioistuimen ratkaisulla sidosyksiköiden omistamista markkinaehtoisista yhtiöistä. Ratkaisu muuttaa Suomessa tähän saakka vallinneen tulkinnan, jonka mukaan tytäryhtiöiden liikevaihtoa ei lasketa mukaan arvioitaessa sidosyksikön markkinaehtoisen toiminnan laajuutta. Suomessa monet kunnan jätelaitoksista ovat eriyttäneet markkinaehtoista toimintaa tytäryhtiöihin.

Kuntien jätehuoltoa edustavat tahot haluaisivat tosin siirtyä mieluummin noudattamaan nykyisten direktiivien ja uuden hankinta-asetusehdotuksen 20 prosentin ulosmyynnin rajaa. Orpon hallituksen luodin ne onnistuivat joka tapauksessa väistämään.

Tuleeko Suomen hankintalaista jätepaperia?

EU:n komissio julkaisi 9.9.2026 ehdotuksensa EU:n uudeksi hankinta-asetukseksi (COM(2026) 590 final).

Hankinta-asetusta sovelletaan sellaisenaan suoraan kaikissa jäsenvaltioissa ja se tulee voimaan tulleessaan korvaamaan kaikki EU:n jäsenvaltioiden kansalliset hankintalait. Kyseessä on historiallinen koko EU:n hankintalainsäädännön mullistus.

Suomen hankintalakia uudistettiin 10 prosentin omistusvaatimuksen ohella muutenkin laajasti 18.6.2026 voimaan tulleella lainmuutoksella (519/2026). Näin siitä huolimatta, että tiedossa oli, että EU:n hankintalainsäädännön uudistus tulee mullistamaan Suomen hankintalainsäädännön.

Voidaanko menettelyä pitää oikeusvarmuuden, lainsäädännön ennakoitavuuden sekä lainsäädännön kohteiden oikeusturvan ja oikeutettujen odotusten kannalta onnistuneena?

Hankinta-asetusluonnos ei sisällä 10 prosentin omistusvaatimusta tai mitään muutakaan vastaavaa säännöstä. Kysymyksessä on puhtaasti Suomen kansallinen ja poikkeuksellinen viritelmä, jollaista ei missään muussa EU-maassa ole käytössä.

Hankinta-asetusehdotuksen 80 artiklassa todetaan kuitenkin, että jäsenvaltioilla on oikeus säätää asetusta tiukempia edellytyksiä sidosyksikköhankinnoille (”Member States may maintain or adopt stricter national provisions on the contracts excluded pursuant to this Article.”). Suomenkielistä ehdotusta ei ole vielä julkaistu.

EU-tuomioistuimen EUT:n oikeuskäytäntö tiukempien kansallisten säännösten sallittavuudesta vietäisiin näin säädöstasolle.

Eri asia on, onko 10 prosentin omistusvaatimus asetusehdotuksen tarkoituksen ja systematiikan kanssa sopusoinnussa.

EUT on lisäksi todennut, että tiukempien kansallisten sidosyksikkösäännösten on oltava EU:n perusperiaatteiden kuten syrjimättömyyden ja suhteellisuusperiaatteen mukaisia. EUT on antanut kuitenkin aihepiiristä vasta kaksi ennakkoratkaisua eikä ole niissä avannut tarkemmin näiden periaatteiden käytännön merkitystä.

EU-asetuksen säännös ei siis ole mikään avoin valtakirja jäsenvaltioille säätää tiukempia sidosyksikkösäännöksiä. Ja on huomattava, että mahdolliset hankinta-asetusta tiukemmat sidosyksikkösäännökset on valmisteltava ja säädettävä Suomessa puhtaalta pöydältä – nykyiset säännökset eivät jää sellaisenaan voimaan.

Myös ulosmyynnin EU:ta tiukempi rajoittaminen on periaatteessa mahdollista, joskin on huomattava, että lähes kaikki jäsenvaltiot noudattavat nykyisten direktiivien 20 prosentin ulosmyynnin rajaa sellaisenaan. Ovatko Suomen olosuhteet ja markkinat niin poikkeukselliset, että Suomen hyvin tiukat ulosmyynnin rajoitukset ovat todella perusteltuja ja tarpeellisia?

EU:n hankinta-asetusehdotus on kuitenkin pelkkä lähtölaukaus, joskin iso sellainen, ja ehdotuksen käsittelyn etenemistä ja sen aikataulua on vaikea ennustaa.

Komission, Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden edustajista koostuvan neuvoston on saavutettava yhteisymmärrys asetuksen sisällöstä. Tämä ei ole lainkaan varmaa. Takaraja yhteisymmärryksen löytämiselle EU-elinten kesken on vuoden 2029 alku parlamentin virkakauden päättymisen vuoksi.

Jos yhteisymmärrystä ei silloin ole löytynyt, ehdotus raukeaa. Tällöin vanhat direktiivit jäävät voimaan (uudistusta on sitten mahdollista alkaa valmistella seuraavan EU-parlamentin kaudella). Mikään ei siis ole varmaa ennen kuin se on aivan varmaa.

Jatkan jätelainsäädännön ja EU:n hankinta-asetuksen valmistelun seuraamista ja raportointia Uusiouutisille säännölliseen tahtiin.

Teksti: Jouni Alanen

Kuva: Adobe Stock. Jätehuoltoalan toimintaympäristö on voimakkaassa muutoksessa. EU valmistelee parhaillaan koko hankintalainsäädännön mullistusta.