(Tilaajille.) Osallistuin kesällä napolilaisen pizzan kokkauskurssille. Jauhojen on oltava hienojakoisia. Sopiva sitko taikinaan vaatii pitkää, parhaimmillaan kymmenien tuntien nostatusta. Paistolämpötilan…
Jätehuollon tekoälymurros on tervetullut vaikka tuntuukin välillä scifiltä
Rakastan science fictionia, mutta rajansa kaikella.
Uppoudun nautinnolla tieteisromaanien visioihin, joissa hypätään ajassa satoja vuosia eteenpäin nappia painamalla. Elokuvateatterissa tykkään kiitää avaruusaluksella tähtijärjestelmien viuhuessa ohi värikkäinä viivoina.
Viime aikoina olen kuitenkin havahtunut siihen, että vaikka suljen romaanin kannet tai astun elokuvateatterista ulos, scifi vain jatkuu.
Tosielämässä fakta ja fiktio ovat alkaneet sekoittua toisiinsa yhä nopeammin, niin kuin eriväriset nesteet leffapahiksen laboratoriossa. Melkein kuulen dramaattisen taustamusiikin.
Tekoäly on äkkiä ilmaantunut kaikkialle, ja se muuttaa maailmaa hirvittävää vauhtia. Olen hypännyt ajassa satoja vuosia, enkä edes painanut nappia.
Jätehuoltokin on myllerryksessä. Vielä muutama sukupolvi sitten köröttelimme hevoskärryillä makkilantaa kuskaillen kaikessa rauhassa. Joku aika sitten hevoskärryt vaihdettiin jätepakkareihin ja jätekuski sai vähän paremmat haalarit.
Nyt tekoäly on hypännyt järjestelmiin. Se optimoi kuljetusreittejä ja ennakoi jäteastioiden täyttymistä. Se muuttaa jätekeskusten toimintaa ja pysyy entistä paremmin kartalla, missä mikäkin jäte-erä liikkuu tai on varastoituneena.
Ja kun jäte-erä etenee käsittely- ja kierrätysprosesseihin, tekoäly vasta pääsee vauhtiin. Se valjastaa kamerat ja infrapuna-analytiikan. Se liikuttelee väsymättömiä lajittelurobotteja ja auttaa niitä oppimaan yhä tarkemmiksi lajittelijoiksi.
Tekoäly tunnistaa ja erottelee materiaaleja sellaisella vauhdilla ja tarkkuudella, jollaista entisajan jätekuski ei olisi osannut edes kuvitella. Nykylaitoksen kierrätysoperaattori voisi yhtä hyvin seisoa avaruusaluksen komentosillalla.
Jätehuollon tekoälymurros on tervetullut, sillä jotainhan meidän on tehtävä toisin saadaksemme kasvavat jätemäärät tehokkaammin käsiteltyä. Mutta murroksen nopeus ja laajuus häkellyttävät pientä ihmistä.
Unohda puheet muutosten tuulista. Tekoäly ja digitalisaatio pyörivät tornadon lailla läpi yhteiskunnan järjestelmien mullistaen kaiken mennessään. Minkä ihmiskunta on verkalleen kyhäillyt kokoon, tekoäly riuhtaisee ilmaan. Tukka vain pöllyää, niin tuvan isännällä kiikkustuolissaan, startup-sijoittajalla kuin presidentilläkin.
Jääkö meille aikaa tuumailla? Kuuluvatko fundeeraus ja fiilistely enää lainkaan ohjelmistoon?
Tieteiselokuvien loppuratkaisut tunnemme. Tutuntuntunen on varsinkin se eräs leffa, jossa terminaattorin robottikäsi törröttää hydraulipuristimesta.
Todellisessa elämässä jätteenlajittelurobotti tuskin karkaa moottoripyörällä jahtaamaan ihmisiä.
On kuitenkin vaikeaa arvailla, millainen on oikean maailman loppuratkaisu.
Hallitseeko joku nopeita juonenkäänteitä? Onko se joku ihminen?
Teksti: Elina Saarinen, Uusiouutiset
Teksti on julkaistu pääkirjoituksena Uusiouutisten numerossa 4/2026.
Kuva: Tero Pajukallio. Elina Saarinen on päätoimittaja kiertotalouden erikoislehti Uusiouutisissa.










