Jätelainsäädäntö on uudistumassa Suomessa. Uusi jätelaki tulee näillä näkymin voimaan kesällä 2021. Kuntaliiton erityisasiantuntija Tuulia Innala kävi Kuntamarkkinoiden webinaarissa 10.…
Jätelaki muuttaa kuljetusten kilpailutusta
Kuntien jätelaitokset ovat valmistautumassa lisääntyviin kuljetusten hankintoihin kehittämällä yhdessä hankintakäytäntöjään. Tarkoituksena on erityisesti kattavien kuljetuspalveluiden saatavuuden varmistaminen kaikkialla Suomessa.
Hankintojen kehittämistyössä tuotetaan aineistoa kuten malliasiakirjoja kaikkien jätelaitosten hyödynnettäväksi. Yhteistyön päämääränä on alentaa etenkin pienten kuljetusyritysten kynnystä osallistua julkisiin hankintoihin.
Jätelakiin otettiin – ympäristöministeriön työryhmän ehdotuksesta poiketen – eräitä pakottavia jätteenkuljetusten kilpailuttamista koskevia säännöksiä.
Ensinnäkin kuntien ja niiden jätelaitosten on tehtävä markkinakartoitus jätteenkuljetuspalvelujen hankintoja suunnitellessaan. Markkinakartoituksen tarkoituksena on hyödyntää käytettävissä olevat kilpailuolosuhteet sekä turvata myös pk-yritysten mahdollisuudet päästä osallistumaan tasapuolisesti tarjouskilpailuihin.
Toiseksi kuljetushankinnat on jaettava osiin siten, että useampi kuin yksi yritys voidaan valita palvelun tuottajaksi. Jakamisvelvoitteesta voidaan poiketa vain, jos jakaminen heikentäisi merkittävästi hankinnan kustannustehokkuutta tai muusta vastaavasta, hyvin perustellusta syystä. Tarjouspyynnössä jätteenkuljetuspalvelujen kesto on lisäksi määriteltävä sekä hankinnat ajoitettava siten, että kaiken kokoisilla yrityksillä on mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuihin. Suositeltava kuljetussopimusten kesto voisi olla esimerkiksi 3–5 vuotta.
Mainitut säännökset ovat siis pakottavia, ja niiden noudattamisen valvonta kuuluu jätelain valvontaviranomaisille eli kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille ja alueellisille ELY-keskuksille.
Lisäksi, poiketen hankintalain säännöksistä, hankinnan jakamatta jättämisestä voidaan valittaa markkinaoikeuteen. Tältä osin on huomattava, että säännöksen sanamuodon mukaan siitä, miten hankinta on jaettu osiin, ei olisi mahdollista valittaa.
Markkinakartoituksen laiminlyömisen osalta vastaava valitusoikeus sen sijaan puuttuu kokonaan.
Hankinnan osiin jakamista koskevan säännöksen käytännön merkitys markkinaoikeuden ratkaisukäytännössä jää nähtäväksi.
Todennäköistä on, että jos kuntien jätelaitos jakaa kuljetushankinnan tarkoituksenmukaiseksi katsomiinsa osiin – kuten ainakin pääosa laitoksista on tähänkin saakka tehnyt – markkinaoikeuden puuttumiskynnys on varsin korkea.
Jouni Alanen
Kirjoittaja on asianajaja ja osakas HPP Asianajotoimistossa.