Jätelaki muuttaa kuljetusten kilpailutusta

Jouni Alanen
Facebooktwitterlinkedin
Jätelain uusien kilpailutussääntöjen täytäntöönpano etenee vauhdilla. Jätelakiin tuli pakottavia kilpailutussäännöksiä, joiden merkitys tuomio­istuinten ratkaisukäytännöissä jää nähtäväksi.
EU:n uudet jätealan säännökset eli niin sanottu jätesäädöspaketti pantiin pääosin täytäntöön eduskunnan viime heinäkuussa hyväksymällä lailla. Yhdyskuntajätteiden keräämisen ja kuljetusten osalta suurin muutos oli bio- ja pakkausjätteiden erilliskeräämisen säätäminen kuntien vastuulle (erinäisten siirtymäaikojen jälkeen).
Sekajätteiden osalta kunnilla olisi sen sijaan edelleen mahdollisuus päättää joko kunnan järjestämästä tai kiinteistönhaltijan järjestämästä kuljetuksesta. Niin kutsuttu kaksoisjärjestelmä sekajätteissä siis säilyi ympäristöministeriön työryhmän ehdotuksesta poiketen. Voitaneen todeta, etteivät nämä muutokset ainakaan selkeyttäneet eri toimijoiden vastuita yhdyskuntajätteiden kuljetuksissa.

Kuntien jätelaitokset ovat valmistautumassa lisääntyviin kuljetusten hankintoihin kehittämällä yhdessä hankintakäytäntöjään. Tarkoituksena on erityisesti kattavien kuljetuspalveluiden saatavuuden varmistaminen kaikkialla Suomessa.

Hankintojen kehittämistyössä tuotetaan aineistoa kuten malliasiakirjoja kaikkien jätelaitosten hyödynnettäväksi. Yhteistyön päämääränä on alentaa etenkin pienten kuljetusyritysten kynnystä osallistua julkisiin hankintoihin.

Jätelakiin otettiin – ympäristöministeriön työryhmän ehdotuksesta poiketen – eräitä pakottavia jätteenkuljetusten kilpailuttamista koskevia säännöksiä.

Ensinnäkin kuntien ja niiden jätelaitosten on tehtävä markkinakartoitus jätteenkuljetuspalvelujen hankintoja suunnitellessaan. Markkinakartoituksen tarkoituksena on hyödyntää käytettävissä olevat kilpailuolosuhteet sekä turvata myös pk-yritysten mahdollisuudet päästä osallistumaan tasapuolisesti tarjouskilpailuihin.

Toiseksi kuljetushankinnat on jaettava osiin siten, että useampi kuin yksi yritys voidaan valita palvelun tuottajaksi. Jakamisvelvoitteesta voidaan poiketa vain, jos jakaminen heikentäisi merkittävästi hankinnan kustannustehokkuutta tai muusta vastaavasta, hyvin perustellusta syystä. Tarjouspyynnössä jätteenkuljetuspalvelujen kesto on lisäksi määriteltävä sekä hankinnat ajoitettava siten, että kaiken kokoisilla yrityksillä on mahdollisuudet osallistua tarjouskilpailuihin. Suositeltava kuljetussopimusten kesto voisi olla esimerkiksi 3–5 vuotta.

Mainitut säännökset ovat siis pakottavia, ja niiden noudattamisen valvonta kuuluu jätelain valvontaviranomaisille eli kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille ja alueellisille ELY-keskuksille.

Lisäksi, poiketen hankintalain säännöksistä, hankinnan jakamatta jättämisestä voidaan valittaa markkinaoikeuteen. Tältä osin on huomattava, että säännöksen sanamuodon mukaan siitä, miten hankinta on jaettu osiin, ei olisi mahdollista valittaa.

Markkinakartoituksen laiminlyömisen osalta vastaava valitusoikeus sen sijaan puuttuu kokonaan.

Hankinnan osiin jakamista koskevan säännöksen käytännön merkitys markkinaoikeuden ratkaisukäytännössä jää nähtäväksi.

Todennäköistä on, että jos kuntien jätelaitos jakaa kuljetushankinnan tarkoituksenmukaiseksi katsomiinsa osiin – kuten ainakin pääosa laitoksista on tähänkin saakka tehnyt – markkinaoikeuden puuttumiskynnys on varsin korkea.

Jouni Alanen

Kirjoittaja on asianajaja ja osakas HPP Asianajotoimistossa.

Facebooktwitterlinkedin