Kansalaiset innostuivat jätetekstiilistä – Sen kerääminen ja hyödyntäminen vaatii vielä kehittämistä

Suomessa laki on vuoden alusta velvoittanut kuntia ottamaan vastaan kuluttajien jätetekstiiliä ja toimittamaan sitä jatkokäyttöön. Tekstiilien ympäristökuormaa halutaan pienentää keräämällä talteen myös tekstiili, joka ei sellaisenaan enää kelpaa ­uudelleenkäyttöön, mutta jota voi vielä hyödyntää materiaalina.

EU vaatii jäsenmaita käynnistämään keräyksen vuonna 2025. Suomi lähti matkaan etunenässä. Monet alueet ehtivät pilotoida keräystä jo etukäteen.

Uusiouutiset tiedusteli neljältä jätehuoltoyhtiöltä, miten keräykset nyt sujuvat.

Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut (HSY) vastaa pääkaupunkiseudun kuntien ja Kirkkonummen jätehuollosta. Ekokymppi vastaa yhteensä yhdeksän kunnan jätehuollosta Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Etelä-Karjalan Jätehuolto (EKJH) kattaa yhdeksän kuntaa. 18 kunnan omistama Lounais-Suomen Jätehuolto (LSJH) koordinoi koko poistotekstiilien keräystä valtakunnallisesti – muut alueet toimittavat tekstiiliä heille jatkohyödyntämistä varten.

Keräystavat vaihtelevat

HSY kerää poistotekstiiliä rullakoihin kauppakeskusten auloissa ja sisäänkäynneillä sekä yhteistyökumppanien kuten Stockmannin liikkeissä. Lisäksi ulkona sijaitseva jäteastia löytyy Helsingin, Espoon ja Vantaan kierrä­tyskeskusten pihoilta.

Hankepäällikkö Leena Tuominen HSY:ltä kertoo, että ihmiset ovat innostuneet keräyksestä jopa siinä määrin, että se on aiheuttanut ylitäyttöongelmia.

”Osa kauppakeskuksista ja liikkeistä ei voi tai halua ottaa enempää kuin yhden astian, ja tyhjennyksiä täytyy tehdä todella usein”, Tuominen kertoo. Hyväksi ratkaisuiksi on osoittautunut ottaa käyttöön tuplasti isompia rullakoita.

Tuominen iloitsee kauppakeskus Sellon uudesta konseptista.

”Kierrätyspisteellä on reiät seinässä, josta tekstiilit voi tiputella. Henkilökunta vaihtaa rullakon sen täytyttyä. Näin ei tule epäsiisteyttä eikä täyttö­aste vaikuta asiakkaalle. Olemme tosi iloisia, että Sello lähti tähän mukaan.”

LSJH puolestaan kerää poistotekstiiliä yhteistyökumppanien liiketiloissa rullakoihin ja kuntien jäteasemilla isoihin, yli kaksi tonnia vetäviin kannellisiin jätelavoihin.

Alkuun kumppaneina oli enemmän kirpputoreja, mutta kun HSY meni ostoskeskuksiin, se helpotti Lounais-Suomessakin uusien kumppaneiden saamista kaupoista ja kauppakeskuksista, kertoo yhtiön keräys- ja logistiikkasuunnittelija Oskari Pokela.

”Isoista tavarataloista Sokos lähti mukaan ensimmäisenä. Nyt keräys­pisteitä on myös Ikeassa ja Stockmannilla. Nykyään meihinkin päin ollaan jo yhteydessä keräyspisteen saamiseksi kauppoihin. Yritykset näkevät tässä mahdollisuuden toimia vastuullisesti.”

Kainuussa Ekokymppi on räätälöinyt keräystapoja kunnittain: Osassa toiminnasta vastaa yhteistyökumppani, esimerkiksi 4H-yhdistys, osassa taas kunnan perustama yhdistys tai toimintakeskus. Tekstiilejä voi tuoda kumppaneiden kierrätysmyymälöihin suoraan sisälle tai jättää ulos keräysastiaan. Kolmeen kuntaan ei saatu kumppaneita, vaan poistotekstiiliä otetaan vastaan vain kunnan jäteasemilla ulkoastioihin.

Etelä-Karjalassa tekstiilijätettä kerätään miehitetyillä Hyödyksi-­asemilla ulkona sijaitseviin keräys­säiliöihin, jollainen löytyy joka kunnasta. Lisäksi tekstiiliä voi tuoda yhteistyökumppanien kierrätysmyymälöissä sijaitseviin laareihin.

Mitä saa tuoda?

Laissa puhutaan tekstiilijätteestä, mutta kentällä käytetään useimmiten termiä poistotekstiili.

Kaikki Uusiouutisten kuulemat yhtiöt ohjeistavat kuntalaisia, että poistotekstiilien keräykseen ei pidä tuoda haisevaa tavaraa eikä alusvaatteita ja sukkahousuja. Yleensä kehotetaan myös, ettei homeisia, öljyisiä ja likaisia tekstiilejä tuotaisi ollenkaan keräykseen.

Kainuussa kuntalainen voi tuoda samassa pussissa sekä uudelleenkäyttöön sopivia vaatteita että materiaali­kierrätykseen tarkoitettua poistotekstiiliä, samoin Etelä-Karjalassa yhteistyökumppani SaimaanVirran toimipisteisiin.

Muilla alueilla poistotekstiilillä tarkoitetaan yleensä nimenomaan tekstiilijätettä; uudelleenkäytettäville on omat keräyksensä.

LSJH ja HSY eivät ota poistotekstiilinä vastaan myöskään peittoja, tyynyjä, mattoja eivätkä kenkiä ja laukkuja. Kainuun ja Etelä-Karjalan kierrätysmyymälöiden keräykseen niitä saa tuoda, mutta vain hyväkuntoisina myyntiä varten.

Neuvoja Anu Koskela Ekokympistä toteaa, että järjestelmä on monimutkainen, mutta käynnistynyt hyvin. ”Ihmiset ovat innostuneet. Tekstiilien ympäristökuormaan halutaan vaikuttaa ja saada tekstiilit kiertoon.”

Etelä-Karjalassa kuntalaisille kerrotaan, että tekokuiduille ja sekoitteille on vielä heikosti jatkokäyttömahdollisuuksia, ja Hyödyksi-­asemilla ohjeistetaan laittamaan ne suoraan kuivajätteisiin.

Muissa jäteyhtiöissä otetaan vastaan kaikenlaiset kuidut, eikä kuntalaisen tarvitse itse osata tunnistaa, millainen tekstiili on kyseessä – ­ammattilaiset hoitavat lajittelun.

EKJH:n asiakaspalvelu- ja viestintäpäällikkö Mari Ilvonen sanoo, että koska synteettisille tekstiileille on heikosti markkinoita, on heillä käyttökelvottomat synteettiset tekstiilit pyritty rajaamaan pois jo keräysvaiheessa. Käyttökelpoiset toki pyritään ohjaamaan uudelleenkäyttöön.

”Tähän on päädytty kustannus- ja järkisyistä. Meidän ei ole järkevää kuljettaa kierrätykseen kelpaamatonta materiaalia toiselle puolelle Suomea ‘käsiteltäväksi’. Esilajittelusta jätteeksi koituisi myös täysin turhaa työtä.”

Lajittelu vaatii tukea

Lajittelussa hyödynnetään paljon työllisyyspalveluja. LSJH:n alueella lajittelua tekevät omien työntekijöiden lisäksi Varsinais-Suomen Työllistämisen Tuki Vartti ry ja Turun kaupungin Työpiste.

Etelä-Karjalassa osan tekstiilistä lajittelee Kymenlaakson Jäte, joka myös toimittaa osan siitä Lounais-­Suomeen. Osan lajittelee SaimaanVirta, alueella sosiaalista työllisyyttä edistävä ja kiertotalouteen panostava yhdistys. SaimaanVirran lajittelemat tekstiilit hyödynnetään kokonaan paikallisesti.

Kainuussa lajittelua tehdään paikallisissa kierrätysliikkeissä ja Kajaanissa kierrätyskeskus Entringissä, jonne muiden kuntien keräysvirrat toimitetaan. Heilläkin työn tekevät pitkäaikaistyöttömät.

”Meidän on mahdotonta palkata työntekijä. Se on ikävää, mutta tämä ei pyörisi muuten”, Koskela sanoo.

Ainoastaan HSY ostaa lajittelun ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Tuominen kertoo, että tämä on koettu toimivaksi.

”Jätemäärät ja kustannukset nousevat alueellamme niin suuriksi, että palvelu on pitänyt kilpailuttaa. Yksityinen toimija on valikoitunut sitä kautta hoitamaan poistotekstiilin kuljetuksia ja esilajittelua.”

Paikallisia innovaatioita

Kerätyistä virroista poimitaan talteen uudelleenkäyttöön sopiva tekstiili. Sitä tulee poistotekstiilin joukossa reippaasti myös alueilla, jotka keräävät erikseen vain materiaalikierrätykseen tarkoitettua jätetekstiiliä.

Ekokympin Anu Koskelan mukaan hyvää, uudelleenkäyttöön kelpaavaa tavaraa tulee paljon.

”Myyntiin eli uudelleenkäyttöön saamme noin 40 prosenttia.”

Kainuussa tekstiiliä hyödynnetään paljon paikallisesti, esimerkiksi tehdään matonkuteita puuvillaisista lakanoista. Ammattikorkeakoulujen kanssa on keskusteltu, voisiko hyötykäyttöön kelpaamattomasta tekstiilijätteestä tehdä vaikka biohiiltä.

”Meillä on ihan lähtenyt lentoon pohdinta, mitä kaikkea tekstiilistä voisi tehdä”, Koskela iloitsee.

SaimaanVirta taas on järjestänyt menestyksekkäästi monenlaisia tempauksia. Esimerkiksi Citymarketin autonpesupisteellä on tarjottu poistotekstiilejä kuivausräteiksi, ja tälle vuodelle on suunnitteilla pop up -keräyksiä kauppojen tiloissa.

Näin tekstiiliä on saatu hyvin kiertoon. SaimaanVirrasta kerrotaan, että tammi-maaliskuussa 2023 yhdistyksessä saatiin talteen 11 000 kiloa tekstiiliä, josta noin 10 prosenttia tuli Hyödyksi-asemilta ja loput omista myymälöistä. Reilu puolet saatiin uudelleenkäyttöön oman toiminnan kautta, kymmenisen prosenttia lahjoitettiin esimerkiksi yhdistyksille, taiteilijoille ja korjausrakentajille, parituhatta kiloa vietiin UFFille ja saman verran energiahyötykäyttöön.

Ullakolta mieluummin sekajätteeseen

Silti kaikilla alueilla tekstiiliä menee tällä hetkellä paljon polttoon. Yksi syy siihen on, että ihmiset tuovat keräykseen homeista, likaista ja haisevaa tekstiiliä.

Usealta alueelta kerrotaan, että etenkin ”kevätsiivoajilta ja ullakontyhjentäjiltä” tulee tavaraa, joka olisi fiksumpaa laittaa tekstiilikeräyksen sijasta sekajätteisiin. Esimerkiksi LSJH:lla tällaista tekstiiliä oli vuonna 2022 noin kolmannes.

SaimaanVirralla on yritetty näitä pestäkin, mutta pinttyneet hajut eivät pesussa irtoa. Tekstiileissä voi olla myös ötököitä ja eläinten jätöksiä.

”Sellaisia pusseja emme edes tarkemmin lajittele”, kertoo työvalmennuksen esimies Johanna Ovaska SaimaanVirralta.

Ongelma vaikuttaa monilla alueilla korostuvan jäteasemilla kerätyssä materiaalissa. HSY luopui huonon laadun vuoksi kokonaan poistotekstiilien keräyksestä Sortti-jäteasemillaan, joilla keräystä kokeiltiin vuosina 2019–2022.

”Laatu oli Sorteilla heikkoa, vaikka sinne tuominen oli tuolloin jopa maksullista”, Tuominen kertoo.

Ulkoastioiden ongelmana on myös pilaantuminen, etenkin jos tyhjennysväli pääsee venymään ja astioihin pääsee kosteutta. Esimerkiksi Pokela kertoo, että heillä on ollut haasteita asemilla isojen lavojen kanssa.

”Astia vetää yli kaksi tonnia eli on tehokas, mutta pahimmillaan kosteina aikoina karkeasti yli puolet voi olla pilalla ja niin märkää, että sitä ei tarvitse edes läpikäydä. Tässä ei toki ole järjen hiventäkään.”

Jonkun verran keräyksiin tulee myös aivan muuta kuin tekstiiliä. Tähän voi vaikuttaa astioiden sijoittelulla. Pokela näkee, että julkisissa tiloissa syntyvä sosiaalinen paine on avuksi.

”Jos työnnät Ikean eteisessä laskettelusuksia poistotekstiilin keräykseen, voit alkaa itsekin tiedostaa, että tämä ei ole ehkä ihan oikein.”

LSJH lisääkin uusia keräyspisteitä muualle kuin jäteasemille. Kerääminen liikkeissä ja kauppakeskuksissa on parantanut laatua huomattavasti, Pokela kertoo.

Markkinat vasta kehittyvät

Kaikkea ohjeiden mukaisesti tuotua jätetekstiiliäkään ei vielä saada hyödynnettyä. Luonnonkuituiselle poistotekstiiliraaka-aineelle alkaa vähitellen löytyä markkinoita. Sen sijaan sekoitteet ja tekokuidut eivät vielä kierrä materiaalina, sillä synteettisille ja sekotteille ei ole Suomessa tai Euroopassakaan vielä merkittävää kaupallista kysyntää, Pokela kertoo.

LSJH:lle toimitettua tekstiiliä on siksi jouduttu viemään energiajätteeksi. Pokela kertoo, että he ovat alkaneet suositella jäteyhtiöille, että selkeitä tekokuituja ja sekotteita ei kannata nyt toimittaa heille.

Kajaanissa niitä on alettu laittaa itse polttoon syksystä 2022 alkaen. Koskela kertoo, että Paimioon meni viime vuonna noin 30 prosenttia Kainuussa kerätystä tekstiilistä ja vastaavasti kolmannes meni polttoon.

”Luku voi muuttua, koska toisaalta aluksi ihmiset toivat paljon huonolaatuista tavaraa, mikä pikkuhiljaa vähenee, ja toisaalta aloimme kesken vuoden täällä laittaa itse tekokuituja ja sekotteita polttoon.”

Tähtäin korkealla

Jos EU asettaa tekstiiliteollisuudelle sekoitevelvoitteen kierrätyskuidun käyttöön, markkinatilanne voi muuttua.

Suomi on varhaisella aloittamisella tähdännyt siihen, että kierrätyskuitujen ympärille syntyisi liiketoimintaa – kierrätyslaitoksia, materiaalin tuottajia ja hyödyntäjiä. Pokela toteaa, että kilpailuetua syntyy Suomen kaltaisessa maassa nimenomaan sillä, että luomme yhteisvoimin toimivia järjestelmiä ennen muita, saamme käyttöön korkean tason teknologiaa ja pystyyn kunnolla toimivia ratkaisuja.

Kun uutta jätelakia lakia kirjoitettiin, ei tiedossa kuitenkaan ollut, että koko järjestelmä saattaa mennä uusiksi. EU suunnittelee siirtävänsä tekstiilijätteen keräämisen tuottajien vastuulle.

Pokela miettii, josko kunnat ja jätelaitokset onnistuisivat luomaan yhdessä niin toimivan verkoston, että tuottajayhteisöt voisivat tarvittaessa ottaa järjestelmän valmiina käyttöön kuntien toimiessa siinä operaattoreina.

”Nythän talouspuoli on tässä kaikille haastava. Sitten löytyisi maksaja, mutta ei sekoitettaisi enää pakkaa aivan uudella järjestelmällä.”

Ekokympin Koskela painottaa, että hyödyntämiskelpoinen tekstiili täytyy joka tapauksessa saada pois sekajätteestä, ja poistotekstiilien kerääminen edesauttaa tässä. Jos joku on alussa hankalaa, niin se muotoutuu ehkä järkeväksi, kun sitä vain harjoittaa, hän lisää.

”Toisaalta tuottajavastuun tuleminen jätetekstiilien keräykseen voisi olla helpotus, kun iso kustannus lähtisi kunnilta pois. Mielelläni kuitenkin itse pitäisin tämän meillä Kainuussa. Jos syntyisi jotain uutta.”

Kaikkein kalleinta jätettä

Moni jätehuoltoyhtiö kuvaa tekstiilijätteen olevan ylivoimaisesti kalleinta jätettä.

”Järkyttävän kallista”, vastaa hankepäällikkö Leena Tuominen kysymykseen keräämisen hinnasta Helsingin Seudun Ympäristöpalveluille. Tarkkoja lukuja ei alueilta vielä ole saatavissa, mutta HSY arvioi jätetekstiilin kustannuksen olevan 1000–2000 euroa per tonni.

Hän arvioi, että jos kierrätetylle kuidulle ja kerätylle materiaalille olisi paremmin kysyntää, vaikuttaisi se varmasti myös Lounais-Suomen Jätehuollon (LSJH:n) vastaanottomaksuihin.

”Kustannuksia tulee paljon keräyksestä, esilajittelusta, kuljetuksesta Turkuun sekä vastaanottomaksuista. Lisäksi maksamme asukasmäärään perustuvaa kehittämisrahaa.”

HSY:llä arviolta vajaa puolet kerätystä tekstiilistä menee polttoon, reilu puolet Lounais-Suomeen. Tuominen kertoo, että jatkossa HSY ottaa tekokuidut ainakin osittain pois jatkokäsittelystä, eli ne päätyvät suoraan Vantaan jätevoimalaan.

”Esilajitteluohjeistusta tietysti taas muutetaan, jos saadaan signaali, että tekokuiduille löytyy jatkokäyttöä. Kuluttajien suuntaan lajitteluohjetta emme nyt ole muuttamassa ihan vaan siksi, ettei asukkaita haluta enempää sekoittaa. Oletuksena kuitenkin olisi, että myös tekokuiduille löytyisi hyödynnys jatkossa.”

Etelä-Karjalan Jätehuollon asiakaspalvelu- ja viestintäpäällikkö Mari Ilvonen kertoo, että heillä keräysvälineisiin on mennyt noin 40 000 euroa.

”Lisäksi jatkuvia kustannuksia tulee logistiikasta, esilajittelusta ja vastaanotosta Paimioon, mutta näiden suuruutta on vielä näin alkuvaiheessa vaikea arvioida.”

Kainuussa välimatkat maksavat. Neuvoja Anu Koskela kertoo, että Ekokymppi maksaa LSJH:lle vuosimaksun ja lisäksi joka erästä, mutta isoin kustannus syntyy kuljetuksista – ensin kunnista Kajaaniin ja sitten Kajaanista Turkuun.

”Ei ole ihan vielä odotettavissa, että LSJH saisi myytyä tavaraa eteenpäin, mutta he ovat tehneet paljon työtä. Mielellämme olemme mukana tässä poistotekstiilien kehitystyössä.”

Laki ei määrittele

Jätelaissa ja -asetuksessa ei tarkemmin määritellä, mitä tekstiilijätteellä tarkoitetaan, eikä säädöksille ole laadittu soveltamisohjeita.

Neuvotteleva virkamies Sirje Stén ympäristö­ministeriöstä sanoo, että hänen mielestään kuntien tulisi kerätä myös tekokuitu ja sekoitteet, sillä ei voida olettaa, että asukas pystyy sellaiset erottelemaan. Mutta peitot, tyynyt ja matot voidaan rajata pois, ja tietenkin likainen jäte. ”Viime kädessä keräyk­sen lainmukaisuudesta päättää tietenkin oikeus”, Stén sanoo.

Hän lisää, että kunnat voivat halutessaan myös tehdä keräyksestä maksullista kuluttajille ja että keräysastioiden esiintymistiheyttä ei ole tässä vaiheessa tarkoitus määritellä asetuksella.

Teksti: Katja Pulkkinen
Artikkelikuva: LSJH