Kestävälle taloudelle aukeni tilaisuus

Uusiouutisten juttusarja: Muuttaako pandemia maailmaa?

Ihmiskunnan toiminnan sopeuttaminen planetaarisiin rajoihin on valtava mutta välttämätön tehtävä. Kansalaisia haastetaan suuntaamaan hyvän elämän tavoittelua nykyistä eettisemmin siihen, mitä ihminen aidosti tarvitsee tyydyttääkseen ihmisen universaaleja tarpeita sekä sen tiedostamiseen, mikä on aidosti niukkaa, jotta siitä riittää kaikille.

Viime vuosikymmenten kehitys on korostanut materiaalista vaurauskäsitystä sekä liiallista luottamusta yksilön omiin kykyihin ratkaista ylikulutuksen ongelmaa. On totuttu harjoittamaan ja jopa vaatimaan oikeutta kuluttaa ilman rajoituksia. Suoritus- ja kulutuskeskeinen elämäntapa on johtanut ekologisesti kestämättömään ja myös jatkuvaa tyytymättömyyttä ruokkivaan noidankehään.

Koronakriisi on mullistanut ulkoisen maailmamme normaalin järjestyksen. Isot palat heiluvat arjessa ja yhteiskunnallisessa todellisuudessa. Kriisi on tuonut monille huolta toimeentulosta ja läheisten hyvinvoinnista. Sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien kanssa kamppailevien elämästä on voinut tulla entistä ahdistavampaa.

Mutta kriisillä on myös toisenlaiset, toivoa herättävät kasvot. Yhteisöllisyys, auttaminen, hoiva ja kasvatus ovat saaneet lisää sijaa sekä arjessa että yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kriisikokemus on yhteinen, ja taistelu yhteistä uhkaa vastaan tuo tunnetta samassa veneessä olemisesta. Havahdutaan siihen, mikä on tärkeintä elämässä ja missä todelliset yhteiskunnalliset epäkohdat sijaitsevat. Kriisi auttaa laittamaan hyvinvointiyhteiskunnan kansalaisen elämää perspektiiviin suhteessa maapallon heikko-osaisempien tilanteeseen.

Taistelu koronaa vastaan tuo monille toivoa siitäkin, että mahdottomaksi ajateltu systeeminen muutos voi olla mahdollinen. Demokraattinen oikeusvaltio kykenee tarvittaessa tekemään nopeasti dramaattisia toimenpiteitä. Yritysmaailmasta löytyy ketteryyttä uusien toimintamallien luomisessa. Kansalaisyhteiskunnan muutoshalulle on syntynyt aktivoitumiskanavia.

Poikkeusajan vauhdittama itseorganisoituva yhteistyö voi osoittautua muutoksen ydintaidoksi. Innovatiiviset, muutoskyvykkyyttä edistävät ratkaisut syntyvät usein alhaalta ylös paikallisten ihmisten tarpeista käsin. Syntyy vaihtoehtoja, jotka luovat yhtä aikaa ihmisille turvaa, luonnolle elinvoimaa ja yhteiskuntaan paljon kaivattuja uusia työpaikkoja. Omavaraisuutta lisäävä kumppanuusmaatalous sekä hajautettujen ja älykkäiden energiaratkaisujen paikalliskokeilut ovat näistä hyviä esimerkkejä. Kestävämmille talousmalleille on avautunut mahdollisuuksien ikkuna, jota ei kannata hukata.

Maria Joutsenvirta

kauppatieteiden tohtori,

Aalto yliopiston Sustainability in Business -ryhmän tutkija ja oppimismuotoilija

Kuva: Aalto yliopisto.

 Kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa ympäristötutkimuksen, kiertotalouden ja kulttuurialan asiantuntijat ja vaikuttajat pohtivat koronapandemian vaikutuksia ihmisen luontosuhteeseen ja kuluttamiseen.

Kirjoittajat pohtivat näitä kysymyksiä: Oppiiko ihmiskunta koronaviruspandemiasta jotakin, jonka avulla voisimme ratkaista myös ilmastokriisiä. Vaikuttaako pandemia ihmisten arvoihin tai luontosuhteeseen? Entä talouden ja kuluttamisen malleihin? Uusiouutiset kysyi tätä kiertotalouden asiantuntijoilta, tutkijoilta ja kulttuurivaikuttajilta.

Lue muut juttusarjan osat tästä:

Liisa Rohweder: Sama juurisyy luo epidemiat ja ilmastokriisin

Mari Pantsar: Kestävän huomisen viimeinen tilaisuus

Sara Nyman: Ilmasto ei voi odotella koronan jälkeistä aikaa

Jari Lyytimäki: Rutiinimatkailu kyseenalaistui

Iikka Kivi: Talous ei kestä kulutuksen hidastumista

Eeva Furman: Käpertyminen ei ratkaise kriisejä

Emmi Itäranta: Pandemiaa edeltänyt elämäntapa on käymässä mahdottomaksi

Lue koko juttusarja digilehdestä

Uusiouutisten 5/20 artikkeli aiheesta pdf-muodossa