Euroopan kemikaalivirasto Echa avasi syyskuussa SCIP-tietokannan kuluttajien ja kierrättäjien käyttöön. Yritysten täytyy raportoida tietokantaan esineet, joissa on erityistä huolta aiheuttavia…
Kestävän huomisen viimeinen tilaisuus
Uusiouutisten juttusarja: Muuttaako pandemia maailmaa?
Koronashokin juurisyy on, että ihminen ei koe enää olevansa osa luontoa, vaan näkee luonnon resurssina, jota voi loputtomasti hyödyntää ja heittää pois käytön jälkeen. Pandemia pakottikin ihmisen pohtimaan suhdettaan luontoon.
Rajoitusten aikana kulutus ja kasvihuonekaasupäästöt putosivat merkittävästi – mutta vain hetkellisesti. Vuoden 2020 päästöt ovat kokonaisuudessaan korkeintaan seitsemän prosenttia alle viime vuoden ja tämäkin edellyttäisi, että globaali talous olisi syvässä taantumassa loppuvuoden. Alenema on siis enimmillään juuri sen verran kuin vuotuisten päästövähennysten tulisi olla 1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2030 saakka.
Pandemian rohkaiseva puoli on ollut se, että ihmisten usko tieteeseen – lääketieteeseen – on ollut ilmeinen. Lisäksi sokea usko siihen, ettei mitään ikävää ei voi sattua omalle kohdalla, koki kolauksen. Ehkäpä tämän seurauksena oppisimme suhtautumaan vielä suurempaan kriisiin: globaaliin kestävyyskriisiin, haudanvakavasti. Nähtäväksi jää.
Suurin pandemian tuoma toivo ilmastokriisin ja luontokadon näkökulmasta on se, että valtiot käyttävät tuhansia miljardeja euroja ja dollareita taloutensa jälleenrakentamiseen. Jos niillä rakennettaisiin parempaa, hiilineutraalia kiertotalousyhteiskuntaa, voitaisiin samalla kitkeä eriarvoisuutta ja luoda uutta hyvinvointia. Jos taas palataan vanhaan, päästöjä aiheuttavaan ja luonnonvaroja tuhlaavaan toimintaan, alkaa aika sivilisaation ylläpidon näkökulmasta loppua.
Ikävä kyllä kuitenkin näyttää siltä, että huomattavasti suurempi osa elvytysvaroista on virtaamassa fossiili-infran tukemiseen kuin uusiutuvaan energiaan.
Mutta on myös pieniä valopilkkuja. EU:n valtava elvytyspaketti valaa uskoa siihen, että ainakin EU haluaa toipua kestävämmin. Tapahtuuko lopulta näin, riippuu jäsenmaiden suunnitelmista ja siitä, mitä toimia EU hyväksyy rahoitettavaksi.
Sitä sanotaan, ettei kannata hukata hyvää kriisiä. Nyt meillä olisi ”kerran elämässä -tilaisuus” kyseenalaistaa vanhat toimintatapamme ja ottaa suunnaksi kestävämpi tulevaisuus. Itse haluan uskoa, että näin käy. On pakko uskoa – voi olla, että toista tilaisuutta ei enää tule.
Mari Pantsar
Sitran Hiilineutraali kiertotalous -teeman johtaja
Kirjoitus on osa juttusarjaa, jossa ympäristötutkimuksen, kiertotalouden ja kulttuurialan asiantuntijat ja vaikuttajat pohtivat koronapandemian vaikutuksia ihmisen luontosuhteeseen ja kuluttamiseen.
Kirjoittajat pohtivat näitä kysymyksiä: Oppiiko ihmiskunta koronaviruspandemiasta jotakin, jonka avulla voisimme ratkaista myös ilmastokriisiä. Vaikuttaako pandemia ihmisten arvoihin tai luontosuhteeseen? Entä talouden ja kuluttamisen malleihin? Uusiouutiset kysyi tätä kiertotalouden asiantuntijoilta, tutkijoilta ja kulttuurivaikuttajilta.
Lue muut juttusarjan osat tästä:
Liisa Rohweder: Sama juurisyy luo epidemiat ja ilmastokriisin
Sara Nyman: Ilmasto ei voi odotella koronan jälkeistä aikaa
Jari Lyytimäki: Rutiinimatkailu kyseenalaistui
Maria Joutsenvirta: Kestävälle taloudelle aukeni tilaisuus
Iikka Kivi: Talous ei kestä kulutuksen hidastumista
Eeva Furman: Käpertyminen ei ratkaise kriisejä
Emmi Itäranta: Pandemiaa edeltänyt elämäntapa on käymässä mahdottomaksi
Lue koko juttusarja digilehdestä
Uusiouutisten 5/20 artikkeli aiheesta pdf-muodossa
Kuva: Miikka Pirinen. ”Jos palataan vanhaan, tuhlailevaan toimintaan, sivilisaatiomme aika alkaa loppua”, sanoo Mari Pantsar.