Kierrätys on näpertelyä – tarvitsemme teollista materiaalien kiertotaloutta

Energian tuotannossa vihreä siirtymä on globaalissa mittakaavassa täydessä vauhdissa. Vuonna 2024 (vuoden 2025 tilastoja ei vielä ole saatavilla) puhtaisiin energiamuotoihin investoitiin kaksi kertaa enemmän kuin uuteen fossiiliseen kapasiteettiin (IIGCC).

Tämä johtaa vääjäämättä siirtymään kohti puhdasta energiajärjestelmää. Siirtymä ei kuitenkaan ole tapahtunut itsestään: sitä ovat vauhdittaneet erityisesti EU:n päästökauppa ja merkittävät tuet uusiututuvan energian kaupallistamiseen.

Näiden katalyyttisten toimien seurauksena uusiutuvat energiamuodot ovat juuri nyt halvin energian tuotantomuoto, jopa ilman päästökauppaa. Melkoinen muutos reilussa vuosikymmenessä: vielä 2010-luvulla uusiutuvat energiamuodot olivat pientä näpertelyä.

Materiaalien kiertotalousaste laskee: sanat ja teot eivät kohtaa

Materiaalien kierrossa tilanne on hyvin erilainen. Investoinnit neitseellisten materiaalien hyödyntämiseen ovat merkittävästi suuremmat kuin kierrätysratkaisuihin ja kestävien materiaalien käyttöönottoon tehdyt investoinnit.

Kierrätyksen lisäämisestä kyllä puhutaan paljon ja kiertotalouden tärkeyttä sekä materiaaliomavaraisuuden että ympäristön kannalta korostetaan juhlapuheissa, mutta kentällä todellisuus on aivan toinen: muovin kierrätyslaitoksia on viime aikoina suljettu ennätysmäärä heikon kannatavuuden ja kierrätysmuovin kysynnän puutteen vuoksi, tekstiilien kierrätysinnovaatiot ovat kärsineet myös kysynnän puutteesta ja teknologioiden lastentaudeista, eivätkä hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö ole kovasta kohinasta huolimatta ottaneet tuulta alleen.

Kaiken lisäksi globaali kiertotalousaste on laskenut vuoden 2018 ensimmäisestä mitatusta luvusta (9,1 %) vuoteen 2025 (6,9 %).

Miksi materiaalien kiertotalous sitten kehittyy niin hitaasti?

Tähän lienee muutamia keskeisiä syitä. Ensinnäkin materiaalien kierto on monin verroin kompleksisempi järjestelmä kuin energian tuotanto.

Materiaalien kierto vaatii usein koko arvoketjun yhteistyötä toimiakseen tehokkaasti: jo tuotesuunnitteluvaiheessa täytyy ottaa huomioon materiaalien saatavuus ja toisaalta myös, miten lopputuotteen materiaalit palautetaan kiertoon.

Toiseksi materiaalien kierron edistämiseksi ei ole luotu samanlaisia systeemisiä kannustimia kuin luotiin energiasysteemin muuttamiseksi. Siinä missä energiasysteemi pakotettiin muuttumaan kasvavilla päästökustannuksilla, materiaalien puolella on lähinnä tyydytty ”kierrätystavoitteisiin”, joissa epäonnistuminen ei kuitenkaan johda minkäänlaisiin sanktioihin. Toisin sanoen lainsäädännön keinoin ei ole uskallettu pakottaa systeemistä muutosta vaan on tyydytty yksittäisiin eri arvoketjun osiin vaikuttaviin pistemäisiin keinoihin.

Lisäksi materiaalien kiertoon ei ole kehitetty vastaavia tariffitukia kuin kehitettiin tuulivoiman teollistumisen vauhdittamiseksi. Tällaisia tukia tarvittaisiin kierrätyksenkin puolella määräajaksi, jotta mahdollistettaisiin teknologioiden kehitys ja skaalaus.

Kiertotalousmallien sijasta vastuu materiaalien kierrosta lankeaa loppupään toimijoille

Edellä mainittujen syiden lisäksi materiaalien kierto on usein jätetty loppupään toimijoiden harteille. Eli ajatellaan, että kierrätys- ja jätehuoltoyhtiöt hoitavat lopulta kierrätyksen.

Tämä ajattelu ei kestä syvällisempää tarkastelua – nimenomaan teollisuuden olisi syytä siirtyä operoimaan lineaaritalouden malleista kiertotalousmalleihin.

Lineaaritalouden mukaan toimivia arvoketjuja ei voida lopussa muuttaa enää kierrättämällä kestäviksi, jos materiaalien kiertoa ei ole huomioitu koko arvoketjun osalta.

Tarvitaan siis systeeminen muutos: jokaisen ketjun toimijan on toimittava samojen kiertotalouden lainalaisuuksien mukaisesti.

Esimerkkiä päästökaupasta ja uusiutuvien energiamuotojen tuista luomaan systeemisiä ratkaisuja ja kannustimia

Koska maapallon luonnonvarat ovat lopulta rajalliset, kiertotalous on pitkällä tähtäimellä ainoa kestävä ratkaisu. Siirtymä siihen vaatisikin poliitikoilta samanlaista kunnianhimoa kuin aikanaan päästökaupan luonnissa ja uusiutuvien energiamuotojen tukemisessa.

Valitettavasti tällä hetkellä ympäristöongelmat eivät ole kovin korkealla poliitikkojen agendalla, vaikka ne ovatkin ihmiskunnan selviämisen kannalta kaikista merkittävin riski.

Teksti: Kalle Saarimaa

Kuva: Adobe Stock AI. Kiertotalous kaipaisi nyt samanlaisia investointien ja teknologioiden tukimekanismeja kuin mitä uusiutuvaan energiaan ohjattiin energiasiirtymän käynnistyessä, kirjoittaa Kalle Saarimaa Uusioblogissa.