Jätteen vapaa liikkuvuus mahdollistaa kiertotalouden

Jätteiden kansainväliset siirrot herättävät yllättävän paljon tunteita ja ajatuksia sekä toimialalla työskentelevien että tavallisten kansalaisten parissa. Jos asiasta tehtäisiin laaja-alainen kysely Euroopassa, lähes varmasti asiaa pidettäisiin yleisesti negatiivisena – kukapa haluaisi, että omaan maahan tuodaan muiden roskia. Vastustus ei rajoitu tiettyihin ryhmiin vaan ympäristötietoisetkin ihmiset vastustavat jätteiden vapaata liikkuvuutta.

Lineaariarvoketjuista puhuttaessa ei kukaan kuitenkaan vaadi, että kaikki raaka-aineet ja jalostus tehtäisiin paikallisesti. Yleensä valmistuksen lokaatiota ohjaavat monet eri tekijät kuten raaka-aineiden saatavuus, energian hinta, työvoimakustannukset, infrastruktuuri ja suuruuden ekonomia. Tuotteet siis valmistetaan ja jalostetaan siellä, missä se on kaikista tehokkainta, jolloin saavutetaan korkeampi laatu, pienemmät tuotantokustannukset ja kilpailukykyä. Miksi tämä ei pätisi myös jätteiden jalostamiseen raaka-aineiksi sekä niiden loppukäsittelyyn?

Toki jätteiden siirtoon liittyy ongelmia, koska jäte on materiaalia, josta jonkun on päästävä eroon, mikä tarkoittaa sitä, että usein jäte on omistajalleen kustannus eikä tulon lähde. Tällöin on aina riski laittomalle käsittelylle ja ympäristön pilaantumiselle.

Historiallisesti EU:sta on myös viety jätteitä kolmansiin maihin erittäin kyseenalaiseen käsittelyyn ja usein myös ihan vain dumpattavaksi. Tämän vuoksi jätteiden vapaa liikkuvuus pitäisikin rajata EU:n sisäiseksi, jolloin maiden välillä on riittävän samantasoinen jätelainsäädäntö.

Lisäksi on perusteltua säilyttää jätteiden siirtojen luvanvaraisuus, mutta vain sen takia, että voidaan valvoa, että jäte päätyy asianmukaiseen käsittelyyn – ei siksi, että viranomaiset ottaisivat kantaa jätteiden siirron mielekkyyteen. Jätteiden siirrotolupien ei pitäisi myöskään rajoittaa sitä, onko kyseessä haitallisten aineiden poisto kierrosta vai siirto kierrätykseen – molemmat ovat tärkeä osa toimivaa kiertotaloutta.

Puhuttaessa materiaalien kiertotaloudesta tavoitteena on, että lopulta kaikki pois heitetty vaaraton materiaali (jäte) kierrätetään uusiksi raaka-aineiksi. Jos haluamme rakentaa Euroopasta kiertotalouden edelläkävijän, meidän on hylättävä vanha lineaaritalouteen perustuva ajattelu jäsenmaiden välisten jätteiden siirron rajoittamisesta ja paikallisesta käsittelystä; onhan EU:ssa muutenkin periaatteena tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus.

Jäte pitää nähdä materiaalina siinä, missä mikä tahansa muukin materiaali, jota jalostetaan tai käsitellään siellä, missä se on kaikista tehokkainta. Tämä on ainoa tapa saavuttaa kilpailukykyinen kiertotalouteen perustuva teollisuus.

Eurooppaa usein syytetään yliregulaatiosta, joka haittaa meidän kilpailukykyämme – ei tehdä tätä virhettä jätteiden kohdalla vaan mahdollistetaan tehokas kiertotalous.

Teksti: Kalle Saarimaa

Kuva: Adobe Stock. Kalle Saarimaa kirjoittaa Uusioblogissa, että jätteiden vapaa liikkuvuus pitäisi rajata koskemaan EU:n sisämarkkinoita, joilla jätehuoltoa koskee yhteneväinen sääntely.