Kun kadut peittyvät vieläkin jätteisiin, kiertotalouden on oltava myös kierrätystä

Pääsiäisenä söin pitsaa maailman parhaaksi valitussa artesaanipitseriassa. Napolilaisravintolan margherita maistui, mutta ruokailuelämystä himmensi surkea näky: ravintolan piha ja ympäröivät kadut pursuivat jätettä. Ihmiset ja koirat pujottelivat ahtailla kujilla roskia väistellen: muovikasoja, vaatemyttyjä, pahvilaatikkotorneja, mätäneviä biojätenyssäköitä.

Napoli tuntuu elävän jatkuvan jätekriisin keskellä. Vaikka kaduilla on runsaasti lajitteluun tarkoitettuja jäteastioita, mikään määrä ei näytä riittävän. Eivätkä napolilaiset jätteet ole poikkeus, vaan jäte on globaali ongelma.

Pelkästään yhdyskuntajätettä syntyy YK:n ja maailman jätehuoltoalan kattojärjestö ISWAn arvioiden mukaan yli kaksi miljardia tonnia vuodessa. Määrän ennustetaan kasvavan jopa 3,8 miljardiin tonniin vuoteen 2050 mennessä.

Lisäksi rakentaminen, teollisuus ja kaivostoiminta tuottavat valtavia määriä jätettä, jota ei edes lasketa näihin lukuihin. Mittakaava alkaa hahmottua, kun tiedämme, että maailmassa käytetään joka vuosi yli sata miljardia tonnia materiaalia. Resurssien käyttö on kolminkertaistunut 1970-luvulta ja tulee ennusteen mukaan yhä kasvamaan.

Ei näytä siltä, että jätehuoltojärjestelmät pysyisivät kehityksen tahdissa.

Matka Napoliin sai minut jälleen pohtimaan kiertotaloutta ja siihen kohdistuvia odotuksia. Uusiouutiset-lehden numero 1/2016 oli ensimmäinen lehti, jonka kannessa luki: kiertotalouden erikoislehti. Vielä silloin kiertotaloudelle ei ollut virallista määritelmää.

Nykyisin meillä on virallinen standardikin kiertotaloudelle. Sen mukaan kiertotalous on talousjärjestelmä, jossa resurssien käyttö suunnitellaan kestäväksi siten, että materiaalit ja niiden arvo säilyvät kierrossa.

Kiertotaloudelta odotetaan taikoja. Kiertotalouden pitäisi minimoida resurssien käyttöä, pidentää tuotteiden ja materiaalien elinkaarta, suosia uudelleenkäyttöä, korjausta ja kierrätystä sekä säilyttää arvoa.

Samalla on yleistynyt hokema: kiertotalous ei ole pelkkää kierrätystä. Katse pitää kääntää jätteistä ketjun alkupäähän.

On totta, että kiertotalous on vaikuttavimmillaan sitä, että estetään jätteen synty jo ennalta. Tuotteet ja kokonaiset arvoketjut kannattaakin suunnitella ekologisesti niin, että materiaalia tai arvoa ei hukata. Paitsi materiaaleja, myös itse tuotteita tulisi voida käyttää mahdollisimman pitkään ja monta kertaa.

Käytäntö on kuitenkin vielä kaukana teoriasta. Maailman kiertotalousaste on heikentynyt, ei kohentunut. Nyt se on enää 6,9 prosenttia. Jätettä syntyy koko ajan valtavia määriä, eikä sitä saada kaikkialla edes kerättyä, saati kierrätettyä takaisin raaka-aineiksi.

Niin kauan kuin jätekriisi on ratkaisematta, kierrätys ei ole kiertotalouden sivujuonne vaan sen ydin. Siksi katsetta ei pidä kääntää pois jätteestä, vaan sitä kohti.

Uusiouutisten lukijat ja jäte- ja kierrätysalan ammattilaiset ovat tienneet tämän pitkään: kiertotalous ilman toimivaa kierrätystä jää tyhjäksi puheeksi. Kun vasta pieni osa maailman jätteestä päätyy takaisin arvokkaaseen käyttöön, kiertotalouden ylenkatsotuin osuus ansaitsee enemmän huomiota.

Teksti: Elina Saarinen, Uusiouutiset. Uusioblogi on julkaistu Uusiouutisten 2/2026 pääkirjoituksena.

Kuva: Tero Pajukallio. Uusiouutisten päätoimittaja Elina Saarisen mukaan jätteen keräystä ja kierrätystä ei saa sivuuttaa kiertotalouskeskustelussa niin kauan, kun maailman jätekriisi on yhä ratkaisematta.