Kuuroille korville

Pääkirjoitus 23.10.2015

En tiedä kännykkäni kuulokkeista mitään, vaikka ne ovat korvissani joka päivä.

”Earphones with rem, yhteensä EUR 28,00.” Näin kertoo kassakuitti. Myyjä sanoi niiden olevan yhteensopivat kännykkämerkkini kanssa. Se on myyntihinnan lisäksi ainoa tieto, joka minulla tuotteesta on.

Mistä materiaaleista ne on valmistettu? Kuka ne on tehnyt ja missä? Mistä hinta muodostuu?

Yritän jäljittää kuulokkeita netistä EAN-koodin perusteella. Monen mutkan kautta päädyn sivuille, joilla lukee sekakielisesti: Ingredients: Keine eli valmistusaineet: ei mitään. Ilmeisesti se tarkoittaa, että kuulokkeiden valmistusmateriaaleja ei kerrota ulkopuolisille. Olen vain niiden käyttäjä, siis ulkopuolinen.

Jos ostan leivän tai einesaterian, pakkauksessa on listattu kaikki valmistusaineet. Suolan ja sokerin määrä kerrotaan gramman tarkkuudella. Entä jos sähkö- ja elektroniikkalaitteissakin olisi samanlainen lista valmistusmateriaaleista?

Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen lupailee Uusiouutiset-lehdessä 7/15 joulukuussa julkistettavan uuden kiertotalouspaketin tuovan kuluttajille parempia mahdollisuuksia tehdä kiertotalousystävällisiä valintoja. Valmistusainelista auttaisi varmasti valinnassa.

Pelkkä ainesosalista ei välttämättä kertoisi vielä paljoa, mutta jos valmistajan olisi pitänyt merkitä myös, mistä raaka-aine on peräisin, kuluttajan valta heilutella markkinatalouden rakenteita kasvaisi kertaheitolla.

Samassa suhteessa kasvaisi todennäköisesti myös kuluttajan ahdistus. Miten valita eettis-moraalisesti oikein, jos valikoimissa on vain tuotteita, joiden valmistus on kurjistanut maailmaa?

Esimerkiksi kuulokkeissa käytetään magneetteja, jotka valmistetaan usein neodyymistä. Sitä ja muita harvinaisia maametalleja tuotetaan pääasiassa Kiinassa ja mongolialaisissa kaivoksissa. The Guardian paljasti muutama vuosi sitten, millaista jälkeä high-tech-tuotteidemme raaka-aineiden louhinta ja prosessointi tekevät ympäristölle ja paikallisille ihmisille Baotoun kaivoksilla. Kemikaalilietteen myrkyttämiä vesistöjä, vaarallisten aineiden pilaamia peltoja, rikkihappopilviä, keuhkosyöpää ja leukemiaa.

Eikä tässä ole vasta kuin tuotteen raaka-ainehankintavaiheen vaikutuksia. Entäpä, jos kuluttajien valta ulottuisi punnitsemaan myös kuluttajavaiheen jälkeisiä vaikutuksia? Mitä jos kuulisin, että ne kuulokkeet, joiden tilalle nämä uudet ostin, karkasivat kierrätysjärjestelmästä hämärätoimijoiden matkaan ja päätyivät jollekin maailman myrkyllisistä avodumppausalueista, jotka sairastuttavat jo kymmeniä miljoonia ihmisiä, kuten ISWA äskettäin arvioi?

28 euroa kuulokkeista tuntuu äkkiä ihan liian halvalta hinnalta.

Olisiko keinoa, jolla tuotteen aiheuttamat ympäristövaikutukset ja sosiaaliset vaikutukset saisi näkyville tuotteen hinnassa? Tai raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnoissa? Puhumattakaan, että ne näkyisivät tuotetta valmistavan yrityksen pörssiarvossa?

Bruttokansantuote ei näitä vaikutuksia laske eikä näe. Kuten Juha Kaila Jätehuoltopäivillä sanoi, tarvitsemme kiertotalouteen taloudellisia mittareita.

Emme tiedä kiertotaloudestamme mitään, vaikka se on korvissamme joka päivä.

Elina Saarinen
Päätoimittaja