Kaupallinen yhteistyö Biopeitto Kainuu -hankkeessa mietitään, miten kaivosten jälkiä voidaan paikata niin, että ympäristövaikutukset vähenevät. Tarkemmin hankkeesta kerrotaan Luonnonvarakeskuksen sivuilla.…
Maatalousvesien hallintaa rajayhteistyönä
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: UUSIOBLOGI
Suomalais-ruotsalainen SustainableNutrients-yhteishanke on siirtymässä loppuvaiheeseensa.
Oulun yliopiston, Kajaanin ammattikorkeakoulun (KAMK) ja Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) toteuttama hanke kestää vuoden 2024 alusta vuoden 2026 loppuun. Hankkeen kokonaisbudjetti on 824 498 euroa, josta 65 % rahoitetaan Interreg Aurora -ohjelmasta.
Hankkeessa on tutkittu ravinteiden poistamista ja talteenottoa maatalouden vesistä. Tavoitteena on ollut kehittää menetelmiä, joiden avulla voidaan vähentää Perämeren ravinnekuormitusta.
Hankkeessa on keskitytty erityisesti maatalouden vesistä peräisin olevan typen, fosforin ja kaliumin kuormituksen vähentämiseen.
Hankkeessa on tutkittu kolmea menetelmää ravinteiden poistamiseksi vedestä. Tähän mennessä tutkittuja menetelmiä ovat saostus, mikrolevien kasvu ja adsorptio. Hankkeen tavoitteena on testata myös näitä menetelmiä yhdistävää hybridimenetelmää pilottimittakaavassa.
Oulun kestävän kemian tutkimusyksikkö mukana hankkeessa
Saostusta tutkitaan Oulun yliopiston Kestävän kemian tutkimusyksikössä. Laboratoriokokeet osoittavat, että saostuksen avulla voidaan ottaa talteen kaliumia ja muita ravinteita hyödynnettäväksi lannoitteiden raaka-aineina.
Tavallisesti ravinteita voidaan ottaa talteen tuottamalla tavanomaista struviittia. Tässä hankkeessa innovatiivinen K-struviitin eli kaliumia sisältävän fosfaattimineraalin kemiallinen synteesi saostusprosessin avulla on kuitenkin mahdollistanut kaliumin talteenoton useista erilaisista jätevesistä. Näitä ovat muun muassa meijerijätevesi, jossa kaliumin talteenotto oli enimmillään 40,8 %, biokaasuprosessin rejektivesi, jossa talteenotto oli enimmillään 23 %, sekä virtsa, jossa talteenotto oli enimmillään 59 %.
Laboratoriotuloksiin vaikuttivat muun muassa veden pH, moolisuhde sekä käytettyjen kemikaalien suhteet. PH-arvossa 11,5 saavutettiin K-struviitin optimaalinen puhtaus.
Laboratoriokokeiden tulokset ovat olleet lupaavia ja antaneet useita myönteisiä viitteitä menetelmän soveltamisesta käytännön teollisuusympäristöissä.
SLU tuo hankkeeseen mikroleväpilotoinnit
Mikrolevät ovat yksi Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) erityisosaamisalueista.
Kokeissa käytettiin neljää eri mikrolevää: Coelastrella sp., Chlorella vulgaris, Scenedesmus sp. ja Desmodesmus sp. Lajit valittiin, koska ne poistavat tyypillisesti ravinteita tehokkaasti sekä pystyvät kasvamaan ja tuottamaan biomassaa jätevesissä.
Laboratoriokokeita tehtiin viidellä erilaisella jätevedellä. Pian havaittiin, että parhaat tulokset saavutettiin meijerituotannon jätevedellä. Siinä levät poistivat ravinteita tehokkaimmin ja kasvattivat samalla biomassansa jopa kymmenkertaiseksi.
Laboratoriokokeiden perusteella kaksi mikrolevälajia, Chlorella vulgaris ja Scenedesmus sp., valittiin Suomessa ja Ruotsissa toteutettuihin kenttäkokeisiin, joissa vettä ja mikroleviä käsiteltiin suuremmassa mittakaavassa.
Sekä Ruotsissa että Suomessa tehdyt pilottikokeet vahvistivat, että edellä mainitut mikrolevät poistivat tehokkaasti ravinteita kahdesta eri prosessista peräisin olevista meijerijätevesistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö menetelmä voisi toimia myös muunlaisilla jätevesillä.
Mikrolevien kasvatus on esimerkki ravinteiden poistamisesta ja talteenotosta hyödyntämällä fotosynteesiä sekä fotosynteettisten organismien biologista tarvetta käyttää ravinteita kasvuunsa. Mikroleviä on hyödynnetty onnistuneesti useissa erityyppisissä jätevesissä.
Meijerijätevedessä Chlorella vulgaris ja Scenedesmus sp. poistivat 69,6–100 % ammoniumtypestä ja 71,2–100 % fosfaattifosforista.
Pilottikokeet osoittivat myös, että käsiteltävän veden koostumus voi vaihdella huomattavasti, millä puolestaan voi olla merkittävä vaikutus ravinteiden poistotehokkuuteen.
Kokeita subarktisissa olosuhteissa
Hankkeessa tutkittiin lisäksi biologisia kasvatusmenetelmiä subarktisiin olosuhteisiin. Ruotsin Uumajassa toteutetussa pilotissa mikroleviä kasvatettiin luonnonvalossa ja vallitsevassa ulkolämpötilassa käyttäen suoraan meijeriteollisuudesta saatua jätevettä.
Tutkimus osoitti, että mikrolevien kasvatus subarktisissa olosuhteissa oli mahdollista loppukeväästä loppukesään. Kasvatuksen onnistuminen vaihteli kuitenkin saatavilla olevan valon määrän, paikallisten sääolosuhteiden ja alueellisten ilmasto-olosuhteiden mukaan. Tutkimus osoitti myös, ettei käytettyä jätevettä tarvinnut esikäsitellä mikrolevien kasvatusta varten.
Samankaltaisia tuloksia saatiin Iissä toteutetussa pilotissa Suomessa. Puhtaista maidontuotantolinjoista saatua jätevettä käytettiin sellaisenaan mikrolevien kasvatukseen, ja kokeessa onnistuttiin sekä poistamaan ravinteita että tuottamaan biomassaa.
Pilotissa kokeiltiin useita erilaisia kasvatusstrategioita vaihtelevin tuloksin. Muun muassa keinovalaistusta ja muita innovatiivisia menetelmiä hyödynnettiin kasvatuskauden pidentämiseksi keväälle ja syksylle.
Biologisen ja fysikaalis-kemiallisen käsittelyn yhdistävä hybridimenetelmä
Kesällä 2026 Uumajassa tehtiin yhteistyötä Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Ruotsin maatalousyliopiston (SLU) kanssa mikrolevien ja adsorption yhdistämiseksi hybridimenetelmäksi.
Mikroleväkäsittelyn ja adsorption yhdistäminen johti hyvin alhaisiin jäännöspitoisuuksiin. Uumajan hybridipilotissa kokonaisfosforipitoisuus jäi alle 0,03 mg/l:n ja kokonaistyppipitoisuus alle 1 mg/l:n.
Suomen Iissä toteutetussa pilotissa biologisen käsittelyn ja adsorption yhdistävä hybridimenetelmä saavutti 95 %:n fosfaatin ja 80 %:n kokonaistypen poistotehokkuuden. Käsitellyn veden fosfaattifosforipitoisuus (PO4-P) oli 0,3 mg PO4-P/l ja kokonaistyppipitoisuus 11 mg/l.
Adsorptiovaiheen lisääminen puolitti ammoniumpitoisuuden ja vähensi merkittävästi leväkäsittelyvaiheen jälkeen veteen jäänyttä kokonaistyppeä. Samalla fosfaattifosforipitoisuus pieneni edelleen yli 90 %.
Elinkaariarvioinnilla kestävän kehityksen tavoitteisiin
Hankkeessa toteutettujen ravinteiden poisto- ja talteenottomenetelmien kokeiden ja pilotointien lisäksi menetelmien kestävyyttä arvioitiin elinkaariarvioinnin (LCA) avulla suhteessa useisiin kestävän kehityksen tavoitteisiin.
Ympäristövaikutuksia arvioitiin ISO 14040 -standardiin perustuvassa elinkaaritutkimuksessa käyttäen Euroopan unionin Environmental Footprint v3.1 (EF3.1) -menetelmää.
ISO 14040 luo standardoidun perustan elinkaarivaikutusten arvioinnille ja huomioi muun muassa elinkaari-inventaarion. EF3.1 puolestaan tarjoaa EU:n näkökulmaan perustuvan arviointimenetelmän, joka kattaa laajan joukon ympäristövaikutusluokkia. Näihin kuuluvat muun muassa ilmastonmuutos, ekotoksisuus, ihmisille aiheutuva toksisuus, energiankulutus, luonnonvarojen ehtyminen ja veden niukkuus.
Yhteistyössä hankekumppaneiden kanssa arvioitiin useita eri skenaarioita, jotka perustuivat hankkeessa toteutettuihin ravinteiden poisto- ja talteenottokokeisiin sekä pilotointeihin. Tarkastelussa huomioitiin eri menetelmien toiminnallisten tavoitteiden saavuttamisesta aiheutuva kokonaisympäristökuormitus.
Menetelmien tavoitteena oli erityisesti poistaa jätevedestä ammoniumia ja fosfaattia sekä samalla tuottaa mahdollisia sivutuotteita muiden teollisuudenalojen hyödynnettäväksi.
Hyötyjä ja haasteita
Tulokset osoittavat, että kuhunkin menetelmään liittyy sekä hyötyjä, kompromisseja että haasteita.
Kemiallisen saostuksen osalta haasteeksi osoittautui menetelmän skaalaaminen, sillä menetelmä perustuu saostusprosessissa käytettävien kemikaalimäärien lineaariseen kasvattamiseen.
Kemiallisen saostuksen kokonaisympäristökuormitusta voidaan kuitenkin vähentää lisäämällä teollisia symbiooseja ja hyödyntämällä muiden prosessien jäte- ja sivuvirtoja.
Biologisissa menetelmissä ympäristökuormituksen skaalautuminen voi olla epälineaarista, mikä mahdollistaa mittakaavaetujen saavuttamisen. Toisaalta vuosittaisen toimintakauden pidentäminen kasvattaa ympäristökuormitusta merkittävästi erityisesti lisääntyvän verkkosähkön käytön vuoksi. Paikallisesti tuotetun aurinko- ja tuulienergian hyödyntäminen voi jossain määrin pienentää tätä ympäristökuormitusta.
Mikroleväkäsittelyn jälkeen todettiin kuitenkin tarpeelliseksi käsitellä poistovettä vielä erillisellä viimeistelyvaiheella.
Yksi ehdotetuista vaihtoehdoista on fysikaalis-kemiallisen käsittelyn lisääminen prosessiin. Sen avulla voidaan poistaa edelleen huomattavia määriä ravinteita, mutta samalla adsorbenttien valmistuksesta aiheutuu lisää ympäristökuormitusta.
Kemiallisen saostuksen, biologisen ravinteiden talteenoton ja fysikaalis-kemiallisen adsorption yhdistävä hybridimenetelmä mahdollistaa biojalostamotyyppisen prosessin, jossa voidaan tuottaa useita hyödynnettäviä sivutuotteita. Samalla eri käsittelymenetelmien yhdistäminen kuitenkin kasaa myös kunkin vaiheen ympäristövaikutuksia ammoniumin ja fosfaatin poistamiseksi.
Lue lisää hankesivuilta
Teksti: Heidi Karppinen, Tatiana Samarina, Ella Lukkari, Joseph Pechsiri (KAMK), Francesco Gentili (SLU), Sari Tuomikoski (OY)
Kuva: KAMK. SustainableNutrients-yhteishanke on yhdistänyt suomalaisia ja ruotsalaisia kumppaneita.









