Oletko koskaan miettinyt, kuinka monta vesilitraa tarvitaan yhden farkkuparin tuottamiseen?

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Muotiteollisuus perustuu lineaariseen liiketoimintamalliin, joka johtaa auttamatta tekstiilin ylituotantoon, mutta myös ylikulutukseen.

Viimeisten 15 vuoden aikana tekstiilien, varsinkin vaatteiden tuotanto on noin kaksinkertaistunut, mikä johtuu keskiluokkaisen väestön maailmanlaajuisesta kasvusta. Ihmiset kuluttavat enemmän tekstiilejä, ja tuottavat sen seurauksena enemmän tekstiilijätettä, mutta järjestelmällistä lähestymistapaa tekstiilijätteiden käsittelemiseen ei ole vielä olemassa.

Jokainen voi vaikuttaa

Samalla kun poliittiset päättäjät ja teollisuudenalat yrittävät kehittää uusia strategioita, puitteita ja kierrätystekniikoita, jokainen meistä voi alkaa tehdä omia vastuullisia valintoja.

Merkittävin teko on yksinkertaisesti kuluttaa vähemmän tekstiiliä. Tämä onnistuu hyvin jo välttämällä pikamuotia, keskittymällä ostamaan kestävämpiä vaatteita ja käyttämällä niitä pidempään – joko alkuperäistarkoituksessaan vaatteina, tai vaikkapa kierrättää pehmeä vanha t-paita tiskirätiksi.

Rikkinäisiä vaatteita voi helposti korjata esimerkiksi vaatelaastareilla, jos ompelutaidot eivät riitä.

Ostamme enemmän, käytämme harvemmin

Muotiteollisuus on luokiteltu maailman viiden saastuttavimman teollisuudenalan joukkoon. Sen osuus maailmanlaajuisista päästöistä on jopa 10 % vuosittain.

Asukasta kohden ostettujen vaatteiden määrä Euroopan unionissa on kasvanut lähes puolella muutamassa vuosikymmenessä hintojen laskun ja tuotannon lisääntyneen nopeuden ansiosta. Samanaikaisesti vaatteiden keskimääräinen käyttökertojen on laskenut miltei saman verran verrattuna 15 vuoden takaiseen.

Euroopan unionin kansalainen kuluttaa keskimäärin 26 kiloa tekstiilejä ja tuottaa 11 kiloa tekstiilijätettä vuodessa, mutta vain prosentti tekstiilituotannossa käytetystä materiaalista kierrätetään – loput viedään kaatopaikalle tai poltetaan.

Standardoitujen oikeudellisten puitteiden puute, puuttuva käänteisen logistiikan infrastruktuuri ja edelleen kehittyvä lajittelijoiden ja kierrättäjien verkosto auttavat selittämään näitä lukuja, mutta ne eivät ole ainoa syy niiden taustalla.

Vaikka hypoteettisesti ihanteellinen kiertokulkuinfrastruktuuri olisi olemassa, useimmat markkinoilla olevat tekstiilituotteet pysyisivät liian monimutkaisina tai kalliina kierrätettäväksi, koska niitä ei ole suunniteltu purettavaksi tai kierrätettäväksi.

Kasvua, mutta millä hinnalla?

Muoti- ja tekstiiliteollisuus toimii suurelta osin lineaarisella liiketoimintamallilla, jota ohjaa logiikka louhia raaka-aineita, valmistaa tuotteita ja tuottaa voittoa myyntipisteessä.

Kasvukysymys, esimerkiksi vaatetuotannon kasvu ja siihen liittyvät ympäristövaikutukset, ovat asia, johon puuttumista globaali muotiteollisuus on vältellyt jo pitkään.

Kasvua ovat vauhdittaneet pikamuoti, vaatteiden valmistuksen siirtäminen ulkomaille ja erittäin kilpailukykyinen vähittäiskauppaympäristö. Nämä ovat laskeneet vaatteiden keskihintaa, mutta johtaneet myös heikkolaatuisten tuotteiden kasvuun.

Kasvua voidaan mitata tuotettujen vaatteiden määrän ja väestön välisellä suhteella. Tämän on tehnyt muun muassa Ellen MacArthur Foundation -säätiö.

Säätiön mukaan maailmanlaajuisen myynnin määrän kasvu vuosina 2000–2015 oli 100 %, kun taas maailman väestö kasvoi 20 %, mikä tarkoittaa mitä todennäköisimmin vaatteiden aiempaa lyhyempää keskikäyttöikää (Ellen MacArthur Foundation, A new textiles economy: Redesigning fashion’s future (2017).

Vaatteiden tuotannon kasvu on korreloinut myös synteettisten tekstiilikuitujen käytön kasvun kanssa.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet selkeän yhteyden tuotettujen tekstiilien määrän kasvun ja niiden synteettisten osuuden välillä.

Yhä näkyvämmäksi tulevan jäteongelman lisäksi olemme tulleet ja tulemme jatkuvasti tietoisemmaksi mikromuovien haitallisista vaikutuksista ympäristöön ja ihmisten terveyteen.

Kaiken kaikkiaan tuotannon kasvu on johtanut vaatteiden ylituotantoon. Tämä näkyy kaikissa vaiheissa, kuluttajien keskuudessa sekä tekstiilikaupassa.

Käyttämättä vaatekaapissa tai kehitysmaassa

Vaikka itse vaatteiden koosta ja ylituotannon taustalla olevista mekanismeista on saatavilla vain vähän tutkimustuloksia, ne voidaan lukea myymättömiksi ja huomattavasti alennettuun hintaan myytäviksi tavaroiksi ja vaatteiksi, jotka myydään, mutta jäävät käyttämättä vaatekaappiin.

Ylituotanto näkyy myös suurissa määrissä käytettyjä vaatteita, joita viedään länsimaista kehitysmaihin, mutta jotka jäävät yhä enemmän käyttämättömäksi.

Myös tuotannon ongelmista iso osa, kuten veden ja kemikaalien käyttö, keskittyvät moniin sellaisiin maihin, joissa lainsäädännöllisesti tuotantoa ei juuri ohjata. Näin luonnolle ja ihmisille aiheutuu entistä enemmän ongelmia tuotannon päästöjen myötä.

Kaiken kaikkiaan näiden vaatteiden volyymitietojen perusteella voitaisiin arvioida vaatealan ylituotannon suuruutta, vaikka tällaista tutkimusta ei ole vielä tehty.

Käännetään suunta

Ehdotamme nykypäivän tekstiilituotannon suunnan kääntämistä.

Tuotettujen vaatteiden määrän vähentäminen lisää vaatteiden kestävyyttä, koska niistä pidetään paremmin huolta. Vaatteiden käyttöikä pitenee ja niiden korjaus sekä muut vaatehuoltoon liittyvät liiketoimintamallit tulevat kannattavimmiksi.

Kun vaatteita valmistetaan vähemmän, kuluttajat ovat kiinnostuneempia ostamaan aidosti kestäviä vaatteita brändeiltä, jotka tukevat niiden käyttämistä tarjoamalla tietoa niin tuotteiden mahdollisesta kestosta kuin niiden käyttöön liittyvistä toiminnoista.

Synteettisen kuidun vähempi käyttö itsessään myötävaikuttaa siihen, että vaatteita tuotetaan vähemmän.

Niin, aivan – se 501® -farkkuparin valmistukseen käytetty vesimäärä on Levi Straussin mukaan yli 3780 litraa.

Uusi foorumi

Kajaanin ammattikorkeakoulu edistää tekstiilijätteen tehokkaaseen keräykseen ja lajitteluun liittyvää tutkimusta ja kansainvälistä yhteistyötä Suomen, Norjan, Ruotsin, Irlannin ja Islannin välillä.

Tarkemmin KAMK pyrkii tutkimaan erilaisia ekosysteemejä ja liiketoimintamalleja, jotka liittyvät erilaisiin tekstiilijätetyyppeihin.

KAMK tekee kokeellista tutkimusta elinkaarensa lopussa olevasta tekstiilijätteestä, jota voidaan käyttää erilaisiin tarkoituksiin, kuten komposiitteina, betonissa ja biohiilenä.

Pohjoismaiden pohjoisosissa on useita samankaltaisia piirteitä jätehuoltoon liittyvissä haasteissa. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole olemassa foorumeita, joissa voitaisiin keskustella jätehuoltoon liittyvistä kansainvälisistä yhteistyökysymyksistä. Tätä aukkoa paikkaamaan perustetaan vuonna 2024 uusi foorumi nimeltä Nordic Waste Council (NWC).

NWC:n toiminta toteutetaan Interreg Auroran rahoittaman NOWA-hankkeen tuella.

Teksti: Anna Tervonen, Ella Lukkari, Outi Laatikainen

Kuva: Gigsuppajit/ Adobe Stock. Farkkujätettä Thaimaassa.