Onko olemassa tarpeeksi pientä haavia mikromuovien kiinni ottamiseen?

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Mikromuovia voisi kutsua yhdeksi modernin maailman vitsauksista. Muovin keksiminen ja sen tehotuotanto ovat aikojen saatossa mullistaneet kaiken teknologiakehityksestä pakkausteollisuuteen, mutta yksi sen suurimmista varjopuolista lienee muoviroska – ja siitä juontuva mikromuoviongelma.

Tutkijat ovat löytäneet ensimmäistä kertaa mikromuovia jopa terveiden ihmisten verinäytteistä¹ ja raskaana olevan naisen istukasta².

On siis erikseen sanomattakin selvää, että käsillämme alkaa todella olla ongelma. Mutta mitä tälle voi tehdä? Kokonaiskuvan rakentamista rajoittaa ennen kaikkea mikromuovianalytiikan vaativuus. Analytiikka vie runsaasti aikaa ja rahaa lähes kaikilla tällä hetkellä käytössä olevilla menetelmillä.

REMMI kehittää seurantaa

Kuormituslähteiden ja kuormituksen käyttäytymisten ymmärtäminen on oleellinen osa kokonaishallintaa. Tätä kokonaisuutta on käsitelty REMMI – Reaaliaikaisen mikromuovien mittausjärjestelmän kehitys ja testaus –hankkeessa.

Oulun Yliopiston mittaustekniikan yksikkö MITY on kehittänyt hankkeessa jatkuvatoimista mikromuovien mittaus- ja tunnistusjärjestelmää, joka koostuu useista optisista mittauksista.

Mittausdata prosessoidaan ja tulosten analysoinnissa hyödynnetään matemaattisia malleja, joiden avulla järjestelmä opetetaan tunnistamaan muovilaatuja. Näin saadaan tietoa muovipartikkelien määrästä ja laadusta. Tällä hetkellä kohteena ovat yleisimmät muovilaadut kuten polyeteeni, polypropeeni ja polyvinyylikloridi.

Järjestelmää on pilotoitu Kajaanin Veden ja Oulun veden kanssa ja lisäksi vielä hankkeen loppuvaiheessa mittausjärjestelmää pilotoidaan mm. hule- ja teollisuusvesillä. Ratkaisu tarjoaa täysin uudenlaisen mahdollisuuden seurata muovien määrän vaihtelua lähes reaaliajassa.

Kulkeutumisreitit arviointiin

REMMI-hankkeen toisena tavoitteena on ollut KAMKin toimesta tapahtuva paikallisten kuormituslähteiden ja kulkeutumisreittien arviointi Kainuussa, sekä kuormituksen hallintakeinojen kartoitus ja pilotointi. KAMK on toteuttanut vertailevaa tutkimusta laboratorio-olosuhteissa erilaisten suodatusmateriaalien kyvykkyyteen pidättää mikromuovia.

Laboratoriotesteihin valittiin kolme suodatusmateriaalia.

Vaahtolasi on kierrätyslasia, jonka huokosrakennetta on muokattu. Lisäksi käytettiin rakeistettua turvetta ja biohiiltä, jotka soveltuvat hyvin myös orgaanisen kuormituksen hallintaan. Kaikki kolme vaihtoehtoa pidättivät vähintään 95 % mikromuovihiukkasista. Yleisesti ottaen huokoiset materiaalit pidättävät hyvin mikromuoveja.

Nopeana, verrattain yksinkertaisena ja tehokkaana jatkotoimena Kajaanissa on investoitu keskeisen liikuntapuiston tekonurmikentän kuormitusten hallintaan. Yleisestikin on tiedetty, että tekonurmikentät ovat erittäin merkittävä kuormituslähde. Kajaanissa tämä on käytännössäkin pystytty toteamaan – hankkeessa tehtiin referenssimittaus, jonka tuloksena muovia oli yli 750 mikrogrammaa kuutiometriltä, mikä on analyysipalvelun tarjoajan maksimimittausmäärä. Eli tekonurmikenttien aiheuttaman kuormituksen vähentäminen on erittäin merkittävä ympäristöteko!

Kajaanissa mainitun liikuntapuiston hulevesikaivoissa käytetään Watec Oy:n Filtro–suodattimia, jotka asennettiin paikalleen syksyllä 2022.

Myöhemmin kaupungin keskeisen virkistysalueen lampeen laskevien purkuputkien yhteyteen tavoitellaan suodatusratkaisuja.

Kirjoittajat:

Ella Lukkari, Outi Laatikainen, Jarkko Räty ja Tatiana Samarina

Kuva: Kyösti Karttunen/ Mity.

Lähteet:

¹ The Guardian 2022: Microplastics found in human blood for first time. Viitattu 1.11.2022. https://www.theguardian.com/environment/2022/mar/24/microplastics-found-in-human-blood-for-first-time

 ² A. Ragusa, A. Svelato, C. Santacroce, P. Catalano, V. Notarstefano, O. Carnevali, F. Papa, M. Ciro, A. Rongioletti, F. Baiocco, S. Draghi, E. D’Amore, D. Rinaldo, M. Matta, E. Giorgini 2021. Plasticenta: First evidence of microplastics in human placenta. Viitattu 1.11.2022. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0160412020322297