Roskis lähellä, kiertotalous kaukana

Jos uusi jätelakiesitys toteutuu ehdotetun kaltaisesti, suomalaisten on entistä helpompi lajitella jätteensä kierrätykseen. Roska-astiat tulevat ihan lähelle, jopa omaan pihaan tai omaan kortteliin. Kaikille kierrätyskelpoisille jätteille tulee oma astiansa, mikä on hieno edistysaskel. Kierrätys kohenee.

Mutta jos asukas haluaisi toimia kiertotalouden periaatteiden mukaisesti ja antaa käytöstä poistamansa, hyväkuntoisen tuotteen, huonekalun, vaatteen, lelun tai kirjan eteenpäin jollekulle toiselle, se ei käykään niin helposti.
On paljon yksinkertaisempaa kiikuttaa vielä käyttökelpoinen tavara sekajäte- tai keräysastiaan kuin pidentää sen elinkaarta toimittamalla se uudelleenkäyttöön.

Yhteiskunta ei pidä uudelleenkäytön tarjoamista asukkaille tärkeänä palveluna, joka pitäisi varmistaa organisoimalla toimijat ja huolehtimalla, että uudelleenkäytöstä tehdään asukkaille helppoa ja houkuttelevaa.

Uudelleenkäyttö ei ole oikein kenenkään vastuulla. Kaavoituksessa tai palvelujen suunnittelussa uudelleenkäytön toiminnoille ei juurikaan mietitä keskeistä ja helposti saavutettavaa sijaintia.

Suomeen on syntynyt runsaasti kierrätyskeskuksia ja kirpputoreja, mutta ne ovat pitkälti vapaaehtoisten, kolmannen sektorin toimijoiden harteilla. Ne joutuvat etsimään toimitilansa sieltä, mistä edullisia tiloja sattuu löytymään. Kun tilalle keksitään jotakin tuottavampaa käyttöä, uudelleenkäytön toimija joutuu muuttamaan. Kierrätyskeskukset sijaitsevatkin toisinaan kaukana asuinkeskittymistä.

Koska uudelleenkäyttö on asukkaille vaikeaa, moni sortuu helpompaan ratkaisuun. Sekajätteen joukkoon joutuu Suomessa vuosittain 70 000 tonnia vaatteita. Lounais-Suomen Jätehuollon poistotekstiilien lajittelupilotti kertoi, että kerätystä tekstiilistä 10 prosenttia olisi vielä myyntikuntoista.

Hyötykäyttöasemille tuodaan jatkuvasti hyväkuntoista tavaraa, jonka elinkaari voisi mainiosti vielä jatkua. Osa tavaroista on vielä alkuperäisissä myyntipakkauksissaan.

Jätehuoltoalan toimijat ja monet yksityiset suomalaiset tukevat tavaralahjoituksin kierrätyskeskuksia ja hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka toteuttavat käytännössä uudelleenkäytön valmistelua. Yleishyödyllisille sosiaalisille yhteisöille maksuttomat tavaravirrat ovat toiminnan elinehto.

Uusi jätelakiesitys uhkaa tätä toimintaa. Esityksen mukaan jätteen luovuttaja voisi periä uudelleenkäyttöä valmistelevalta yhteisöltä keräyksen kustannukset. Laki vaatisi myös kirjallisia sopimuksia.

Toivottavasti lakimuutos ei merkitse, että yhä useampi asukas päätyy laittamaan käyttökelpoisen tavaran läheiseen roskikseen.

Elina Saarinen

päätoimittaja
Kiertotalouden erikoislehti Uusiouutiset

Kirjoitus on julkaistu 12.6.2020 ilmestyneen Uusiouutiset-lehden pääkirjoituksena.

Kuva: Tero Pajukallio.