Selvitys: Kiertotalous säästää luontoa – Biodiversiteettivaikutusten laskemista testattiin hankkeessa

Tuoreen hankkeen tulokset osoittavat, että kierrätysmateriaalien käyttö vähentää selvästi haitallisia luontovaikutuksia.

Luontojalanjäljen minimointi vaatii prosessien ajattelemista toisin. Myös sääntelyllä on merkitystä kierrätysvaihtoehdon kilpailukyvyn edistämisessä.

Kiertotalous vähentää hankkeiden haitallisia luontovaikutuksia, mutta laskennallista tietoa kiertotalouden luontovaikutuksista on vasta vähänlaisesti.

”Kiertotalous perustuu monelta osin kierrätettyjen materiaalien käyttöön ja kierrätys vähentää tunnetusti neitseellisten materiaalien käyttöä. Resurssien käytön vähenemisestä ja kierrätyksen ilmastovaikutuksista on olemassa runsaasti tutkimuksia, mutta kierrätyksen biodiversiteettivaikutuksista on vähänlaisesti numeerista tietoa. Siksi halusimme selvittää kierrätyksen luontokädenjäljen suuruutta”, kertoo Kierrätysteollisuus ry:n toimitusjohtaja Mia Nores.

Kiertotalousratkaisulla 35 prosenttia pienempi luontojalanjälki

Kierrätysteollisuuden Sweco Finlandilta tilaamassa työssä pilotoitiin luontojalanjäljen laskemista maanrakennuskohteessa.

Työ toteutettiin yhteistyössä Lassila & Tikanoja Oyj:n asiantuntijoiden kanssa.

”Kiertotalouden toimintamallit voivat vähentää luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvia haitallisia vaikutuksia, ja joissakin tapauksissa ne voivat jopa lisätä ekosysteemin arvoa ja lajikirjoa. Hanke oli tämän takia tärkeä toteuttaa”, kertoo teollisuuden vastuullisuuspalveluiden johtaja Mari Saario Swecolta.

Hankkeessa laskettiin samalla menetelmällä luontojalanjälki sekä neitseelliselle että kierrätyspohjaiselle materiaaliratkaisulle.

Lähestymistapana oli elinkaariarviointi (life cycle assessment, LCA), jossa arvioidaan kokonaisvaltaisesti tuotteen tai palvelun elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset.

”Tulokset osoittavat, että kierrätyspohjaisen ratkaisun luontojalanjälki on 35 % pienempi. Kierrätettyä maa-ainesta käyttämällä vältetään paitsi sen päätyminen läjitykseen, säästetään myös hiekkaharjun luontoa soran- ja hiekanotolta”, Mari Saario kertoo.

Kierrätysmateriaalilla voidaan vähentää neitseellisen soran- ja hiekanoton haitallisia vaikutuksia

Suomessa syntyy rakennushankkeissa 80–100 miljoonaa tonnia maa-aineksia. Tällä hetkellä 5–12 % maa-aineksista hyödynnetään läjittämisen sijaan.

”Hyödynnettävä määrä voisi olla huomattavasti suurempi, mikäli maa-ainekset saataisiin ohjattua paremmin hyötykäyttöön. Luontohyötyjen tunnistaminen tuo yhden kannustimen lisää maa-ainesten kierrättämiselle, kertoo L&T:ltä hankkeessa mukana ollut johtava asiantuntija Antti Pitkämäki.

Tunnettua on, että neitseellisen maa-aineksen otto hävittää ottoalueen luonnonympäristön vähintään oton ajaksi. Lisäksi otto, jatkokäsittely ja kuljetukset aiheuttavat erilaisia haittoja ja päästöjä, jotka aiheuttavat luonnon heikentymistä.

Kierrätysmateriaalin prosessoinnin tuottamat vastaavat haitat ovat pienemmät, koska materiaalia ei hankita luonnonympäristöstä.

”Hankkeessa kerättiin taustatietoja, joista käy ilmi, että luonnontilaiset sora- ja hiekkamuodostumat ovat vähentyneet maa-ainesten ottamisen ja yhdyskuntarakentamisen vuoksi. Suurten kaupunkien läheltä ne ovat lähes täysin kadonneet. Esimerkiksi Etelä-Suomessa hiekkaharjujen valorinteet ovat erittäin uhanalaisia. Tässä ollaan siis tärkeän asian äärellä”, Mia Nores kertoo.

Pilottina maanrakennuskohde

Pilottihankkeen kiertotalousratkaisuna käytettiin juurikasmultaa, joka vastaa hiekkaa. Vaihtoehtona maanrakentamisessa olisi ollut käyttää neitseellistä soraa, joka kaivetaan hiekkaharjulta.

”Kierrätetty materiaali syntyy sokerintuotantolaitoksella, jossa sokerijuurikkaiden pesusta syntyy lietettä. Liete kuivataan hiekan avulla, jolloin jäljelle jää hiekkapitoista juurikasmultaa, jota ei voida kuitenkaan hyödyntää enää kasvualustana, koska siinä voi esiintyä kasvitautia aiheuttavaa juurikasankeroista. Jos juurikasmultaa ei käytettäisi maanrakennusmateriaalina, se päätyisi jätteeksi kaatopaikalle”, Pitkämäki kuvaa prosessia.

Hanke kartoitti luontohaittojen kohdistumista eri ekosysteemeihin. Kun neitseellisen soran sijasta käytettiin juurikasmultaa, vaikutukset sekä maaekosysteemiin että makean veden ekosysteemiin olivat noin 35 % ja 45 % pienemmät.

”Suurimmat vaikutukset luontoon syntyivät ilmastonmuutoksesta, joka on merkittävä uhka luonnon monimuotoisuudelle. Toiseksi suurimmat vaikutukset kokonaisjalanjälkeen oli maankäytöllä, jolla on suoria vaikutuksia esimerkiksi eliöiden uhanalaisuuteen. Havaitsimme myös, että kuljetusten luontohaitta korostui erityisesti kierrätetyn materiaalin kohdalla, koska kierrätysprosessissa oli hyvin vähän muita luontohaitan lähteitä”, Saario Swecolta tiivistää hankkeen keskeiset tulokset.

”Tuloksissa ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että kierrätetty materiaali jouduttaisiin kuljettamaan kaatopaikalle, jos sitä ei hyödynnettäisi. Logistiikkaketjussa käytettävällä energialla on myös merkittävä osuus luontojalanjäljessä, joten tieto kierrätysmateriaalien sijainnista ja saatavuudesta on tärkeää ja se tulisi voida avata vapaammin tiedoksi kaikille osapuolille”, Saario täsmentää.

Vaikka tapaustutkimuksessa kiertävä materiaali joudutaan hakemaan kauempaa kuin neitseellinen, kierrätys kannattaa silti kokonaisvaikutuksiltaan.

”Hankkeen tuloksia voidaan käyttää esimerkkinä kiertotalouden luontohyödyistä. Tässä täytyy kuitenkin huomioida se, että luontovaikutuksia tarkasteltaessa pitää vaikutukset tutkia aina tapauskohtaisesti, jotta paikalliset erityistekijät voidaan ottaa huomioon. Pilotti antaa kuitenkin hyvän yleiskuvan arvoketjun vaikutuksista”, toteaa Pitkämäki.

Käyttäjillä ja tarjoajilla mahdollisuuksia edistää kierrätysmateriaalivirtojen hyödyntämistä

Kiertävien materiaalien käyttö kaatuu monissa maanrakennuskohteissa toimijoiden kokemusten mukaan sääntelyyn, lupaprosesseihin, aikatauluun, asenteisiin tai kustannushuoliin.

Kierrätysteollisuuden tilaamassa hankkeessa tunnistettiin useita toimia, joilla hankkeiden luontojalanjäljen huomioon ottamista voitaisiin edistää.

”Luontojalanjäljen minimointi vaatii prosessien ajattelemista toisin. Hankkeissa tulee tunnistaa vaihtoehtoiset materiaaliketjut ja oleellista on, että hankesuunnittelu ja hankintapäätökset mahdollistavat ja tukevat muidenkin kuin neitseellisten materiaalien käyttöä”, Mari Saario kertoo.

Hankkeessa korostetaan hankkijoiden roolia luonnon kannalta viisaiden ratkaisujen tekijänä: Suunnittelun lähtökohtana tulee olla kierrätysmateriaalin käyttö ja neitseellisiä materiaaleja tulisi käyttää vain, jos kierrytysmateriaalin käyttö ei olisi mahdollista.

”Vaikka kysynnän lisääminen on tärkein tapa lisätä kierrätysmateriaalien käyttöä, on materiaalien tarjoajilla myös tärkeä rooli. Mitä enemmän tarjontaa on olemassa, sen helpompi käyttäjien on valita kierrätysmateriaali neitseellisen sijaan. Tämän takia tarvitaan myös lisää tietoa luontohyödyistä, ja tunnistamme sen, että ainakin aluksi tarjoajat joutuvat todennäköisesti itse tuottamaan sitä tilaajien käyttöön”, Antti Pitkämäki pohtii.

Hankkeessa todetaan, että tarjoajien mukaan ottaminen hankesuunnitteluun edistäisi kierrätysmateriaalien hyödyntämistä. Etenkin suunnittele ja toteuta -tyyppisissä hankkeissa kierrätysmateriaalin käyttö voidaan huomioida alusta alkaen.

Sääntelyllä ratkaistaan kierrätysvaihtoehdon kilpailukyky

Hanke korostaa sääntelyn merkitystä kiertotalouden etenemisessä. Taloudellisilla ohjauskeinoilla voitaisiin kannustaa maa-ainesten kierrättämiseen ja kierrätysmateriaalien käyttöön neitseellisen sijasta.

Keinot voivat painottua sekä neitseellisten materiaalien käytön minimointiin että kiertotalouden markkinan avaamiseen.

”Käyttäjiä ohjaavat keinot ovat avainasemassa. Tarvitaan ohjauskeinoja, jotka kannustavat ohjaamaan jätettä kierrätyskäyttöön. Tällainen keino on esimerkiksi jätevero, jota tarkastellaan paraikaa”, kertoo Mia Nores.

Lisäksi esillä on ollut kysyntää lisääviä ohjauskeinoja, kuten neitseellisen materiaalin verottaminen tai kierrätysmateriaalien käyttöosuusvelvoitteet.

Selvitystyön toteuttivat Sweco Finlandin asiantuntijat yhdessä alihankkijana toimineiden Lassila & Tikanoja Oyj:n asiantuntijoiden kanssa. Työtä ohjasi Kierrätysteollisuus ry:n työryhmä. Työn rahoitti Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton (TT) -säätiö.

Tutustu hankkeeseen ja sen tuloksiin tarkemmin loppuraportista

Teksti: Katja Moliis/ Kierrätysteollisuus ry. Teksti on julkaistu uudelleen Uusiouutisissa Kierrätysteollisuuden ja kirjoittajan luvalla.

Kuva: Adobe Stock. Luonnontilaiset hiekka- ja soraharjut ovat eteläisessä Suomessa jo harvinaisia. Luonnonkiviaineksia voitaisiin korvata rakennushankkeissa kierrätysmateriaaleilla.