Selvityshenkilön ehdotus: Ekologisen kompensaation markkinat käyntiin ensin vapaaehtoisesti, jos ei se tepsi, niin sitten velvoittavasti

Suomalainen elinkeinoelämä ymmärtää, että luontokato on pysäytettävä kiireellisesti. Yritysten luontotoimia tulee kuitenkin vahvistaa, jotta luontokato saadaan pysäytettyä vuoteen 2030 mennessä.

Näin toteaa selvityshenkilö, dosentti Mari Pantsar. Hän luovutti tänään (1.3.2023) ympäristöministeriölle ja ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalolle selvityksensä elinkeinoelämän kiinnostuksesta ja valmiudesta luonnon monimuotoisuutta vahvistavaan toimintaan.

Luodaan yhteinen positiivinen visio

Pantsar haastatteli tammikuussa noin viittäkymmentä yritystä, toimialaliittoa ja rahoituslaitosta.

Selvityksestä käy ilmi, että elinkeinoelämä toivoo selkeää näkymää tulevaan. Markkinat tulisi valjastaa pysäyttämään luontokatoa.

Elinkeinoelämän mukaan täytyisi luoda yhteinen visio siitä, miltä näyttää ilmasto- ja luontopositiivinen Suomi vuosiin 2030–2035 mennessä.

”Luontokadon pysäyttämisestä toivottaisiin innostavaa, yhteistä kansallista projektia”, Pantsar nostaa esiin.

Julkinen ja yksityinen sektori voisivat kehittää yhdessä markkinamekanismeja, jotka toisivat tulevaisuudessa uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja parantaisivat Suomen kilpailukykyä.

Elinkeinoelämä toivoo, että luontokatoa ratkaistaisiin pääasiassa vapaaehtoisin toimin markkinalähtöisesti ja nykyisen sääntelyn puitteissa.

Ekologinen kompensaatio sai kannatusta

Pantsarin mukaan on innostavaa, että vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio saa yrityksiltä laajaa kannatusta.

Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio tarkoittaa, että ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle yhtäällä aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuutta toisaalla, esimerkiksi ennallistamalla heikentyneitä luontotyyppiesiintymiä.

Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio on mukana uudessa luonnonsuojelulaissa, joka tulee voimaan 1. kesäkuuta.

Vapaaehtoisuudelle perälauta

Haastattelujen pohjalta Pantsar teki 20 suositusta elinkeinoelämälle ja valtiolle sekä näiden väliselle yhteistyölle, jotta luontotoimia vahvistettaisiin.

Pantsar ehdottaa, että valtio edistää vapaaehtoisten ekologisten kompensaatioiden ja muiden luontoarvomarkkinoiden syntymistä 100 miljoonan euron siemenrahoituksella, jolla vivutetaan yksityistä rahoitusta mukaan. Rahoitus voitaisiin hankkia purkamalla ympäristölle haitallisia tukia.

Mikäli vapaaehtoisilla toimilla ei olla oikealla polulla luontokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä, tehtäisiin ekologisista kompensaatioista velvoittavia.

Päätös ekologisten kompensaatioiden velvoittavuudesta ja velvoittavuuden säännöistä tehtäisiin vuonna 2027.

”Tämä lähestymistapa tulisi kirjata jo seuraavaan hallitusohjelmaan, jotta elinkeinoelämä tietää, että tällaista perälautaa valmistellaan”, Pantsar totesi selvityksen julkaisutilaisuudessa.

Laajoja yhteiskompensaatioalueita

Elinkeinoelämällä olisi halua tehdä laajoja, luonnon tilaa parantavia yhteiskompensaatiohankkeita. Näin myös pk-yritykset voisivat hyvittää aiheuttamiaan luontohaittoja. Metsähallituksella voisi olla rooli sopivien hankealueiden osoittamisessa.

Pantsarin mukaan kannattaisi selvittää mahdollisuutta rakentaa päästökaupan kaltaista markkinamekanismia, joka asettaa luontohaitoille hinnan EU-tasolla. Ekologiset kompensaatiot voisi ehkä valjastaa tähän tarkoitukseen.

Luonnonvarojen käytölle vero?

Pantsar tekisi perälaudan myös kiertotalouden strategisen ohjelman linjausten toteuttamiseen.

Kiertotalousohjelma asetti tavoitteeksi, että kotimaan primääriraaka-aineiden kokonaiskulutus ei vuonna 2035 ylitä vuoden 2015 tasoa. Resurssien tuottavuuden ja materiaalien kiertotalousasteen olisi kaksinkertaistuttava.

Vuonna 2020 materiaalien kiertotalousaste oli Suomessa vain 4,5 prosenttia. EU-maiden keskiarvo on 12,8 prosenttia.

Selvityshenkilö Pantsar esittää, että mikäli alkaa näyttää, ettei olla oikealla polulla kiertotalousohjelman vuoden 2035 tavoitteiden kanssa, kannattaisi ottaa käyttöön tiettyjä toimia, esimerkiksi luonnonvaraverotusta.

Perintövero pois metsiä suojelevalta

Pantsar esittää myös taloudellisia kannustimia maanomistajille ja yksityishenkilöille.

Yksi tällainen kannustin olisi, että perintövero poistettaisiin tapauksissa, joissa perinnöksi saatua metsää suojeltaisiin hakkuiden sijaan

Maanomistaja voisi puolestaan saada verovähennystä suojellessaan metsää puuaineskauppojen yhteydessä. Yksityishenkilö voisi tehdä verovähennyksen sijoittaessaan biodiversiteettiä vahvistaviin säätiöihin.

Liiketoiminnalle ja luonnolle osaamiskeskittymä

Elinkeinoelämän työnantajakysely vuonna 2022 paljasti, että vain 13 prosenttia kyselyyn vastanneista yrityksistä on asettanut mitattavia tavoitteita luonnon monimuotoisuuden huomioimiseksi liiketoiminnassaan.

Pantsar näkee, että tarvittaisiin osaamiskeskittymä tukemaan yritysten luontotyötä.

Hän esittää, että Suomeen perustettaisiin EU:n business & biodiversity platformin kaltainen luonto- ja liiketoimintanäkökulmat yhdistävä osaamiskeskittymä. Keskittymä auttaisi tavoitteiden asettamisessa, raportoinnissa ja mittaamisessa sekä jakaisi oppeja parhaista käytännöistä.

Keskittymä voitaisiin toteuttaa valtion tutkimuslaitosten, elinkeinoelämän jäsenliittojen ja Sitran yhteistyössä.

Tulevaan hallitusohjelmaan eväitä

Pantsar esittää myös, että ilmastopolitiikan pyöreä pöytä laajennettaisiin ilmasto- ja luontopolitiikan pyöreäksi pöydäksi.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo toivoo, että selvityksen suositukset ohjaisivat paitsi yrityksiä, myös tulevaa hallitusta niin, että yhteinen tavoite pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä toteutuu.

”Pantsarin selvitys antaa kattavan kuvan yritysten luontotoimien potentiaalista. Selvityksessä on useita varteenotettavia suosituksia valtiolle, kuten ilmastopolitiikan pyöreän pöydän laajentaminen luontopolitiikkaan ja uusien kannustimien luominen maanomistajien luonnonsuojelutoimille. Itse ajattelen, että voisimme selvityksen hengessä perustaa Suomen luontopankin, jonne valtio voisi hankkia arvokkaita luontokohteita yritysten tekemän kompensaation mahdollistamiseksi”, Ohisalo sanoo.

Ekologien ja biologien markkinat

Selvityksen mukaan elinkeinoelämässä on herätty luontokadon pysäyttämisen kiireellisyyteen.

Ekologien ja biologien asiantuntemukselle on kasvava kysyntä yrityksissä.

Luonto-osaajia tarvitaan jatkossa kaikilla toimialoilla kaivosteollisuudesta rahoitukseen ja rakennusteollisuudesta julkiseen sektoriin.

Tällä hetkellä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla on kuitenkin valtava puute osaamisesta.

Pantsarin mukaan lähes kaikissa haastatteluissa nousi esiin huoli, riittääkö Suomessa luonto-osaajia, jotka ymmärtäisivät myös liiketoiminnan lainalaisuudet.

Luontotiekartat linjaavat toimia

Yritysten jo tekemä ilmastotyö auttaa suuntaamaan toimia myös luontokadon pysäyttämiseen. Selvitys korostaa, että ilmastokriisin ja luontokadon ratkaisupolut kulkevat pitkälti samaa reittiä.

Toimialaliitoilla on jo omat ilmastotiekarttansa. Pantsarin nyt tekemän selvityksen mukaan kahdeksan kymmenestä haastatellusta toimialaliitosta on jo laatinut tai on laatimassa omaa tiekarttaansa tai selvitystään toimialan mahdollisuuksista luonnon monimuotoisuuden tukemiseen.

Elinkeinoelämä toivoo julkiselta sektorilta sääntelyn ohella myös esimerkillisiä toimia.

”Esimerkiksi julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain 40 miljardia euroa. Ne voisivat toimia ilmastokriisin ja luontokadon hillitsemiseksi. Toistaiseksi niiden potentiaali on vielä käyttämättä”, Pantsar nostaa esiin.

Sääntely on kiristynyt paljon viime vuosina. Etenkin pk-yritysten kyvystä selvitä uuden sääntelyn vaatimista toimista ja raportoinnista kannetaan huolta.

Luontotoimet julki

Yritykset näkevät luontokadon riskien hallinnan näkökulmasta. Parhaiden tunnistetaan Pantsarin mukaan fyysiset riskit, jotka vaikuttavat yritysten raaka-aineiden saantiin tai niiden hintaan. Myös brändiin, maineeseen ja sosiaaliseen toimintalupaan liittyvät riskit tunnistetaan.

Edelläkävijäyritykset näkevät kuitenkin luontokadon pysäyttämisessä myös bisnesmahdollisuuksia esimerkiksi luontoarvomarkkinoissa, kaupunkien luontopohjaisissa ratkaisuissa, ennallistamisessa ja kiertotaloudessa.

Yritysten tulisi kertoa luontotoimistaan ja etenkin siitä, kuinka niiden ydinliiketoiminta on muuttumassa luontopositiivisempaan suuntaan.

Moni yritys kertoo karttavansa luontotoimista viestimistä, koska se leimataan herkästi viherpesuksi. Pantsarin mukaan kaikille hyville toimille tulisi kuitenkin antaa tunnustusta.

Testi: Elina Saarinen/ Uusiouutiset-lehti

Kuva: Adobe Stock. Ekologinen kompensaatio on viimesijainen keino, jos ihmiset eivät onnistu välttämään tai vähentämään toimiensa ympäristöhaittoja.