Keski-Suomessa olisi potentiaalia lähes kymmenkertaistaa biokaasun tuotanto. Nykyisin biokaasua tuotetaan noin 50 gigawattituntia (GWh) vuodessa. Pelkästään maatalouden biomassoissa olisi biokaasupotentiaalia…
Suomi voisi jo suosia kierrätysraaka-aineita
Suomi voisi jo ottaa käyttöön kansallisia keinoja siihen, että kiertotalous etenisi tuotetasolla. Kierrätysraaka-aineita voisi suosia muun muassa infra-alan julkisissa hankinoissa. Ympäristöministeriö alkaa selvittää uusiomuovin käyttövelvoitetta.
Kierrätetyistä raaka-aineista jalostettujen materiaalien käyttö uusien tuotteiden raaka-aineena voisi tuoda monenlaisia etuja kansantalouteen: Se voisi parantaa sivuvirtojen ja jo kertaalleen hylättyjen jätteiden hyötykäyttöä, nostaa näiden raaka-aineiden jalostusastetta ja sitä kautta vientitasetta, vahvistaa omavaraisuutta ja kohentaa työllisyyttä. Se voisi myös tuoda myönteisiä ympäristövaikutuksia.
Kierrätysraaka-aineet joutuvat kuitenkin kilpailemaan markkinoilla neitseellisten raaka-aineiden kanssa. Kisassa on vaikea pärjätä, sillä perinteisillä, neitseellisillä materiaaleilla on kilpailussa satojen vuosien etumatka.
”Tällä hetkellä kierrätyspohjaisten raaka-aineiden ja materiaalien arvon pitäminen kierroissa ja käytössä on usein taloudellisesti kalliimpaa tai hankalampaa kuin neitseellisten raaka-aineiden. Joskus kyse voi olla asenteista tai laatu-, turvallisuus- tai saatavuushuolista. Mutta usein kyse on ihan kustannuksista”, tiivistää Gaian senior advisor Mari Saario.
Saario on ohjannut kestävän liiketoiminnan konsulttiyritys Gaiassa Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry:n tilaamaa selvitystä siitä, millaisin keinoin kierrätyspohjaisten raaka-aineiden ja uusiomateriaalien markkina-asemaa voisi vahvistaa neitseellisiin verrattuna. Selvitys julkaistiin joulukuun puolivälissä YTP:n webinaarissa.
Tarjonnan lisäksi kysyntää
Lainsäädäntö asettaa jo kierrätysvelvoitteita, joiden tavoitteena on ohjata materiaalit ensikäytön jälkeen materiaalina hyödynnettäväksi sen sijaan, että ne loppusijoitettaisiin kaatopaikalle tai poltettaisiin energiakäytössä.
Kierrätysvelvoitteet pyrkivät lisäämään kierrätysmateriaalien tarjontaa markkinoilla.
Kiertotalous ei kuitenkaan toimi, ellei kierrätys- ja uusiomateriaaleille ole käyttöä teollisuudessa. Tarvitaan siis myös kysyntää.
”Markkinaehtoinen kiertotalous tarvitsee uusiomateriaalin kysynnän vahvistamista. Selvityksessämme tuomme yhden mahdollisen vaihtoehdon tähän: käyttöosuusvelvoitteen”, taustoittaa YTP:n toimitusjohtaja Otto Lehtipuu.
Käyttöosuusvelvoite tarkoittaa, että materiaalin tai tuotteiden valmistajat, jakelijat tai markkinoille laskijat on velvoitettu käyttämään tietyissä materiaaleissa tai tuoteryhmissä määrättyjä osuuksia kierrätysraaka-aineita. Käyttöosuusvelvoitteen synonyyminä käytetään myös termiä sekoitevelvoite.
Sana sekoitevelvoite juontuu liikennesektorilta. EU antoi joitakin vuosia sitten liikenteen polttoaineiden toimittajille velvoitteen lisätä uusiutuvien polttoaineiden osuutta. Biopolttoaineita voi sekoittaa fossiilisiin tavoitteen täyttämiseksi. Silloin alettiin puhua sekoitevelvoitteesta. Myöhemmin sanan merkitys on laajentunut tarkoittamaan myös sitä, että osa tuotteen raaka-aineesta on kierrätyspohjaista.
Usein käyttöosuusvelvoitteet ovat oikeudellisesti sitovia ja ne säädetään EU-tasolla. Vaatimukset voivat kohdistua tuotteisiin tai tuoteryhmiin tai olla materiaalikohtaisia. Ne voivat myös kohdistua valmistajaan tai jakelijaan, tai vaikkapa jäsenvaltioon.
Hyvänä puolena EU-laajuisissa velvoitteissa on, että näin vahvistetaan sisämarkkinoille syntyviä kierrätysraaka-ainemarkkinoita. Kun markkinoille syntyy kysyntää kierrätysmateriaaleille, kierrätysoperaattoreiden tulee kannattavammaksi investoida käsittely- ja jalostuslaitoksiin. Näin kysyntä synnyttää myös tarjontaa.
”Pakottamalla käyttäjiä ottamaan käyttöön tietty osuus kierrätysraaka-aineita avataan markkina, totutetaan käyttöön ja synnytetään kierrätysinvestointeja rohkaisevaa kysyntää”, Saario summaa.
Muoveille tulossa jo
EU:n lainsääntöehdotuksissa on äskettäin esitetty muutamiakin käyttöosuusvelvoitteita.
Tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevassa SUP-direktiivissä vaaditaan, että PET-muovipulloja valmistettaessa raaka-aineesta 25 prosenttia on oltava kierrätysmuovia vuodesta 2025 alkaen. Vuodesta 2030 lähtien kaikissa muovipulloissa materiaalista 30 % on oltava kierrätysmuovia.
Muovipullon valmistajan on siis käytettävä muovipullon valmistusprosessin syötteessä tämän verran kierrätyspohjaista uusiomuovia.
Suomen hallitus esitti viime syksynä vuoden 2022 talousarvioesityksessään, että aletaan selvittää, voitaisiinko Suomessa jo ottaa muoviteollisuudelle käyttöön kierrätetyn muovin käyttövelvoite.
”Ympäristöministeriö toteuttaa selvityksen, jonka on tarkoitus edetä helmikuussa. Valmista tulee vuoden 2022 loppuun mennessä. Selvitykseen sisällytetään muovin lisäksi myös muita materiaali- ja tuoteryhmiä”, kertoo ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja Tiina Elo, joka puhui YTP:n webinaarissa joulukuussa.
Euroopan komissio puolestaan esitti vähän yli vuosi sitten akkuasetusehdotuksessaan, että uusien akkujen tulee sisältää tietty määrä jätteestä talteen otettuja materiaaleja. Vaadittu kierrätysmetalliosuus tulee täyttää akkumalli- ja valmistuseräkohtaisesti.
Fortum Recycling & Wasten yhteiskuntasuhdejohtaja Janne Koivisto pitää EU:n akkuasetusehdotusta hyvänä konseptina sille, kuinka käyttöosuusvelvoite eli sekoitevelvoite kannattaisi lainsäädäntötasolla toteuttaa.
”Ehdotus on kohdennettu tarkkarajaisesti, siinä on riittävät siirtymäajat ja velvoite on porrastettu etenemään vähitellen. Ehdotuksessa on myös valmius arvioida velvoitetta uudelleen teknologian ja markkinoiden kehittyessä. Ehdotus on myös jo piristänyt akkukierrätyksen markkinoita”, Koivisto kiittää.
Hänen mukaansa Fortum pitää käyttöosuusvelvoitetta keskeisenä toimena, jolla luodaan kysyntää kierrätysraaka-aineille ja samalla kiihdytetään toimialan investointeja. ”Asiaa ei voi jättää yksin vapaaehtoisuuden varaan.”
Voiteluöljyille ja ravinteille
YTP ja Gaia näkevät, että EU:n tasolla mahdollisuuksia olisi kierrätysravinteiden ja kierrätysmuovien markkinoiden avaamisessa sekä suomalaisen käytettyjen voiteluöljyjen jalostuskapasiteetin kasvattamisessa myös tuontiraaka-aineille.
Esimerkiksi ravinteiden kierrätys on alue, jolla nykyinen lainsäädäntö suorastaan vaikeuttaa kierrätysravinteiden pääsyä markkinoille.
”Nykyinen EU-lannoitevalmistelainsäädäntö hyvin laajasti jopa estää kierrätysravinteiden käyttämisen silloinkin, kun se voisi olla taloudellisesti kannattavaa. Tämän markkinan vivuttaminen auki parantaisi biokaasulaitosten kannattavuutta”, Saario painottaa.
Lainsäätäjä voi käyttöosuusvelvoitteen avulla ohjata virtoja korkeamman arvon käyttökohteisiin tai ympäristön kannalta ihanteellisimpaan käyttöön.
Ohjauskeinon vaikutuksia innovaatioihin on kuitenkin vaikea ennustaa. Kun kierrätysteknologiat kehittyvät, markkinoille voi tulevaisuudessa tulla kierrätysraaka-aineita, joita nyt laadittu lainsäädäntö ei osaa huomioida.
Käyttöosuusvelvoite olisi myös asetettava hallitusti ja ennakoiden esimerkiksi asteittain kiristyvien siirtymäaikojen avulla. Liian tiukat vaatimukset voivat Saarion mukaan johtaa heikkolaatuisen kierrätysmateriaalin ylitarjontaan.
Käyttöosuusvelvoite sopisi etenkin tilanteisiin, joissa kierrätysraaka-aineen hinta on neitseellistä kalliimpi.
Ekomodulaatio ja haittavero
Pakollisen ja velvoittavan käyttöosuusvelvoitteen rinnalla on myös joustavampia tapoja edistää kierrätysraaka-aineiden kysyntää kotimaisin toimin, osoittaa Gaian selvitys.
Tuotteen haittavero on pehmeämpi keino. Siinä vero kohdistuisi tuotteeseen, joka ei täytä vaatimusta kierrätetyn raaka-aineen vähimmäisosuudesta.
Kierrätysraaka-aineosuuksia tuotteissa on kuitenkin vaikea valvoa, koska valvojalla ei välttämättä ole pääsyä yritysten tuotannontekijätietoihin.
Tarvittaisiinkin läpinäkyvät, arvoketju- ja tuotekohtaiset standardit, sertifikaatit ja akkreditoinnit, joilla varmistettaisiin raaka-aineiden alkuperää. Toistaiseksi tällaisia järjestelmiä vielä puuttuu.
Veron lisäksi on muitakin taloudellisia ohjauskeinoja.
Heinäkuussa voimaan tullut jätelaki edellyttää, että pakkaustuottajien kierrätysmaksuja ekomoduloidaan eli porrastetaan kierrätykseen kannustaviksi.
Tuottajia koskevat pakkauksissa uudet, mukautetut maksut, joiden taso määräytyy sen perusteella, kuinka kierrätyskelpoisia pakkaukset ovat tai kuinka paljon tuotteissa on käytetty kierrätysmateriaaleja.
Julkisiin hankintoihin kierrätysvaade
Myös vapaaehtoiset green deal -sopimukset voivat olla hyvä, kansallinen keino edetä kiertotaloudessa. Vapaaehtoiset sitoumukset jättävät tilaa joustavuudelle ja innovatiivisille ratkaisuille, kunhan yrityksiltä löytyy riittävästi motivaatiota sitoutua käyttämään kierrätysmateriaaleja.
Gaian ja YTP:n selvitys nostaa esiin julkiset hankinnat yhtenä toteutettavana konstina lisätä kierrätysmateriaalien kysyntää. Julkisille hankinnoillekin voidaan luoda vapaaehtoisia green deal -tyyppisiä sopimuksia.
Kierrätysraaka-aineiden käytöstä on mahdollista tehdä julkisiin hankintoihin joko velvoite tai pisteytettävä kriteeri. Erityisesti infrarakentamisessa keino voisi olla vaikuttava, koska toiminnan volyymit ovat suuria.
YTP:n ja Gaian aiempi selvitys osoitti, että maarakentamisen hiilijalanjälki voisi pienentyä jopa 90 prosenttia kuutiometriltä, jos rakentamisessa hyödynnettäisiin ylijäämämaita.
Suomessa syntyy kymmeniä miljoonia tonneja teollisuuden ja rakentamisen jätteitä ja sivuvirtoja, joita hyödyntämällä saavutettaisiin merkittäviä ilmastopäästösäästöjä.
Erilaisia teollisuuden kuonia voisi hyödyntää maa- ja tierakentamisessa ja näin korvata neitseellisen kiviaineksen tarvetta.
”Kierrätysmateriaalien suosiminen julkisissa hankintakriteeristöissä voisi olla joustava ja kiinnostava työkalu”, näkee Saario. Hän korostaa, että käytäntö ei saa huonontaa laatua tai turvallisuutta.
Suosituksen soveltuvuutta ja toteutustapaa olisi julkisissa hankinnoissa mahdollista tarkastella tapaus- ja tuoteryhmäkohtaisesti. Valvonta voidaan järjestää joustavasti sopimusosapuolten välillä. Tietojen läpinäkyvyyttä edistää, että on tarjoajan intressi pystyä todistamaan, että materiaali todella on kierrätyspohjaista, laadukasta ja haitatonta.
Myös ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Elo näkee, että julkisilla hankinnoilla voisi olla huomattavasti nykyistä suurempi rooli kiertotalouden edistämisessä.
”Tässä on päästy toistaiseksi hitaasti eteenpäin, mikä päättäjänä turhauttaa, sillä julkisilla hankinnoilla olisi iso potentiaali”, Elo sanoo.
Hän muistuttaa, että monet säädökset tulevat Suomelle EU-tasolta, mutta kiertotalousmarkkinoita tulee ja voi vauhdittaa myös kansallisin toimin.
”Siihen meillä on avaimet omissa käsissämme.”
YTP:n Lehtipuu pitää tärkeänä, että kiertotaloudessa löydetään yhteiset pelisäännöt kaikille toimijoille:
”Kiertotalouden olisi toimittava ilman, että joudutaan jatkuvasti tukemaan toimijoita. Kysynnän ja tarjonnan tasapaino on hyvä askel eteenpäin. EU-tasoinen sääntely on tarpeen sisämarkkinoilla, mutta vapaaehtoisilla toimilla kuten valmistajien sitoumuksilla tai julkisten hankintojen kriteereillä päästään lähelle samaa lopputulosta”, Lehtipuu korostaa.
Lue lisää:
Teksti: Elina Saarinen
Kuva 1: Elina Saarinen. Tekstiilien ja vaatteiden tuotantoon käytetään jo kierrätyskuituja. Poistotekstiileistä jalostetuista uusiokuiduista voi valmistaa monenlaisia tuotteita.
Kuva: Gaia ja YTP Ellen MacArthurin alkuperäisestä kiertotalouden perhoskuviosta muokattuna. Käyttöosuusvelvoite ja kierrätysvelvoite kiertotalouden arvoketjussa.
Aiheesta lisää
Uusiouutisten uutiskirje
