Tulossa: Tietokanta vaarallisista aineista tuotteissa

Missä esineissä tai tuotteiden osissa on vaarallisia kemikaaleja, jotka kannattaisi ottaa pois kierrosta? Kemikaalivirasto julkaisee uuden tietokannan, johon toimitusketjun on ilmoitettava tuotteiden osien sisältämät huolta aiheuttavat aineet.

Kuinka estää se, etteivät syöpää aiheuttavat, lisääntymistoksiset tai perimää vaurioittavat aineet tai ympäristömyrkyt päädy kiertotaloudessa uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen?

Miten jätehuoltotoimijat saisivat tietoa siitä, mitkä esineiden osat kannattaisi poimia pois kierrosta? Entä kuinka kuluttajat voisivat löytää tietoa tuotteista, jotka sisältävät haitallisia määriä tällaisia aineita?

Avuksi on tulossa uusi tietokanta, jota rakentaa Euroopan kemikaalivirasto ECHA.

Kemikaalivirasto sai toimeksiannon tietokannan kokoamiseen Euroopan unionilta, joka haluaa patistaa teollisuutta korvaamaan haitallisia kemikaaleja turvallisemmilla vaihtoehdoilla. Lisäksi unioni haluaa edistää tiedon avointa kulkua koko tuotantoketjussa aina kuluttajalle ja jätehuoltovaiheeseen asti.
”Tietokantamme on yksi askel materiaalitiedon seurantaan. Kiertotaloudessa on yritystenkin etu, että tuotteet ovat puhtaita ja pysyvät kierrossa”, sanovat viraston asiantuntijat Bo Balduyck ja Tommy Hägg.

”Toivomme, että tietokanta antaa meille paremman kuvan siitä, missä vaarallisia aineita käytetään. Kun ensin on avointa tietoa, myöhemmin sille voi löytyä paljon hyödyllistä käyttöä.”

Helmikuussa testaamaan

SPIC-tietokantaa (Substances of Concern In articles as such or in complex objects and Products) koostaa kemikaalivirastossa kemisteistä, lakimiehistä ja tietojärjestelmäasiantuntijoista koostuva joukko, johon on äskettäin palkattu kahdeksan vahvistusta.

Virasto pystyy hyödyntämään työssä kaikkea IT-osaamistaan, jota sille kertyi muun muassa REACH-vaatimusten ja myrkytystietokeskuksen tietojärjestelmien rakentamisessa.

Tietokannan prototyyppi julkaistaan helmikuun puolivälissä. Sitten alkaa testausvaihe, jonka aikana toimijat voivat tutustua tietokantaan ja kokeilla sen käyttöä.
Valmiina tietokannan pitäisi olla lokakuussa, jolloin sinne voi alkaa syöttää oikeaa tuotantodataa.

”Juuri nyt on tuotantoketjussa hyvä hetki miettiä, miten toimijat voisivat parantaa omaa tiedonkulkuaan ja toimintaansa prosessiin sopivaksi esimerkiksi niin, että tieto siirtyy ketjussa sähköisesti eteenpäin ja lopulta meille saakka”, Hägg toteaa.

Velvoite voimaan vuoden alussa

Vuoden 2021 tammikuun 5. päivästä alkaen kaikilla esineiden valmistajilla, kokoajilla, markkinoille saattajilla, maahantuojilla ja myyjillä on velvollisuus ilmoittaa SCIP-tietokantaan, missä niiden tuotteissa ja esineissä on huolta aiheuttavia aineita vähintään 0,1 painoprosenttia.
Aineet on ilmoitettava esinetasolla. Toimijoiden on siis kerrottava tuotteen merkki ja malli sekä se, mitä vaarallista ainetta tuote sisältää, missä osasessa tai komponentissa aine on, ja mikä sen pitoisuus on.

Huolta aiheuttavien niin kutsuttujen SVHC-aineiden lista perustuu REACH-asetukseen. Kandidaattilistalla on tällä hetkellä vähän yli 200 ainetta tai aineryhmää.

Tieto lisää toimintatapoja

Kaupan alan ja kierrätyssektorin toimijat ovat kritisoineet uutta tietokantaa raskaaksi, kalliiksi ja epäkäytännölliseksi. Kauppa pelkää ilmoitusvelvollisuudesta aiheutuvan valtavasti kustannuksia, jos jokainen toimitusketjusta joutuu tekemään tuotteistaan ilmoituksen.

Jätesektorilta on tullut tietokantahankkeesta vaihtelevaa palautetta. Osa toimijoista toivoo lisää tietoa, mutta samalla osa pelkää, ettei tietokannalla saada jätetoimijoiden kannalta käyttökelpoista tietoa.

Kemikaalivirasto on järjestänyt syystalven aikana lukuisia tilaisuuksia, joissa sen edustajat ovat keskustelleet sidosryhmien kanssa. Virasto on pyrkinyt ottamaan palautteen ja kritiikin huomioon tietokantaa valmistellessaan.

”Pyrimme siihen, että toimijat voivat lähettää tiedot tietokantaan mahdollisimman helposti ja tehokkaasti. Tärkeintä on löytää kultainen keskitie, millä tasolla tietoa tarvitaan”, Hägg ja Balduyck vakuuttavat.

Vaikka tiedot tulee ilmoittaa osa- ja komponenttitasolla, tärkeintä on saada tulevaisuudessa tuoteperhetasoista tai mallikohtaista tietoa huolta aiheuttavista aineista.

Ennen kuin sellaista tietoa voidaan koota, tarvitaan yksityiskohtaisempaa dataa. Jatkossa jätetoimijoiden ja kuluttajien käyttöön voidaan luoda esimerkiksi hakutyökaluja, joiden avulla haitalliset aineet on helpompi paikallistaa.

”Ymmärrämme, etteivät jätetoimijat pysty poimimaan kuljettimelta vain yhtä osasta, mutta on katsottava pitkällä tähtäimellä. Tieto lisää toimintamahdollisuuksia. Jos esimerkiksi tiedämme, että jääkaapissa on tietyssä alakulmassa haitallisia aineita sisältävä osa, se voidaan käsittelyprosesseissa poistaa.”

Tavoite: tyhjä tietokanta

Jätetoimijoille SCIP-tietokanta ei tuo uusia vaatimuksia. Se ainoastaan lisää toimijoiden materiaalitietoa.
Vaatimukset eivät ole uusia myöskään tuotantoketjun toimijoille: REACH toi jo yli kymmenen vuotta sitten velvollisuuden olla selvillä tuotteiden sisältämistä SVHC-aineista, jos niitä on vähintään 0,1 painoprosenttia.

”SCIP-tietokannassa uutta on, että tuotantoketjun pitää viestittää tämä tieto myös meille, loppukuluttajalle ja jätehuoltosektorille”, Balduyck tiivistää.
Kemikaaliviraston mukaan on jäsenmaiden vastuulla, kuinka tehokkaasti toimijat saadaan patisteltua lähettämään tietoja. Virasto varautuu kuitenkin siihen, että tietokanta kykenee käsittelemään massiivisia tietomääriä.

”Paras tilanne olisi, että tietokanta olisi tyhjä. Ettei olisi enää tuotteita, joissa on vaarallisia aineita”, Balduyck huomauttaa.

Kuva: Elina Saarinen. Kemikaaliviraston asiantuntijat Bo Balduyck ja Tommy Hägg kertovat, että uuden tietokannan prototyyppi valmistuu helmikuun aikana.