Villieläinten kannoista jäljellä enää keskimäärin alle kolmasosa 1970-lukuun verrattuna – ”Jos Dow Jones -indeksi supistuisi yhtä paljon eli 69 prosenttia, käynnistettäisiin globaali hätäohjelma”

Linnut, kalat, nisäkkäät. Sammakkoeläimet ja matelijat. Maailman villieläinpopulaatiot ovat ahdingossa.

WWF:n tuoreen Living Planet -indeksin mukaan selkärankaisten villieläinten kannat ovat suorastaan romahtaneet tutkimusjakson alusta eli vuodesta 1970-luvulta vuoteen 2018 mennessä. Kannat ovat kutistuneet keskimäärin 69 prosenttia.

Indeksi ei mittaa eläinlajien yksilömäärien absoluuttista vähentymistä vaan populaatioiden koon muutosta. Raportti julkaistiin 13. lokakuuta 2022, nyt neljättätoista kertaa. Tulokset ovat nyt luotettavampia kuin koskaan, sillä aineisto on historiallisen laaja.

Indeksin luvut ovat hälyttäviä: Kannat ovat pienentyneet kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa villieläinten populaatiot ovat pienentyneet keskimäärin jopa 94 prosenttia 1970-lukuun verrattuna. Afrikassakin kannat ovat nyt kesimäärin 65 prosenttia pienemmät, Aasiassa 55 prosenttia.

Indeksin luvut ovat keskimääräisiä lukuja. Osa populaatioista on kasvanut, suuri osa on kutistunut.

Ruoantuotanto vie villin luonnon elintilan

Suurin syypää luontokatoon on maakäyttö. Luonnonympäristöjä on jyrätty laidunmaiden, rehupeltojen, teollisuuden ja rakentamisen tieltä. Villille luonnolle on jäänyt elintilaa vain hajanaisina sirpaleina siellä täällä.

Ruoantuotanto on aiheuttanut 70 prosenttia luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä, 50 prosenttia makean veden populaatioiden heikkenemisestä ja kolmasosan globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Maatalous aiheuttaa myös 80 prosenttia metsäkadosta.

Eläinkantoja kurittavat myös lajien kestämätön hyödyntäminen, haitalliset vieraslajit ja taudit sekä saasteet. Ilmastonmuutos pahentaa tilannetta.

Prosentti BKT:stä luonnolle

WWF Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen pitää raportin uutisia erittäin ikävinä.

”Jos talouden puolella vaikkapa Dow Jones -indeksi osoittaisi 69 prosentin laskua, meillä olisi nopeasti hillittömät hätäohjelmat käynnissä. Minusta meillä pitäisi olla globaali hätäohjelma luonnon puolesta. Korona osoitti, että nopeita toimia pystytään saamaan aikaan, jos oikeasti halutaan”, Luukkonen sanoo.

WWF esittääkin, että yksi prosentti bruttokansantuotteesta tulisi ohjata joka vuosi luonnon hyväksi.

Luonnolle haitallisista tukimekanismeista olisi luovuttava. Pelkästään Suomi ohjaa vuosittain erilaisina tukina arviolta kolme miljardia euroa luonnolle ja ilmastolle haitalliseen toimintaan. Haitallisia tukia ei ole saatu poistettua, vaikka hallitus toisensa jälkeen on aiheesta keskustellut.

”Poliittisia päätöksiä ei voi enää lykätä”, WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder vetoaa.

”Vanhat metsät suojeltava heti”

WWF toteaa, että vielä nykyisen hallituksen pitäisi aivan heti suojella vanhat ja luonnontilaiset valtion metsät. Suomen vanhat metsät liittyvät vahvasti myös EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteiden saavuttamiseen.

”Meidän pääsanomamme on, että jos vanhat metsät nyt hakataan Suomessa, kestää viisisataa vuotta saada ne takaisin. Suomen metsätalous on jo nyt täysin kestämättömällä tasolla. Metsäteollisuudella on yhä isoja hankkeita, jotka tulevat vain lisäämään puunkäyttöä. Metsien suojelu on saatava hallituksen agendalle”, Luukkonen kiteyttää.

Joulukuun kokoukselle tavoitteita

YK:n biodiversiteettikokous pidetään monen viivästyksen jälkeen joulukuun alussa Montrealissa Kanadassa.

WWF toivoo, että siellä asetettaisiin tavoite suojella 30 prosenttia maailman metsä- ja vesialueista vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi tulisi asettaa tavoite puolittaa luonnonvarojen kulutus.

Tavoitteiden mukaisille toimenpiteille tulisi osoittaa mittarit ja riittävä rahoitus.

”Toivomme Suomelta osaa EU:ta vahvaa kannanottoa 30 prosentin suojelutavoitteen puolesta. Talouden perusta on hyvinvoiva luonto. Mitä pidemmälle toimia lykätään, sitä kalliimmaksi ne käyvät”, Rohweder muistuttaa.

Hän viittaa taloustieteilijä Partha Dasguptan tutkimuksiin, joiden mukaan puolet bruttokansantuotteesta on suoraan riippuvaista luonnosta.

Suomi on yksi harvoja maailman maita, joka on asettanut jonkinlaisen tavoitteen luonnonvarojen käytön kasvun jarruttamiselle.

Suomi julkaisi viime vuoden keväällä kansallisen kiertotalousohjelman, jonka yksi tavoite on, että neitseellisten luonnonvarojen kotimainen kokonaiskulutus ei vuonna 2035 ylitä vuoden 2015 tasoa. Tavoitteena on myös kaksinkertaistaa materiaalien kiertotalousaste.

Kasvisruoka on ekoteko

Makean veden ekosysteemit ovat Living Planet -indeksin mukaan kaikkein kriittisimmässä tilassa. Esimerkiksi vaelluskalojen Living Planet -indeksi on 76 prosenttia pienempi kuin tutkimusjakson alussa.

Suomessa kaikki vaelluskalat ovat uhanalaisia. Padot ja siltarummut estävät vaelluskalojen nousun.

”Suomessa myös tulevan hallituksen tulisi jatkaa nousuohjelmaa, eli poistaa turhat nousuesteet virtavesistä”, Rohweder sanoo.

Monet ihmiset ovat riippuvaisia makean veden kaloista proteiininlähteenään. Vuonna 2021 maailmassa arviolta 193 miljoonaa ihmistä yhteensä 53 maassa kärsi epävakaasta ruokaturvasta.

Suomalaisten kuluttamilla tuotteilla ja elintarvikkeilla on suuri vaikutus myös Suomen rajojen ulkopuolisille alueille. Rohweder toivoo, että Suomi tukisi EU:ssa käsiteltävänä olevaa metsäkatolakia niin, että EU:hun ei tuotaisi esimerkiksi Etelä-Amerikasta tuotteita, jotka aiheuttavat paikallista metsäkatoa.

Kotimaassakin vaaditaan ruoantuontannon muutosta. Jos lihaproteiinit korvataan kasvipohjaisilla proteiineilla, ruoantuotanto vie pienemmän pinta-alan.

”Kasvipainotteinen ruoka on luontoteko”, Luukkonen tiivistää.

Hyviä tuloksia suojelusta

Lokakuussa WWF Suomi täyttää 50 vuotta. Järjestö muistuttaa, että suojelutoimilla on vaikutusta.

Esimerkiksi merikotkien populaatiot on saatu elpymään elinvoimaisiksi, vaikka vielä 1970-luvun alussa Suomessa syntyi vain neljä merikotkan poikasta. Ympäristömyrkyt kuten dioksiini uhkasivat kantaa.

Samoin saimaannorpan ja meritaimenen suojeluohjelmat ovat tuottaneet tulosta.

”Pelkkä suojelu ei kuitenkaan riitä. Lisäksi tarvitaan tavoite, että luonnonvarojen kulutus puolitetaan ja ruokajärjestelmään tehdään merkittäviä muutoksia”, Rohweder muistuttaa.

Kaivoksia harkiten

Ukrainan sota ja nousseet energian hinnat ovat käynnistäneet Euroopassa ja Suomessa energiansäästökampanjoita.

WWF:n mukaan on hyvä pyrkiä energiatehokkuuteen ja energiansäästöön, mutta ei pelkästään siksi, että energia on nyt kallista.

Vihreän siirtymän ennustetaan vaativan paljon kriittisiä metalleja ja materiaaleja, joista valtaosa on Kiinan ja Venäjän hallussa. Onkin puhuttu, että Eurooppa tarvitsisi omaa kaivostuotantoa taatakseen tarvittavien materiaalien saannon tulevaisuudessa. Mutta minne perustaa kaivokset, jotta ei tuhota entisestään luonnonympäristöjä?

”On mietittävä, mistä mineraaleja kaivetaan niin, ettei alkuperäinen luonto tuhoudu, ja missä vesivoimaa ja tuulivoimaa voidaan tuottaa kestävästi. On pöyristyttävää, että Suomi sallii edelleen kaivostoiminnan luonnonsuojelualueilla”, Luukkonen kritisoi.

Rohwederin mukaan tavoitteena on oltava luonnonvarojen kulutuksen puolittaminen myös vihreän siirtymän aikana.

”On lisättävä energiatehokkuutta, jotta mineraaleja ei tarvittaisi niin paljoa kuin nyt. Meidän täytyy myös miettiä, tarvitaanko kaikkea sitä materiaa, mitä meillä tällä hetkellä on.”